2009-11-22

We should never be afraid to die



No enpäs kauaa kyennyt pysymään poissa. Luulin, 
ettei sillä kirjottamisella olis mulle yhtään mitään 
merkitystä ja et pysyisin kasassa ilman näiden tur-
hien juttujen kertoiluakin, mutta kun ei. Mielessä 
kävi tosin, että alottaisin kokonaan puhtaalta pöy-
dältä, ilman yhtään lukijaa ja silleen ettei mua ihan 
helposti löydettäisi, mut en pystynyt siihenkään. 
On näitä blogimerkintöjä kertynyt tänne jo ihan kii-
tettävästi,en vaan yksinkertaisesti voi jättää niitä 
kaikkia tänne. Yhteenvetona asiasta siis; tarvitsen 
tätä blogia, olenhan kaavoihin kangistuva tähtimerkki Härkä.

Televisiosta alkaa tulla joulumainoksia yhä enemmän ja
hoksasin tänään aamulla että teoriatuntejakin on jäljellä 
enää neljä tai viisi, sitten ne on hetkeksi ohi. Hymyilin 
ajatukselle suht maanisesti. (ottaen huomioon sen, että
kukaan ei ollut kanssani samassa huoneessa - hymyilin
siis seinälle) Eilen myös imuroin koko talon kokonaan ja
tänään vähän putsailin paikkoja muuten, tuli vielä enem-
män jouluolo. Lähes jokainen postaukseni on liittynyt 
jouluun nyt pienen ajan sisällä, mutta haittaneekohan
tuo. Joulu saa mut hymyilemään kolmenkymmenenkaksi
päivää etuajassa, mikä on jo iso juttu.

Joululahjatkin oon jo suurinpiirtein päättänyt, tosin te-
kemään en niitä vielä voi ryhtyä. Kissoille ostan jotain
hyviä nappeja, isälle en ajatellut hankkia mitään koska
ei siltäkään mitään tule. Kai. No jos ihan pakko on, niin
ehkä sille vois karkkia ostaa koska niitähän se syö, se 
on lihonnut ihan kamalasti viime helmikuusta. Omapa
on mahansa, mutta mua ällöttää. Äidille pitää ehdotto-
masti ostaa jotain isompaa. Onhan se aika pieni kiitos
siitä että on käytännössä elättänyt meidät kokonaan 
tämän vuoden ajan, mutta kuitenkin. Pentikin poroa
se on halunnut ja sellasen + kynttilät kun ostettaisiin
siskojen kanssa kolmistaan niin hintaa tulisi noin 16
euroa per sisko. Ei paha siis, mutta en tiiä noiden ra-
hatilanteesta (enkä pahemmin omastanikaan) joten 
katselen sitä sitten kun ollaan lähempänä aattoa.
Siskoille pitäisi kanssa keksiä jotain hyvää ja heille
sopivaa, nekin on ansainneet lahjansa. Kavereille
sitten tosiaan teen lahjat itse, pitää niiden kanssa
vielä puhua että kuka lahjoo ja ketä saa lahjoa, on
mielestäni hiukan noloa lahjoa toista jos toisella ei 
ole vastalahjaa :d Oon kuitenkin aika varma etten
jää ilman lahjoja tänä jouluna.


Perjantaina kävin elokuvissa Maijan ja Annan kans-
sa, katsottiin se New Moon siis. (yritettiin ainakin,
siellä oli kamalasti rouskuttavaa porukkaa jotka häi-
ritsi mun keskittymistä Jaakopin vatsalihaksiin, li-
säksi Nokia Tunen huudattaminen ja kikattelu joka
ikisessä Edward- tai Jaakoppikohdassa vitutti hie-
man) Sudet oli ehdottomasti elokuvan parasta an-
tia. Yllätyin siitä, miten hyvin Emilyn ja Samin kemia
oltiin saatu näkymään elokuvassa, lisäksi loputkin
sudet olivat kaikinpuolin ihanan miehisiä ja näin.
Taisi tulla taas uusi kriteeri ihannemies-listaani:
Ole ihmissusi. Huonoakin tässä elokuvassa oli jon-
kun verran, - vaikka olikin mielestäni onnistuneem-
pi kuin Twilight - nimittäin vihastuin lopun tönk-
köyteen ja siihen, ettei Bellan tuskaa ja masen-
nusta kuvattu yhtään uskottavammin. Nainenhan
veteli perusilmeellänsä ne kaikki kohdat, jossa sen
ois pitänyt näyttää ahdistuneelta ja surulliselta?
Ja lisäksi se kaamee hyperventilointi jokasessa
kohdassa joka edeltää sellasta ahdistuneisuus-
purkausta, se ei vaan sovi. Se näyttää tyhmälle.
Tykkäsin kuitenkin enemmän kuin edellisestä, Ec-
lipsen kohdalla odotetaankin sitten jo tajunnan 
räjäyttävää kokemusta.

Tän lyhyehkön joulua edeltävän lomani aikana 
oon myös kadottanut sen 0,3 kiloa mistä voin ol-
la kovin ylpeä :> Nyt siis uskallan paljastaa pai-
noni ihan julkisestikin jos sitä joskus jossain ky-
sytään. On sitä oikeesti enemmänkin lähtenyt kuin
toi kolmesataa grammaa, joten nyt on aika voitta-
jafiilis. Kun vaan ite vielä hoksaisin sen että nyt
pitäis jotenkin osata lopettaa ja ettei ne muutamat
irtokarkit mitään haittaa. No, mä opin kyllä kun 
aikani tuskailen, ei huolia. 


Olen huomannut saavani yhä enemmän kiksejä lei-
vonta- ja ruokablogeista. Haluan perustaa vanhem-
pana semmosen itse, niitä on niin kiva kattella ja
kuolailla. Pari kertaa oon myös sieltä niitä ohjeita
ottanut ja hyviksi todennut. Tänä viikonloppuna on 
kanssa tehnyt hirveesti mieli leipoa jotakin, mutta
en sitten oikeen viitti kun äiti on eilen leiponut kor-
vapuusteja eikä niitäkään ole vielä syöty kaikkia. 
Huomenna en voi leipoa - VENÄJÄÄ, pianotunti, teo-
ria ja koko päivä kaupungissa, kuolen sinne - joten
jos sitten ensi torstaina. Silloin oon kai perjantaina
menossa Simslaneihin joten sinne olisi kai syytäkin
jotain leipomuksia viiä. Katsellaan, katsellaan.

4 kommenttia:

  1. hei saako sit udella sun mittoja?:o
    meinaan oot kyllä kuvista kuvista päätellen ihan namu ja just ihana eikä sun mittään tarvi kaventua!!! mut aattelin vaan kysyy kun kerta sanoit että niissei oo mittään salattavaa

    VastaaPoista
  2. Oisithan sää voinu vaikka jonkun polun jättää minne oisin vastannut, mutta voin mä toki tännekin vastata - tosin epäilen vahvasti ettet tuu kyttäämään tänne joka välissä että joko oon vastannut D: No, toivottavasti tää tavoittaa sut. Eli siis 170cm ja atm varmaankin joku 50-52 kiloa, vaaka ei ole enää ystäväni joten en tiedä tarkemmin.

    VastaaPoista
  3. hii^^ ite asiassa täyty sitte heti tulla kyttään ooks vastannu:D

    ja mitämitämitä, ollaan sitte aika lailla samoissa mitoissa:OO ooho. mieki oon jotain reilu 170 mittauspaikasta riippuen, ja siinä 50 tienoilla pyörin, ite asiassa just tolla akselilla varmaan...(itekki pyristelen vielä irti tästä sekoilust). mut hei kiva ku vastasit, seuraan tätä blogiis himona ku etin jotki paranemismyönteistä viihettä;D innostuin lukeen kokonaa läpi. tsemii sulle, kirjotat ihanasti<3

    VastaaPoista
  4. Hahaa, hyvä etten siis vastannut turhaan :---) Ihanaa kuulla että minun jutut kiinnostaa, kiitos isosti siis ja jakselemisia sulle myöskin♥

    VastaaPoista