2011-08-27

Cocktailbileet!

Hihii, mä voitin!


Tuollaiset (ihan älyttömän söpöt!) tikut kilahtavat siis postiluu-
kusta joku päivä, tuitui! Kiitos Hanna!

Sitten kuulumisiin. Toinen viikko uudessa koulussa on ohitse ja
musta tuntuu, että tästä lähtien tuota laitosta sopii kutsua pelkäs-
tään kouluksi uuden koulun sijaan. Alan tuntea oloni kotoisaksi.
Tänään lauantaina suunnitelmissa on lähteä kaveriporukalla Uu-
denkaupungin yöhön katsomaan ilotulituksia ja juhlimaan Venet-
sialaisia. Oonkohan tulossa vanhaksi, kun en ajatellut blissata
iltaani Kesämiehellä tai Red Catilla?

Tällä viikolla olen myös selättänyt uniongelmani ja jaksanut
lähteä jopa liikkumaan: kolme virallista liikuntakertaa, kaksi
lihastreeniä ja yksi puistojooga. Nam! Sunnuntaina ajattelin
käydä lenkillä ja tuleva viikko tekisi mieli aloittaa pilateksella,
kun Total Gymillä on halvennukset ryhmäliikunnoista 4€/krt.
Life's good and so am I! Näihin kuviin ja tunnelmiin:


2011-08-20

Päivä kerrallaan

Ensimmäinen, joskin vajaa kouluviikko takana. Feeling fine.
Ensi viikon tavoite olkoon stressin (jota ei enää ole juuri ol-
lenkaan, jes!) ja kesälomatsuibailun aiheuttamien uniongel-
mien fiksaaminen parempaan suuntaan. Aseina toimivat mm.
kahvin jättäminen iltapäivästä, yrttitee, kevyt iltapala ja ren-
toutuminen kuumassa suihkussa, saunassa, kävelylenkillä...
ennen nukkumaanmenoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!


Voisin muuten jauhaa tänne blogiini tällä hetkellä ihan loput-
tomasti kaikesta! Aiemmin mulla ei ollut mitään sanottavaa
- ja jos olikin, niin en kokenut tarpeelliseksi kertoa siitä. Tai
en jaksanut kertoa. Tuntuu, että elämä olisi kääntänyt kelk-
kaansa radikaalistikin toiseen suuntaan, niin paljon on olo
muuttunut jo pelkästään yhden viikon aikana niin henkisesti
kuin fyysisestikin. Ja vaikka jossain vaiheessa tulisikin taka-
pakkeja, niin elän päivän kerrallaan. Niiden aika ei ole ai-
nakaan vielä, jos edes koskaan.

Huomasin muuten jännän jutun meidän jääkaapistamme:
okei, vaikka siellä on yhä einesshaibaa, sokerijogurttia
ja rasvatonta maitoa, niin vihannesten, luomujogurtin, luomu-
juustojen ja kaiken muun hyvän osuus on kasvanut ihan 
huikeena! Ehkä mä saan meidän perheen käännytettyä ter-
veellisempään suuntaan! Pl. tietenkin rakkaan pikkusiskoni, 
joka syö iloisesti Paula-vanukkaansa aamupalaksi istues-
saan mua vastapäätä. Mut silti!

2011-08-17

If she had wings, she would fly away

Ette uskokaan, miten iloinen olen edelliseen postaukseen tulleista
kommenteista. Ne lämmittivät todella paljon♥ Kiitos.

Oikeastaan tiesin jo tämän vuoden alussa, puoli vuotta preIB:llä
taivaltaneena, että en taida kuuluakaan tänne. Silti yllätän aina
itseni valehtelemasta peilikuvalleni. "Kyllä sä pärjäät, sun on pak-
ko." Tuota pakko-sanaa olen hokenut aina ja joka välissä. Kun
ahdistaa, on pakko piristyä. Kun ei jaksaisi tehdä jotain, on silti
pakko. Annan teille haasteen, ystävät: yrittäkääpäs olla päivä tai
kaksi kokonaan ilman pakkoa! Se pirulainen osaa olla huomaa-
maton ja tunkeutuu lauseeseen kuin lauseeseen tällä kiireen ja
velvollisuuksien vuosisadalla, joten olkaa tarkkana.




Syksy tulee. Pitkästä aikaa voin haistaa sen ilman kosteudesta
ja raikkaudesta, tuntea sen aamukasteesta ja nähdä sen puiden
kirjavatäpläisistä lehdistä. Olen aina pitänyt syksyä vuodena-
joista kauniimpana. Mitä väliä jollain sateella ja ukkosmyrs-
kyillä on, jos luonto on muuten niin kaunis? Mun tekisi kamalan
paljon mieli lähteä tuonne metsään haahuilemaan ja tuijottamaan
puita, käpyjä ja varpuja. Ehkä teenkin sen vielä viikonloppuna.

Olen ollut nyt uudessa koulussa kaksi päivää, ja olo on vielä
ainakin toistaiseksi melko toiveikas. Vanhat koulukaverit (tai
se osa niistä, jotka ovat ottaneet minut ilolla vastaan) tuntuvat
yhä mukavilta ja olenhan tutustunut jo muutamaan uuteenkin,
kivaa! Yhden harmillisen puolen suomen kielellä opiskelussa
kuitenkin huomasin: tuntuu niin kovin orvolta olla puhumatta
englantia koko päivänä. Kirjoitan edelleen kalenterimerkin-
nät ja lukujärjestyksen oppiaineet itselleni englanniksi, koska
se tulee automaattisesti. No, on ainakin yksi hyvä syy palata
Turkuun visiitille aina joskus ja juhannuksena - saa puhua
englantia! :) Ulkomaillekin halajaisin, mutta se on jo whole
another story. Rahatilanne ei vielä anna periksi siihen.


Loppuun vielä yksi asia, josta haluan avautua. Kouluruoka.
Olen katsonut netistä ruokalistat lukuvuoden loppuun (!) asti
ja todennut siellä olevan vain muutamia hassuja päiviä, jolloin
haluan mennä syömään. Ja vinkvinkkinä niille, jotka eivät vielä
tiedä: ehkä olen hieman nirso (tai sitten en), mutta en aio ruok-
kia kroppaani teollisilla mömmöillä niin kauan kun voin ihan yh-
tä hyvin niitä vältelläkin. En suoranaisesti karta viljoja saati pe-
runaa, syön nimittäin niitäkin joskus, mutta syyni kouluruoasta
keuhkoamiseen löytyy paremminkin tämänkaltaisista tiedoista.
Kouluruoan laatu on ehdottomasti asia, jonka pohdiskelun
parissa en ole ainoa. Oi valtio, miksi kuluja leikataan lähes
aina sieltä ei-oikeasta (eli väärästä) päästä? Miksi eduskun-
nan jäsen saa ilmaiset taksikyytinsä ja ravintolakeikkansa mei-
dän rahoillamme?

Ei sillä, pärjäisin kyllä aika hyvin syömättäkin lyhyet koulupäivät
ja omilla eväillä (pähkinät, tumma suklaa, kahvilan 1.40€ kahvi)
pidemmät. Jurppii silti, sillä kyllähän me silti paskasta maksetaan,
tai vanhemmat maksaa. Niillä verorahoilla meinaan.

2011-08-16

Anna tuulen puhdistaa

Minä tein sen. Muutin pois Turusta ja aloitin lukion toisen vuoden
kotipaikkakunnallani Uudessakaupungissa. Päätin olla välittämättä
sukulaisteni toiveesta lukea ylioppilaaksi huippuarvosanoin, jatkaa
huippuyliopistoon ja elää loistokasta elämää kiireisenä lakimiehenä
tai tohtorina. Päätin rikkoa kahden lyyran lupauksen, jonka annoin
ysiluokalla äidilleni innosta ja uutuuden viehätyksestä hehkuen.


... Ja ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syyskuun alan taas
tuntea jotain muuta kuin ahdistusta. Note to self: elämäsi tärkein
ihminen olet sinä itse. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja
luulko, että jotain on pakko tehdä, koska joku muukin tai koska
joku muu haluaa teidän tekevän niin. Sinä päätät.

2011-08-13

(Jäätelö)kesän Goodbye-Blues

Jäätelö on hyvää - vai onko mulla yhtään lukijaa, joka kehtaa
väittää vastaan? Reveal yourself, senkin petturi! Alistu sanaani
ja totea, että olen oikeassa. Noin.

Kesän viimeisiä päiviä viettäessä lienee hyvä järkyttää kylmästä
kankeita sormiani kirjaamalla ylös TOP5-lista jäätelöistä, jotka
nyt vaan ovat niin ihq.

Ja jottei postaus olisi äärimmäisen vajaa luonnoltansa, tähän
alkuun sopinee ohjastaa jok'ikistä lukijaa klikkaamaan taustamusii-
kiksi tämän ihanan ja tuoreen ikivihreän:



No niin, siispä alkakaamme. 

Jäätelökesän TOP5!


1. Pingviini Popcorn-Kinuski Mix
- Tuutti on ISO ja maistuu kinuskille. Nam! Tällä voi hyvin
korvata rantsupäivän lounaan kokonsa puolesta. Popcorn
ei tässä jätissä järin maistu - tai ainakaan mä en hoksannut
sitä, lienee fiksua kysyä Enirosta - mutta mitä väliä, hyvää
se on silti. Kinuskipallerot tuutin pinnalla on parhautta.



2. Magnum Gold?!
- "Vaniljajäätelöä ja merisuolalla maustettua kinuskikas-
tiketta (7%) maitosuklaakuorrutteella (23%) ja kullan-
hohteisella päällisellä (5%)." Ai mitenkä niin tykkään
kinuskista? Tämäkin on nimittäin eri nannaa! 

Magnumeista löytyy myös muutama muu älyttömän hyvä jäätelö. 
Suklaakuorrute rouskuu mukavasti suussa ja kun sen on ensin 
jyrsinyt pois, saa keskittyä rauhassa itse jäätelöön, joka maistuu
enemmän kermajäätelöltä kuin mikään (muu lukuisista) trans-
sirasvap*skapuikoista. Eihän tämäkään täyttä tavaraa ole, 
mutta kesä on liian lyhyt murehtimaan rasvahappokoostu-
muksia jonkun jäätelön vuoksi. Tämä on hyvä! Itse asiassa hävisi
ykköselle vain sen vuoksi, että on pienempi kooltaan...



3. Lidlin saksanpähkinäjäätelö
- Voiko mikään pähkinää sisältävä edes olla pahaa?

4. Ben & Jerry's Chunky Monkey
- Banaanijäätelöä, jossa on banskun muotoisia suklaarakeita
ja saksanpähkinöitä. Taas pähkinäilmiö, surprise! Banaani-
jäätelö saattaa herättää ennakkoluuloja, mutta on oikeasti
hyvää. Tästä voisi kehitellä lisäaineettoman version teha-
rilla, banskulla ja toki gerrmalla...

And the last but not least:


5. Pingviini suklaa
- Ainoa suklaajäätelö, josta mii likey-likey a lot. Joh-
tunee ehkä siitä, että tässä se suklaa on suklaana eikä
jäätelönä. Enikeis, silti. Pingviini ei petä ikinä!

Joko paleltaa? Pipo päähän ja baanalle syömään jätskiä, 
vielä on kesää jäljellä!

2011-08-03

Blogihaastetta

Mea heitti mulle taannoin blogissaan tällaisen Kolmen kysymyksen haasteen,
jonka pointti lienee jokaiselle easy and simple. Vastaa kysymyksiin ja lähetä 
haaste eteenpäin. Mikä jottei!


1. Lempiväri?
- Tykkään ehkä eniten maanläheisistä väreistä kuten erilaisista vihreän
sävyistä, okrasta ja vaaleasta beigestä. Kirkkaat värit ja pastellit eivät
jostain syystä inspiroi yhtään. Se absolute favouriteni riippuu kuitenkin
milloin mistäkin: vuodenajasta, mielialasta, planeettojen liikkeistä...
Tällä hetkellä metsänvihreä ja navy blue on jees!


2. Paikka, jossa haluaisin käydä? 
- En voi mainita vain yhtä! Lontoo, Aussit, Amerikka... Joskus
musta ihan tuntuu, että olen syntynyt väärään maailmaan ja oikeasti
mun pitäisi asua jossain Muumilaaksossa. Olisi ihan älykivaa olla
kuin Nuuskamuikkunen ja lähteä vaeltamaan aina talven tullen ja
palata "kotiin" kesällä. "Home is where you heart is" on lauseena
aika lailla tähän tilanteeseen sopiva.

Alun listaa kuitenkin jatkaakseni: Islanti, Norja, Venäjä, Tokio,
Fidzin saaret, Brasilia...


3. Lempiruoka?
- No kaikki hyvä! Äh, tääkin on kamalan hankala kysymys,
sillä mulla on tosi monta lempparia ja nekin vaihtelevat lempivä-
rin lailla kausittain. Jos kuitenkin saisin päättää vaikkapa viisi
ruokaa joilla eläisin lopun ikääni, ne olisivat Gouda, pähkinät,
kunnon pihvi ja parsakaali. Liha on ainakin ehdoton must, olo
ei ole tehokkain jos korvaan lihan muulla proteiinilla.

Maksaa (maksapihvejä) on tehnyt mieli jo pitkään. Luin
vähän aikaa sitten juttua, että ruoka-ainehimot kertovat
oikeasta tarpeesta saada jotain (poislukien tietenkin soke-
rin aiheuttama riippuvuus) ja ehkä mua himottaa maksa,
koska siinä on öö... jotain? Enikeis, lempiruoka, hmm...
Tällä hetkellä luultavasti ne maksapihvit. Siis ehkä.

That's about it, ja nyt haaste lentää hevonk- siis muille armahille
kanssabloggaajilleni, joiden juttuja olen lueskellut ja luen e-
edelleen: Anni Minerva, Kirsi, Prefecta ja Anu. Muutkin saavat
tehdä mikäli tylsyys painaa, en vain äkkiseltään muista muiden
osoitteita ulkoa ja olen ikstriimli laiskalla päällä just nu. Moi!

2011-08-01

Arvonta!

Ihanainen Eveliina järkkäsi blogissaan arvonnan. Osallistukaa ja tu-
tustukaa siinä sivussa vaikka blogiinkin, lukijoitahan ei voi koskaan
olla kenelläkään liikaa!