2011-12-22

Another year over, a new one just begun - vuosi 2011

(Edit: HUOMIO rakkahat! Täällä Kirsi järjesti arvonnan, jossa on tarjolla esim. suklaata... Sinne!)

Vuosi on lopuillaan, ja on aika tehdä pieni katsaus kuluneisiin kuukausiin ja miettiä, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä, sanottua ja hankittua.

Tammikuussa olin blogiteksteistäni päätellen jo totaalisen uupunut rassukka. Rehellisesti voin kertoa, etten muista koko kuukaudesta, tai oikeastaan koko alkuvuodesta toukokuuhun saakka juuri mitään. Nyt asioita pohtineena ja ulkopuolisen silmin tarkastelleena voin vain ihmetellä, että miksen tuolloin jo tarttunut pahaan olooni ja tehnyt sille jotain. Helpommin sanottu kuin tehty vissiin. Onneksi asiat ovat nykyään paremmin.

Alkuvuoden aikana oli serkun tyttövaavin ristiäiset (soitin siellä joululauluksikin tituleeratun Taivas sylissäni -kappaleen, jota edelleen luukutan tiuhaan Spotifyn playlistiltä). Lisäksi nukuin aivan liian vähän, olin ihan törkeän huonossa hapessa (siksi en mitään muistakaan) ja itkin harva se päivä olevani joko ruma, läski, saamaton tai täysin turha ja elämää ansaitsematon paska. Hyvinä päivinä olin kaikkia noita. Jee. Isosiskon vierailut ulkomailta punkkaamaan mun luokseni pelastivat jossain määrin estämällä totaaliromahduksen. Mutta eipä siitäkään pitkän ajan voimavaroiksi riitä, jos pari viikkoa kolmannesvuodesta on seuraa ja muutoin lukittautuu neljän seinän sisälle.



Huhtikuusta jäi mieleen koulun kanssa tehty reissu Lontooseen, joka on saletisti the city of my dreaams. Instanttia rakkautta ekalla katsauksella, ne metrot ja Oxford street ja maisemat ja kivat ihmiset ja mitä vielä! Olisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi tuolta reissulta jäi mieleen Strepsils-pastillit ja eräs varsin kiltti ja sympaattinen luokkakaveri, joka noita mulle tarjosi kun neidille pukkasi kuumetta. Joku sentään välitti ♥

Toukokuussa ilmaisin ensimmäistä kertaa kiinnostukseni ryhtyä tulevaisuudessa personal traineriksi. Kiinnostus on edelleen palava ryhtyä vakituiseksi liikunta-alan opiskelijaksi - jos ei nyt ihan pt:n ammattiin vaan johonkin muuhun saman kaltaiseen - joten ilmeisesti ei ollut mikään hetkellinen hairahdus :) Samassa kuussa julkaisin myös ensimmäisen kannanottoni bikinikunnosta ja sain enemmän kommentteja kuin koskaan. Sen jälkeen lukijamäärä on lisääntynyt tappavan tasaista vauhtia ja ehdinkin jo yhdelle blogia lukevalle ystävälleni luvata, että värkkään blogiarvonnan kun satku menee rikki. Iiks!

Kesälomalla sain vihdoinkin vain olla. Ja voi että, miten se helpottikaan oloa ja selkeytti niin monia asioita... Päätin lopettaa lukion Turussa ja siirtyä kotikaupunkiini opiskelemaan, kävin läpi epämääräisen kesäromanssin, vietin tuhansia iloisia hetkiä parhaiden ystävieni kanssa ja irtaannuin ulkomaailman vaatimuksista lähes täysin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin löytäneeni sen todellisen minäni, sen elämäniloisen ja aidon Annin sen aran ja nurkkaan ahdistetun tiskirätin sijaan. Olin onnellinen.

(Kesän aikana myös laihduin noin viisi kiloa mikä on aika paljon, mutta uskoisin sillä olleen merkittävä vaikutus yleismielialaan kaiken muun ohella. Mahduin taas vanhoihin vaatteisiini ja koin näyttäväni paremmalta kuin masennuskiloilla höystetyn, edellisen ulkomuotoni kanssa.)

Uuden koulun aloitus elokuussa sujui hyvin, ja tunsin heti oloni paremmaksi - tiesin tehneeni oikein, vaikka syyllisyys vaivasi vähän väliä ja vaivaa edelleenkin kun mietin, mitä olisinkaan voinut saavuttaa kansainvälisen yo-tutkinnon jälkeen.

Syys-lokakuussa ostin piikkimaton ja opettelin kääntämään unirytmiäni normaaliksi. Arvatkaa onnistuinko... Loppupuolesta syyskuuta seurasi vielä reissu Tallinnaan urkukurssille, joka sisälsi nimestään huolimatta enemmän shoppailua ja fiilistelyä kavereiden kanssa kuin urkuja. Tallinnan tuomiokirkon urut saivat silti kokea mun Finlandian, hähä!


Ai juu, lokakuussa tein myös The Juustokakun. Watch out, kohta alkaa leipurin sormia kuumottaa...

Marraskuussa aloitin aktiivisen juoksuharrastukseni ja nopean kehittymisen myötä into kasvoi sellaisiin svääreihin, että tein päätöksen juosta kympin alle tuntiin ensi kesänä. Lupaus pitää ja treenit jatkuvat edelleen! Koulu alkoi tässä vaiheessa jo maistua vähän puulta johtuen kotona vallitsevasta stressitilasta. Sama meno jatkui aina tähän joulukuun 22. päivään saakka, jolloin viimein pääsin talvilaitumille ♥ 

Se onni liikunnasta by the way, että olisin todennäköisesti murtunut paineen alla ellen sitä harrastaisi. Turkuaikoinanihan olin melkoisen inaktiivinen ja veikkaisin tämän kotistressin olleen lähes yhtä suurta kuin IB:n koeviikkostressit (tai sitten olen vain herkistynyt stressille niin paljon, että pienetkin asiat tuntuvat nykyään todella vaikeilta käsitellä). Täytyy sanoa, että vuoden parhain teko itseni hyväksi oli alkaa liikkumaan säännöllisesti. Vaikka tulee hiki, vaikka paikat menee jumiin ja ties mitä muuta niin silti - liikunta pitää mut kiinni elämässä. Nöykändyy, niin se vain on.



Täytyy sanoa, että vuosi hujahti ohi taas edeltäjäänsä nopeammin. Kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut paljon: kaksi ulkomaan matkaa, koulun lopettaminen ja koulun vaihto, "kesäromanssi", säännöllisen liikunnan aloittaminen, painonpudotus ja ties mitä. Näitä on varmaan turha mainita, mutta olen myös viettänyt lukuisia ihania (ja vähemmän ihania myös, tietenkin) hetkiä ystävieni kanssa. Iso kiitos heille ♥ 

Vaikka vuoteen 2011 mahtui myös niitä huonoja kokemuksia, niin silti en pidä itseäni mitenkään epäonnistuneena. Se on vain elämää, ja elämässä tulee olla vastoinkäymisiä aina välillä. Ne kasvattavat ja tekevät vahvemmaksi. Tämän vuoden jälkeen olen taas vanhempi, viisaampi, kauniimpi ja vahvempi kuin ikinä, ja valmis ottamaan uuden vuoden avosylin vastaan :) 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulun odotusta sekä uutta, vielä edeltäjäänsäkin parempaa uutta vuotta! Rakastakaa ja tulkaa rakastetuksi. Peace! ♥

2 kommenttia: