Haaste: Makeutusaineeton viikko

Tallinnan kuvia odotellessani olen kärsinyt pahemman sortin

jet lagista eli matkaväsymyksestä. Koeviikko vetelee onneksi

viimeisiään, one more to go ja se on siinä. 

Odotellessani olen ehtinyt tehdä itselleni tavattoman määrän

aivotyötä ja tänään (itse asiassa noin puoli tuntia sitten vedet-

tyäni naamariin sokerittomia Sisuja ja zerokokiksen) mieleeni

välähti ajatus Teemaviikosta, johon ajattelin saada teistä seu-

raa. Teemaviikon nimen voinee ennakoida jo kuvasta ja ha-

vainnollistavasta sulkutekstistä: makeutusaineeton viikko.

Olen aina pitänyt itseäni suht puritaanisena ruokailijana ja

uskonut vältteleväni lisäaineita ja turhia ruokia joskus vähän

liiankin tarkasti. Tänään huomasin kuitenkin olevani - miten

sen nyt kaunopuheisimmin ilmaisisi - koukussa makeutus-

aineisiin! O.O Siis minä, joka aina paasaan niiden haitoista

ja blaablaa. Mun oli ihan pakko saada zerokolaa tänään.

Eikä se ollut mikään mieliteko tai alkukantainen vaisto - 

tunnistan kyllä tupakoitsijana (joo, tiedän, I am working

on it) addiktion oireet. Ja toi oli justiinsa sitä.

Siispä Teemaviikko! Listaa tähän tuskin tarvitsee edes

pistää, sillä aion pidättäytyä mm. limuista, energiajuomista,

pastilleista/karkeista, makeutusjauheesta... Kaikki laske-

taan, missä sitä helkutin makeuttajaa on, olkoonkin missä

muodossa tahansa. Jos on pakko saada makeaa, niin se

on sitten aitoa sokeria (tumma suklaa), hunajaa tai hedel-

miä. Janojuomana se vesi riittää vallan hyvin, ei sitä kolaa

loppujen lopuksi mihinkään tarvitse, ainakaan joka päivä.

Joten! Who is with me? Ensi maanantaina aloitan itse,

mutta mitä enemmän seuraa ja fiilisten jakajia niin sitä

parempi. Aion raportoida tänne tunnelmia ja mahdolli-

sia sudenkuoppia, joita todennäköisesti eteeni saan. Ois

ihan jättikivaa, jos saisi tsemppikaverin, tää ei oo paha!

Tallinna, osa yksi

Kotiuduin eilen Tallinnan reissulta. Matka ei voi olla muuta kuin

onnistunut, jos kassista löytyy neljä levyä tummaa suklaata, juustoa,

pari muuta harkittua ostosta ja paljon hyvää mieltä viikonloppuna

nähdyistä ja koetuista asioista! ♥

Seuraavaksi oman kameran kuvasatoa. Toisen postauksen aion

omistaa kaverin järkkärikuville, sillä niitä on a) paljon enemmän ja

b) ne on paljon parempia ja c) koko matkan ajalta. Oma räpsytin

kun sanoi itsensä irti jo ensimmäisenä päivänä...

Marsipaanin maalausta ja valmiita marsipaaniotuksia. Paikkana

järjettömän suloinen pieni putiikki, josta ois voinut ostaa esim.

kaiken ihan vain siksi, että jokaisen teossa oli selkeästi nähty 

paljon vaivaa. Ihania!

Suklaakahvilan (tai oikeastaan -kahviloiden) käsityönä tehtyjä 

suklaataidonnäytteitä. Oisin voinut kuolata noitakin varmaan tunnin, 

mutta tyydyin pyyhkimään suutani ja keskittymään kuvailuun. Noita

oli siis oikeasti vaikka minkä näköisiä ja makuisia, paljon eri täyte-

vaihtoehtoja ja mitä kauneimpia koristeluja. Olin ihan että: "Vau."

Maisemakuvailu jäi jostain syystä (laiskuus) vähän vähemmälle,

mutta tuskinpa sillä niin väliä on. Paikkana Vanha Tallinna on 

todella kaunis jopa syksyllä, talvella ja kesällä varmaan vielä

enemmän. Pitänee käydä kattomassa silloinkin :) Tuolla tunsi

olevansa todellakin keskellä jotain vanhaa ja historiallista, unlike

Uudessakaupungissa tai Helsingin keskustassa. Tokihan niilläkin

on historialliset taustansa, mutta tää oli jotain uutta ja jotenkin

koin kävellessäni niin monta jo edelläkin mainittua "vau"-fiilistä,

ettei Uki saati Helsinki pärjää niille millään muotoa

Matkaohjelmisto sisälsi kaupungin ihastelun ohella myös vie-

railun Tallinnan tuomiokirkkoon ja sen urkupenkille. En osaa

pukea sanoiksi, miten hienolta se tuntui. Taas uusi "vau". Urku-

kurssiin liittyvää häppeninkiä on tiedossa seuraavaksi joulun

aikoihin joko talvi- tai joulukonsertin merkeissä. Alkaa vaka-

vasti tuntua siltä, että asenteeni urkumusiikin jeesustelumieli-

syydestä ja siitä, että urkuja soittavan henkilön on pakko olla

himohihhuli, ovat muuttumassa. Uusi rakkaussuhde lienee siis

syttynyt (ei mun ja Jeesuksen vaan mun ja urkujen välille) - 

mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa jota ei tule...

Itsensä ravitseminen Tallinnassa oli kohtuuhintaista eurosta

huolimatta. Alkoholi ja tupakka on edelleen halpaa, mutta

vaatteet Suomen hinnoissa. Kalevin suklaakaupasta tarttui 

mukaan mm. espressosuklaata ja laivan puolelta lemon & 

pepper, mantelikrokantti ja cranberry & hazelnut -suklaata. 

Saa nähdä, miten kauan nuo mulla kestää... Yllätyin positii-

visesti tumman suklaan valikoimista, sillä ne oli tosi laajat. 

Iso plussa siitä(kin)! Perinteinen virolainen ruoka eli hapan-

kaali jossain muodossa jäi maistamatta muun seurueen nir-

soilun vuoksi (ei ole mun mielestä ihan normaalia lähteä ul-

komaille vain sen takia, että sen Hesburgerissa hinnat ovat

halvemmat kuin Suomessa), mutta söinpä sentään ensim-

mäistä kertaa ankkaa. Ja kiinalaista. 

Nyt ei irtoa enempää fiiliksiä tai matkakertomuksia, vä-

symys painaa. Ja mulla on ihan liikaa kerrottavana, joten

senkin takia on hyvä antaa aivojen välillä levätä. Tämä

postaus olkoon kuitenkin merkki eloonjäämisestä ja siitä,

että voin suositella lämpimästi Tallinnaa muuhunkin turisti-

tarkoitukseen kuin siihen Sofi Oksasen kirjoissa ilmene-

vään suomalaisten ryyppyturismiin. Mii SOO likey ♥

Kahvi ja viineri

Guess what? 

Tää tsirbula lähtee huomenna koko viikonlopuksi Tallinnaan! Aion

täräyttää tuomiokirkon urkupillit kaakkoon niin että raikaa! Mä

ja mun matkaeväät - köh, siis matkaseurani aiotaan viettää tosi

kiva viikonloppu ja mm. shoppailla, käydä ravintolassa syömässä

ja kierrellä Vanhaa Tallinnaa riksraks. Tuliaiseksi itselleni raahaan

levyittäin suklaata ja juustoja, hyvällä tuurilla jopa muutaman vaat-

teen ja ehkä vanhojen mekon (tai edes inspiraation siihen). Jee!

  

Otsikon ideasta pisteet kaverille, joka valisti mua viineri-sanan

vironkielisestä merkityksestä. Jos tilaa kahvin ja viinerin, saa kuu-

lemma kummastuneen katseen ja kahvin kyytipojaksi nakin...

 Tuunasin kirpparilöydön helman hakaneuloilla palloksi,

musta se näyttää paljon paremmalta noin. Mm. tämä lähtee

mukaan huomenna. Oon muuten yllättävän vähällä tavara-

määrällä lähdössä, mukana on mekon ja boleron lisäksi vain

yksi toppi, yhdet varahousut (shortsit) ja sukkikset. Plus tie-

tenkin meikit ja hifipillerit, mut silti. Olisin aika hyvä reilaaja.

Kuppi teetä ja fiilistelyä vielä hetken, sen jälkeen viimeiset

uskonnot naamariin huomista koetta varten ja petiin. Mo!

Exam week

... ja mulla on ihan kaikki muu mielessä. Torstain terveystiedon ajat-

telin selvittää lähes lukematta (aihe helppo), uskonnon selaan ja his-

toriaa oikeasti opiskelen. Maantieto on vielä under consideration...

Tällaistakin projektia mun pitäis vielä ensi viikon torstaihin mennessä

saada valmihiksi:

O-ou!

Tulevana viikonloppuna suuntaan Tallinnaan urkukurssille, joten postia

ei siis ainakaan tule silloin. Mikäli löydän jotain kivaa ja kuvaamisen

arvoista, niin pyrin tekemään postauksen matkan jälkeen. Haaveissani

terapiashoppailen rahani mitä ihanimpiin second hand -kauppoihin, 

rentoudun kylpylähoidoissa ja käyn ainakin yhdessä virolaista perin-

neruokaa tarjoavassa ravintolassa, oli se sitten miten kaukana keskus-

tasta tahansa (ja note to everyone: en todellakaan aio perinteistä suo-

malaista turistia siellä. Virolainen kulttuuri kiinnostaa aidosti.) ja miten

kallis tahansa. Oksaset luettuani tää Viro-kuume on vain kasvanut,

joten odotan todellakin tulevaa viikonloppua.

Taidan mennä taas jatkamaan lempiharrastustani eli foorumisurffailua

ison TEEMUkin kanssa. Pitäkää itsenne naisena, ail pii päk!

Partyhaarukat ja maanantai

Ne tuli! Tai olivat tulleet jo aikoja sitten, mutta posti ystävällisesti

siirsi ne entiseen osoitteeseeni isosiskon iloksi. Ja vähänkö ne on

söpöjä! Cocktailhaarukat olivat siis palkinto Hannan blogiarvon-

nasta, jonka tuossa vähän aikaa sitten onnekkaasti voitin. Jätti-

iso kiitos Hannalle, kyllä näille käyttöä löytyy! ^^

Banaanikärpäset villiintyivät äiskän ruusuista. Tilanne!

 Karvakukkanen eli kaktus.

Löysin muuttolaatikoista koukkuja, jotka otin saman tien

hyötykäyttöön. Eipähän oo enää korut sekaisin pöydällä.

Mun pitäisi muutenkin alkaa asustaa itseäni enemmän kai-

killa hienoilla härpäkkeillä, mutten ikinä saa aikaiseksi. Jos

tää kaunis esillepano saisi mut innostumaan? 

Jossain vaiheessa viime viikkoa kävin hakemassa tällaisenkin

mun villakoirien kämppikseksi:

Se on ihan ♥. Oikeesti. Kun kerran nukahtaa piikkimaton 

päälle, ei enää epäile sen tehoa. Lihasjumit ja nukkumisen

problematiikka ratkaistu samalla kertaa. Ihanaihanaihana!

Tänään kävin hakemassa kirjastosta vähän neulomisen ai-

kana tuijotettavaa elävää kuvaa; Million Dollar Baby, I 

Walk the Line, Lupaus ja Pieni Suklaapuoti. Lisäksi 

varattuna oli Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti, jota olen jo 

pitkään havitellut itelleni. Sisältää todella asiallista tekstiä 

hormoneiden eri vaikutuksesta kehossa, "täsmälaihdutuk-

sesta" ja yleensäkin sellaisista asioista, jotka tavan tallaaja 

valitettavasti hirvittävän usein ignoraa nykyisen stressiyhteis-

kunnan vaatimusten ja kiireiden keskellä. Suosittelen pokerilla.

Viimeinen kuva kertoo laiskuuden huipun: 

Kun oma huone on yläkerrassa ja vedenkeitin alakerrassa, niin

ainoa ratkaisu on tuoda toinen samanlainen koristamaan yläker-

taa. Siitä puheenollen, vihreää sitruunateetä - nyt!