Nyt on jo pimeää

... Ja huomenna vaihtuu elokuuksi. Mihin tämä aika oikein hukkuu?!

En toisaalta valita ollenkaan, sillä oma kesäni ei todellakaan
mennyt hukkaan millään tavalla. Päinvastoin: olen viettänyt
paljon aikaa hyvien ystävieni kanssa. Olen nauranut (itkenytkin),
uinut, saunonut ja ottanut aurinkoa. Olen tehnyt töitä,
liikkunut ja oppinut uusia asioita niin itsestäni kuin muista
ihmisistä ja asioista. Olen ollut sivistyneesti naamat, käynyt
katsomassa ulkoilmateatteria ja uusimman Potterin.

Kaiken kaikkiaan olen nauttinut tästä kesästä äärettömän
paljon. Ja se on tärkeintä.

Tänään olen nukkunut pitkään, nauttinut aamukahvini ja

-tupakkani kaikessa rauhassa, viettänyt aikaa ihanien ihmis-

ten seurassa ja mitä vielä. Jaa niin, juuri äsken kotiudun met-

säretkeltä! Vanhempieni koti on kirjaimellisesti keskellä ei-

mitään, joten täältä on helppo lähteä samoilemaan metsiin

ja leikkimään alkuihmistä. Mikäs sen parempaa kuin harjoi-

tella kyykkyjä vattupuskien äärellä ja kantarelleja keräillessä?

Pussirullalle housujen perstaskussa tuli käyttöä, kun poimin 

mukaani mm. näitä luonnon superruokia:

Great success, I'd say ;) Kanttikset keräsin hyväntekeväisyytenä

pikkusiskolle, joka pahastui viime saaliin kadotessa mun tyytyväiseen

masuuni (hups...). Käenkaalta eli ketunleipää poimin kokeiluksi, sitä

voi kuulemma käyttää salaattiin. Muistan joskus naperona syöneeni 

noita metsässä ja ihan hyviltä ne silloinkin maistui, joten miksei nytkin.

Retken jälkeen vasta huomasin, että hyttyset taisivat syödä multa jalat...

No ihan sama, mulla oli kivaa! Nyt kohtapian suihkuun ja sitten unille,

huomiselle on tiedossa ah-niin-ihanaa ja ekologista mattojen pesua

meressä (...) mamman ja pikkusyssen kanssa. Adios!

Uudet tuulet

Niin blogissa kuin muuallakin. Can't wait till autumn!

Iloinen plussapallo. Tuitui lapset, nyt nukkumaan!

Hei-hei mitä kuuluu?

Alkuun ensin pari blogiarvontaa:

Hannan blogiarvonta, jossa voi voittaa 20 euron lahjakortin sisustustarrapuoti 

Cocoetteen. Käy vilkaisemassa ja osallistu täällä!

Toinen blogiarvonta on rakkaan blogiystäväni Toppiksen blogissa,

jonne pääset siis täältä. Ihana nainen ja erittäin mielenkiintoinen arvonta,

johon kannattaa osallistua, koska palkinto voi olla (mikäli yhtään olen

tämän naisen järjen juoksusta perillä ;D) ihan_mitä_vain!

Dodiin, ja nyt toisenlaisiin asioihin! Uusi viikko on alkamassa, ja 

odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Miksikö? Pääsen vihdoinkin 

käymään kotona♥ Päivästä ei ole vielä varmuutta, mutta tällä vii-

kolla se tapahtuu. Olen käytännössä koko heinäkuun ikävöinyt

kavereitani ja vaikka miten kivaa on viettää aikaa näidenkin ka-

vereiden kanssa täällä, niin Turku on kuitenkin whole another 

story. En voi sanoin kuvata, miten iso ikävä mulla on teitä kaikkia!

Sitten kun kotiudun niin vannon, että tarjoan bileet (jotka te mak-

satte) ;) Fair enough?

Tulevalla viikolla käyn samalla hoitamassa edelliseen postaukseen

kuuluvat hankinnat pois alta pikkusiskoni ihanaisessa seurassa Turun 

keskustan ihmisvilinässä. Mitä siitä seuraakaan, kun kaksi vajukkia

geeneiltään lähtee tiistai-aamuna silmät ristissä kohti Turkua? Kivoja

ostoksia, pari älytöntä naurunremakkaa ja paljon koluttuja alennus-

rekkejä. Eli siis ihan älyttömän hyvä reissu tulossa!

Juoksu kulkee hyvin tällä hetkellä. Jaksan juosta huikeat 20 minuuttia!

putkeen, mikä on jo paljon verrattuna edellisten vuosien rapakuntoon.

Olin ehkä hoikka, mutten missään tapauksessa hyväkuntoinen. Tästä

se taas kuitenkin lähtee. Täällä Pyhämaassa ollessani olen ehtinyt jo

kokeilemaan juoksun lisäksi mm. pilatesta ja joogaa ja olenkin har-

kinnut vakavasti muutamaan otteeseen, että pitäisiköhän sitä ihan

ohjatuille tunneille päästä. Salille ainakin aion kivuta heti kun koulut

alkavat, se on vissi ja varma.

Pikaisia kuulumisia tähän väliin, kuvituksesta huolehti armas

juhannus ja mökkibileet, jotka olivat (tähänastisen) kesän

parhaimmistoa! Tällä viikolla pistetään paremmaksi, rite?

Muistilista, jota en koskaan lue

Mulla on shoppinglistalla varmaan miljoona eri asiaa kun pääsen
takaisin Turkuun omaan arkeeni kiinni. Olen yrittäny jäsentää noita
oikeasti tarpeellisia asioita ties minne vihkojen kulmiin, irtopapereille
jne. (ja yleensä siinä käy niin, että kirjoitan listan ja vilkaisen sitä en-
simmäisen kerran ehkä joskus joulukuussa) mutta aina vaan tuntuu,
kuin joku olennainen puuttuisi.

Onkohan mun aivot sulaneet tän kesäloman aikana totaalisesti?

Listauksessani on käytännössä muutama eri osio: liikunta, pukeu-
tuminen ja koulu. Tarvitsen paljon lisää koulujuttuja, muutamia uusia
asusteita/vaatteita piristämään vanhoja vaatteitani (niitä on PALJON
ja tällä kertaa jopa mahdun niihin pienen tiukkailuprojektini tuloksena,
joten en viitsi kirpparipinoonkaan niitä sörkätä) ja lisäksi vielä liikun-
taan muutaman motivoivan ja piristävän detaljin, että mielenkiinto pysyy
yllä. Olen siis innostunut liikunnasta (ihme!) enkä halua, että tää
menee ikinä pois! Olo on niin hyvä, kun vihdoinkin tuntee tekevänsä

jotain eikä vain istu hanurillaan päivät pitkät. Ja jo pelkästään se, että
tiedostan mihin mun kroppa pystyy, on auttanut tosi paljon
itsetunnon kehittämisessä.

Liikunta on ihanaa♥

Mutta jospa kirjailisin ne jutut nyt ylös, ennen kuin taas unohdan ne!

KOULU

1. Uusi lyijytäytekynä

2. Kouluvihkoja  - yksi tällainen pitää myös hommata, että saan treenit

kirjattua ylös. Ehkä pitäis myös hommata sellainen vihko, johon teen näitä
listoja ja luen ensi vuonna? Semmonen tajunnanvirtavihko?

3. Harppi ja kolmio(?)viivoitin

4. Motivaatio! - ainiin, ei sitä voikaan ostaa. Hups.

PUKEUTUMINEN

1. Alusvaatteita! Mihin ne kaikki aina katoavat?

2. Laadukkaat farkut. Olen harkinnut Acnen/Dieselin/Cheap

Mondayn/Tiger Of Swedenin farkkuja, mutta en ole vielä päässyt

kaupoille saakka. Ihannehousuni olisivat suht korkeavyötäröiset,

kestävät (eivät hajoa/menetä väriään muutaman pesun tai käyttökerran

jälkeen), bootcutit tai kapealahkeiset ja kenties vielä napitukseltaan

jotenkin tavallisesta poikkeavat. Kolmen napin kiinnitys olisi aika

bueno. Kattokaa noita kuva tsiinssejä, upeat! Mulle tummina, kiitos.

3. Kaipailisin asustemereeni jotain vanhaa vyötä, jolla kuroa vyötärö

esiin telttavaatteista ja tarvittaessa pitää farkut ylhäällä (huom, siis vain

tarvittaessa! Lol.) Pitääköhän tehdä kirppisreissu? Vintagevyö olisi aika nam...

4. Kellohelmainen hame tai mekko. Olen halunnut kuvan kaltaista

nii-in pitkään. Toisaalta kellohelmaisen mekon voisi itsekin surauttaa

ompelukoneella varsin simppelisti, joten viitsiskö tuota maksaa? En

kyllä ole satavarma ompelutaidoistani, mutta noh. Enikeis, tuommosen

haluun! Niin!

5. Sekalaista seurakuntaa, kuten koruja, pari hiuspantaa, ponnareita

ja pinnejä (alusvaatteiden ohella onnistun jotenkin aina kadottamaan

nämäkin. Hukka mahtaa olla rikas mies...)

LIIKUNTA

1. Sykemittari! Juoksuintoni lopahtaa (not), jos en saa tällaista.

Olisihan se tosi jees tarkkailla sykettä kehittymisen ja mahdollisen

huonon päivän mukaan. En tarvitse mitään hifivehjettä, jonkun ihan

halvan perusmittarin vain. Vinkkejä, anyone?

2. Se treenivihko (pakko laittaa tähänkin, muuten unohdan...)

3. Kunnon juoksukengätkin olisi hankinnassa, mutta niitä tuskin

pystyn ihan heti kustantamaan. Vaikka kesätöistä nyt rahaa heruukin,

niin se taitaa mennä suurimmaksi osaksi vuokraan ja elämiseen noin

yleensä. Työpaikka on hakusessa kouluajan ulkopuolelle, joten jospa

ekalla palkalla saisin kunnon lenkkitohvelit?

Epävarmuus

Kesä menee eteenpäin omalla painollaan. En voi valittaa, tähän mennessä on ollut äärimmäisen mukava ja ennen kaikkea rentouttava lähes puolitoistakuukautinen :)

Olen lomailun ohella tehnyt töitä äidin kahvilassa ja pitopalvelussa PALJON. Siis oikeasti paljon. Rahan tuloa ei voi siis estää, mutta valitettavasti sen menokin lienee välttämätöntä. (Selvennyksen vuoksi pitänee sanoa, että äiskällä on siis leipomo, jonka yhteydessä sijaitsee kahvila ja kotieläinpiha. Lisäksi äiti tekee pitopalvelukeikkoja eli häitä, kahvituksia ym. kissanristiäisiä aina tilauksesta.) En tiedä, paljonko rahaa saan, mutta toivon mukaan ainakin sen verran, että pärjään ensi vuoden omillani. Niinhän se yleensä menee, että yrittäjän lapsi oppii tekemään työtä ja on oikeutettu (?) saamaan vähän vähemmän palkkaa koska työt ikään kuin kuuluvat "kotitöihin", mutta jos nyt silti saisin edes viitisensataa koko kesästä, niin voinen lähteä melko tyytyväisin mielin uuteen lukuvuoteen elokuussa.

Elokuusta puheenollen... Mua hieman pelottaa aloittaa toinen vuosi lukiossa. Jokainen, jolta olen asiasta kysynyt, sanoo että toinen vuosi IB:llä ei ole mitään verrattuna ensimmäiseen: se on paljon rankempi. Jos meinasin reputtaa jo ensimmäisenä vuonna, niin pääsenkö toisesta vuodesta läpi laisinkaan? Pelottaa ihan hirvittävästi. Motivaatiostahan se on kiinni, mutta musta tuntuu välillä siltäkin, etten jaksaisi enää välittää. En edes tiedä, mitä teen tuolla koulussa. Rakastan kieliä ja ulkomaita, mutta en mä ole enää sellainen älykkö ja revi hyviä arvosanoja pänttäämällä myöhään yöhön, en enää. Toisenlainen elämä vetää mua puoleensa kaikella vapauden katkullaan. Mun tekisi vaan mieli juosta ja karata vuorille viikoksi tai kahdeksi. Tekisi mieli miettiä asioita ja ennen kaikkea omaa olemustaan ennen kuin uskaltaisi heittäytyä taas tulevaisuuden vietäväksi. Se, mikä tuolla edessä odottaa, tuntuu tulevan aivan liian äkkiä.

No mutta, jospa se siitä. Olen kaavaillut ehtiväni kesän aikana viettämään edes päivän tai kaksi niin, että olen aivan omissa oloissani ja haaveilen juurikin siitä vuorille karkaamisesta. (Tai sitten teenkin sen, lol.) Haluan rauhoittua ja kadota, kuulostella itseäni niin, että kukaan muu ei ole vieressä sanomassa juuta saati jaata. Tähän mennessä olen viettänyt niin paljon aikaa kavereiden seurassa, että vaikkei homma alakaan tursuta korvista (päinvastoin), niin olo alkaa pikkuhiljaa vaatia taas sitä hiljaisuutta. Jahka äidillä loppuu leirit ja samalla tulee hiljaisempi jakso kahvilatyössä, niin viimeistään silloin aion hiljentyä. Pakko, ei muuten tule mitään.

Siinäpä ne. Olen hengissä, elämä on kivaa, mutta epävarmuus tulevaisuudesta ja omasta itsestään elää edelleen yhtä vahvana kuin ennen kesälomaa. Koskahan sitä oppisi olemaan täysin vailla kysymyksiä?

Tuskin ikinä.

Kesä...

maistuu tällä hetkellä parhaimmalta kuin ikinä.

... Me ever so happy? I doubt that. 

Ajatuksettomuus vaivaa ja silloinkin kun päässä oikeasti pyörii muukin kuin

pelkkä silmäpari, sanon ne yleensä ääneen enkä enää kirjoita kuten ennen.

Hyvin näyttää sujuvan siltikin. Olen melko varma, että tästä kesästä tulee

taas kaikkien aikojen paras kesä.