Life is a box of chocolates - you'll never know what you get

Jos saisin valita kaksi ruoka-ainetta, joilla eläisin koko loppuelämäni, niin toinen niistä olisi suklaa. (Ja se toinen varmasti juusto, mutta siitä ei sen enempää). Suklaata aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi, suklaata lennossa tai kiireettömänä ateriana, pala suklaata kahvin kanssa tai koko levy elokuvateatterin pimeässä salissa. Jos mussa asuu kahvikissan lisäksi itsensä soimaaja ja turhantarkka perfektionisti, niin tasan tarkkaan mussa asuu myös suklaanarkomaani.

Miks suklaa ei oo osa lautasmallia?

Ostin Tallinnan tuliaisina (itselleni, tietenkin) useampaa sorttia eri suklaita ja sen jälkeen olen hyödyntänyt mm. Lidlin suklaahyllyn antimia kaamoksen suklaanhimooni. Niin kauan kuin suklaa ei ole minulle ongelma, en todellakaan aio kieltää itseltäni sen syömistä. Mitä iloa on elämässä, jos ilot otetaan pois? Joka tapauksessa, Tallinnan suklaat on syöty jo aikoja sitten, mutta tässä niistä kuvat ja hieman höpönlöpinää kyytipojaksi.

1. Mantelikrokantti-hunajasuklaa (tumma)

2. Karpalo-hasselpähkinäsuklaa (tumma)

3. Sitruuna-pippurisuklaa (tumma)

4. Espressosuklaa (tumma)

5. Manteli-moussesuklaa (tumma)

Maraboun ostin vasta Tallinnan jälkeen, joten se ei virallisesti kuulu kastiin, mutta menköön nyt kun kerran kuvankin olen ottanut. Listasta voisi päätellä, että olen enemmän addiktoitunut tummaan suklaaseen (like I am). Syön kuitenkin joskus myös maitosuklaata ja valkoista suklaata. Haluan kokeilla uusia makuja sen perinteisen tumman/valkean/maitosuklaan lisäksi, ja siksi kaupasta tarttuukin mielummin erikoisempia suklaita sen perinteisen 81% tai Fazerin sinisen sijaan.

Tiesittekö muuten, että pari palaa (tummaa suklaata) päivittäin nautittuna on verisuonien laajentavan vaikutuksensa vuoksi jopa hyväksi? Eli periaatteessahan tästä voisi päätellä, että suklaan tulisi kuulua ruokaympyrään tai lautasmalliin jo ihan terveysvaikutustensakin vuoksi. Sitten toisaalta punaviininkin pitäisi, onhan sekin terveellistä...

Tänään jatkoin hyväksi havaittua suklaadieettiäni leipomalla punajuuri-suklaakakkua (josta yllättäen tulikin punajuuri-suklaamoussea, sillä munat osoittautuivat huonoiksi) josta tuli ihan sikahyvää! Ruma vertaus, mutta sitä se oli. Sikahyvää! Syökää suklaata naiset ja miehet, niin tulette yhtä pöpiksi kuin mä. Jos sokerit pelottaa, niin raakasuklaan teko onnistuu myös itse ja kaakaonibsit ynnä kaakaopavut ovat nekin varsin loistavia suklaanameja (mikäli tumma suklaa maistuu pahalta, niin sitten kannattaa jättää nipsut ja pavutkin kauppaan - ne maistuvat nimittäin täysin erilaiselta kuin se kaupan sokerilla kyllästetty kaarlfatseri).

Oodi suklaalle, aamen!