dataamalla töissä venaten asiakkaita. hyvin
menee, illalla menee mitä luultavimmin vielä
paremmin kun pääsen taas sundholmaan pieniin
illanviettoihin ystävieni kanssa. porukkaa
sinne tosiaan on tulossa sellainen kymmenkunta,
enkä edes tiedä kuinka moni heistä jää yöksi
mutta minä ainakin jään joten toivottavasti
muutkin saavat luvan jäädä. mielenkiintoinen
maanantai-tiistai siis tiedossa. siis ellei
mitään odottamatonta tule ilmi tai tapahdu.
kahvila on enää pari tuntia aukikin, sen
jälkeen pyritään mahdollisimman pian lähtemään
sinne uuteenkaupunkiin josta kentsu minut sitten
hakee itse tapahtumapaikalle skodullansa. äidin
tuntien tosin emme pääse heti kahvilan sulkemisen
jälkeen ees lähtemään koska sillä on aina jotain
ensin-juttuja joita se sitten touhuaa. tai, ellei
niitä ole, niin se unohtaa jotain kotiin mitä
lähdetään tietenkin sitten hakemaan vaikka oltais
jo hyvän matkaa ajettu kaupunkia päin. no, pääasia
kuitenkin on että mie sinne pääsen kuitenki jossain
vaiheessa :---) muutamia ihmisiä sieltä en oo
nähnytkään pitkään aikaan, että tulee hirveen
tunteellista menoa varmaan.
lupauduinpas myös hiustenvärjäykseen siellä
paikan päällä; ystäväni ella löysi kätköistään ala-
asteella ostetun punaisen hiusvärin, josta sitten
innostuimme ja sanoin että saa värjätä mun hiukset
kun alkaa uhkaavasti näyttää nämäkin oransseilta,
vaikka kuinka sävyttävää shampoota käyttäisin :d
luotan ellaan, että hiuksistani tulee vähintäänkin
siedettävät. punaisen sävy on ehkä jotain tätä luokkaa
kuin seuraavassa kuvassa:
eli ihan mielenkiintoinen lopputulos varmasti.
tykkään paljon mielummin olla kunnollinen punapää
kuin epämääräinen oranssi, joka tosin luokitellaankin
hiustenväreissä punapääksi mut ymmärrätte mitä meinaan.
paljon kivempaa varmaan teistäkin.
on se muuten jännä kun yhen kaverin kanssa puhuttiin
syvällisiä, että miten sellanen perusvaikutelma ulkoa-
päin saattaa olla täysin päinvastainen mitä ihminen oikeesti
on. oon aika useesti saanut kuulla että mun on luultu
olevan kauheen itsevarma ja rohkea, etten koskaan
ujostelis mitään. no, tosiasiassa se riippuu kyllä
niin paljon tilanteestakin että missä tilanteissa on
mut nähnyt, mut veikkaanpa että sen jälkeen kun näkee
mut jossain suhdeasioissakin esimerkiksi niin mä
paljastunkin aika pehmoksi. ja sama mun kaverilla,
oon aina pitänyt sitä kans kauheen ujostelemattomana
ja sellasena että voi tosta vain mennä juttelemaan
kelle tahansa tuntemattomallekin, niin se on kanssa
tosi ujo kaikessa mikä liittyy suhteisiin. ei se
mitään, voi kai olla ujo ja rohkea samaan aikaan,
harvoin varmaan joku ihminen on rohkea joka asiassa
mitä vastaan tulee, mutta miten se vaikutelma voikin
olla niin epätarkka aina joskus niin on tosi
jännä juttu. hui, mahdoinkoha ittekkään käsittää
tosta mitään? hope u get it C:
ruissiinkin on epävirallisesti sellaiset neljä
päivää, eikä äiti oo vieläkään antanut suoraa
lupaa mulle päästä sinne. ja niin, se lippukin
olis varmaan todella hyvä hankkia... kyllä mä
vielä kerkiän. nää farkkuleggarit on muuten
pirun hyvät jalassa, sivumennen sanottuna.
mun jalatkin näyttää siedettävän muotoisilta
näillä kun puristaa läskit kasaan ♥
voisin viihdyttää teitä taas veppikuvilla.
heippa :-------)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti