2011-01-26

Motivaatiopula

(Mr. Freudin vastaanotolla Berliinissä)


Sitä se tällä hetkellä tuntuu olevan. Mikään ei
jaksa kiinnostaa, kipeilen ja ensi viikolla start-
taava koeviikkokin on jo mun mielestä valmiik-
si tuhoon tuomittu, kun en vaan osaa tai jaksa
oppia. Ulkonäkö- ja lihavuuskriisit sekä ne kuu-
luisat poikahuolet vielä tähän päälle, niin voitte 
arvata miten ihanalta tuntuu olla minä♥

Oon tässä kuluneen vuoden ja vähän viime
vuodestakin yrittänyt pitää yllä positiivista
ajattelutapaa, mutta tällä hetkellä en saa sii-
täkään kiinni. Tuntuu vaan, että oon ruma ja
kamala ja aikaansaamaton paska. En pääse
ees salille purkamaan vitutusta, kun salikortti
meni umpeen samaan aikaan kuin bussikort-
tikin. Ja rahaa ei ole. 

Äsh, mitä mä valitan?! Asiat vois olla huonom-
minkin, vaikkei tällä hetkellä sitä uskoisikaan. 
En tiedä, miten saisin taas elämästäni jotenkin 
järjellisen ja enemmän sisältöä siihen. Pitäiskö-
hän mun aloittaa Zumba? (huom, oon aina koko
touhun rantautumisesta Suomeen lähtien naura-
nut koko touhulle ja vannonut, etten ikinä kokeile, 
joten tää on jo aika big deal) Tai pitäiskö ryhtyä 
kahvipaastolle? Siitäkään ei kyllä seurais mitään 
muuta hyvää kuin parin kilon nestekato, lisänä
ekstravitutus ja jääkaapin tyhjäkäynti. Lisäunet
saattais auttaakin, oon viime aikoina nukkunut
ihan liian vähän kun en yksinkertaisesti vaan enää
osaa. Ei tuu uni enkä halua pakottaa sitä, vaikka
ehkä pitäisi. Voisin hommata piikkimaton. Joo!
Se voisi ehkä auttaa. Pitää harkita.

Muuta pohdittavaa mulla ei sitten olekaan,
sillä en oo blogitauonkaan aikana tehnyt yh-
tään mitään normaalista poikkeavaa tai mainit-
semisen arvoista. Parit bailut, koulutehtäviä ja
kipeilyä. Salillakin kävin, mutta nyt se on tosiaan
jäänyt. No, ens perjantaina meen kampaajalle Uu-
teenkaupunkiin ja samalla kotiin yöksi, niin ehkä
sieltä saisin pientä supporttia ja rahotusta uudel-
leen aloittamiseen... Sitten vois kokeilla sitä Zum-
baakin. Ehkä tää elämä oikeesti vielä voittaa?

2011-01-07

Lomakooma



Loma alkaa vedellä viimeisiään? Justhan se
alko! Tuntuu, että aika on taas vienyt vähän
turhankin nopeaan mukanaan ja kaikennäköstä
on ehtinyt tapahtua. Uudenvuodenbileet (joista
en edes kehtaa puhua, oon varmasti hyvin vie-
hättävä ja ihana ihminen kokonaisen viinipullon
jälkeen♥), semiaktiivista saleilua, isosiskon ma-
joittaminen kämppään Suomessa olon ajaksi ja
sitä lomakoomaksikin kutsuttua pitkään nukku-
mista ja unirytmin kääntämistä päälaelleen.

Tällä hetkellä olen kotopuolessa äidin luona
huomiseen asti (saan taas ilmaisen ruoka-
kauppavierailun ja jääkaappiini muutakin kuin
valon, ouujeah) ja viettelen aikaani lähinnä
siskon kanssa tuijotellen Skinsin ekaa tuotan-
tokautta ja satunnaisia kauhuleffoja. Tänään
katottiin Child's Play 2 ja have to say, mä en
enää ikinä pysty pitämään nukkeja viattomina...
Hyi kamala.Tänään katotaan varmaan vielä kuiten-
kin kolmososa em. elokuvasta, revin pelihousuni 
ellei se hiton nukke suostu vieläkään kuolemaan
että täälläkin sais mielenrauhan.

Tällä viikolla oon kerennyt pari kertaa salille
ja jokaisen kerran jälkeen on tuntenut todellakin
tehneensä jotain siellä. Kävin myös jossain ihme-
jumpassa, jonka jälkeen pystyin hädin tuskin nou-
semaan sängystä kun persettä jomotti niin hem-
metiksi D: Sain kuitenkin vihdoin hankittua sen
jumpat + salikortin kuukaudeksi enkä aio tuhlata
sitä kotona nysväämällä. Hintakaan ei ollu ka-
maluutta, 50€ ja siihen saa todella sit käydä
vaikka joka päivä hinkkaamassa jollei halua pitää
huolen itsestään ja palautua kunnolla treeneistä.
On mulla jotain tavoitteitakin ton saleilun suhteen:

♦ Vetää ainakin yksi PUHDAS leuka kesällä (tällä
hetkellä en siis saa yhtään, mikä on säälittävää...
En tosin oo ikinä saanutkaan ja leuanveto on aika
pitkälti tekniikkalaji, joten harjoitusta vaan)

♦ Painot nousuun, luonnollisesti. Esim. hauiskäännöt
5 kg --> 7 kg, penkistä enemmän kuin se tanko (...)
ja niin. Nousuanousua.

♦ Ulkonäölliset seikat tulee tietenkin sitten perässä.
En suoranaisesti niiden takia salilla käy, mutta onhan
se aina positiivista kun kehitys sekä tuntuu että näkyy.
Mun kauneusihanne kun on nykyään jotain ihan muuta
kuin Twiggyt ja Lindsay Lohanit. Jotain tällaista siis:


Joo no... Mulla on HIEMAN matkaa tohon vielä.
Mutta toisaalta, koko elämä tässä on sitä aikaakin
joten no hurries and no worries!