2013-03-03

Pitkästä aikaa (taas) päivitystä ja blogihaastekin vielä!

Hello there :DDDdd Postauksen kunniaksi naamakuva
ja pose by kerhoikäinen Anni. Selkeesti malliainesta.


Taas pitkä päivitystauko, sori! Jotenkin nyt tökkii ihan kauheesti tekstin tuottaminen, ei naposta yhtään eikä toisaalta ole hirveesti aikaa keskittyä tuottamaan yhtään mitään järjellistä. Hiihtoloma tuli ja meni, samoin hiihtoloman jälkeinen eka kouluviikko. Lyhyesti kaikkea, mitä on tapahtunut:

- Hierojakäynti, joka taisi ihan tosissaan poikia sen voimanostovalmennuksen, vaikkei ajankohdasta sovittukaan niin varsin myönteinen oli mies asian suhteen kun siitä kyselin :) Pahoja jumeja ei ollut, mutta alaselkä on hiukan ongelmallinen (vasen puoli vahvempi) ja jaloissa pieni pituusero jonkun virheasennon tjsp vuoksi. Mulla on kuulemma tosi hyvin kehittyneet pitkät selkälihakset ollakseni nainen, hihii!

- Yhdet alkoholin huuruiset bailut, joista kotiuduin jo puolilta öin ja joiden jälkeen totesin, että ei alkoholia Annille taas hetkeen. Jos sitä kesällä uudestaan?

- Autokoulun II-vaihe eli liukas rata-ajo, pimeä rata-ajo, arvioiva ajo ja yksi oppitunti. Poliisisedät vippaa uuden kortin postin kautta jossain vaiheessa. Nyt oon virallisesti suorittanut autokoulun kokonaan!

- Banaanikärpästen tutkimista ja risteyttämistä Turun yliopistossa koulun bioteknologian kurssin toimesta. Koko torstaipäivä hujahti bussissa ja labrassa ja samaa kaavaa noudatetaan seuraavat kolme torstaita. En vielä tiedä, diggaanko koko hommasta, mut ei noita voi väliinkään jättää jos haluaa kurssin suorittaa.

- Kevyt viikko hiihtolomalla ja uuden voimajakson eka sykli tällä viikolla, oi ihanuutta ♥ Treenipäiviä on neljä, pääliikkeille omansa + vinopenkkipäivä, joka sisältää myös kapean lattiapenkin. Tuntuu ihan mahtavalta päästä taas nostelemaan kunnon rautoja selkeällä progressiolla, kun viime syksystä lähtien meno on ollut vähän sellasta tavoitteetonta "fiiliksen mukaan"-menemistä. Toki silti on treenattu kunnolla, mutta pääliikkeiden kilomääräisistä nousuista on ollut turha haaveilla.

Näiden lisäksi stressiä YO-kirjoituksista, tulevasta työpaikasta (sain pikaruokalasta duunia!) jonne menen huhtikuun alussa, kouluhommien loppuun saattamisesta, matikan maanantaisesta tentistä ja öö, vähän kaikesta. Hektistä on ollut, ja ainoa asia minkä vuoksi en ole hermoromahdusta vielä saanut on treeni. Niin kauan kun voin treenata, on stressiä helpompi sietää. Silti on pakko myöntää, että aika lähellä henkisten voimavarojen rajoja tässä ollaan :/ Laitoin opolle viestiä ja pyysin, josko saisin ottaa tästä jaksosta yhden kurssin pois ja siirtää sen YO-kokeiden jälkeiselle jaksolle tai heivata kokonaan. Toivottavasti se onnistuu.

Välillä syön näin terveellisesti.

Välillä tuntuu, että mun elämä on rajoittunut liiaksi koulu-treeni-ruoka-lepo-akselille. Kavereita tulee nähtyä harvoin ja vielä harvemmin tulee lähdettyä mihinkään muualle kuin salille tai kouluun. Haluaisin hikoilla ryhmäliikunnassa kavereiden kanssa, käydä uimassa, istua kahviloissa, lähteä leffaan ja vaikka mitä. En vain saa aikaiseksi. Tietty nuo säätkin rajoittaa hiukan täältä landelta kaupunkiin siirtymistä (+rahatilanne, sillä bensa ja huvit maksaa rahaa) mutta pääsyynä olen minä itse. Miten löytää tasapaino hauskanpidon, liikunnan, oman hyvinvoinnin, työn ja opiskelujen välillä? Oi kunpa tietäisin...

Anu heitti mua haasteella, joka oli oikeastaan se syy miksi tänne tulin kirjoittamaan. Haasteessa kuuluu vastata haastajan laatimiin kysymyksiin (5kpl) ja sen jälkeen keksiä omat kysymykset ja haastaa seuraavat pahaa aavistamattomat vastaamaan niihin. Olen pahoillani, mutta nyt en jaksa haastaa ketään enkä jaksa keksiä kysymyksiäkään. Vastatkaa noihin Anun tekemiin, ne on hyviä ;)

No mutta, Anu kysyy, minä vastaan:

1. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? Muutama esimerkki bändi/artisti?
2. Mikä mielestäsi paras ulkonäöllinen ominasuutesi?
3. Entäs paras asia luonteessasi?
4. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, mikä se olisi?
5. Lapsellisin asia mitä teet? Miksi se on sinusta lapsellista?

1. Musalempparit on lähes kaikki raskaampaa heviä, metallia tai rokkia. Gunnarit on jees, samoin Sonata Arctica, Helloween, Stam1na, Lamb of God, Slipknot, Mokoma, Kotiteollisuus, In Flames ja semmosia. Harvemmin tulee enää kuunneltua musiikkia muualla kuin salilla, joten ehkä siksi lista on noinkin "raaka" :D

Alla ehkä maailman voimaannuttavin kappale. Tätä kuunnellessa tulee aina sellanen olo, että pystyy mihin vain.



2. Tukka ja naamaraudat. Ehkä yritän peitellä niillä jotain, ujoutta tai herkkää persoonaa? Niin tai näin, tykkään ulkonäöstäni kyllä muutenkin mutta nää on parhaimpia asioita mussa. Nykyään alkaa kroppakin näyttää silmää miellyttävältä, kun lihakset ovat yhtäkkiä alkaneet erottua paremmin!

3. Vaikka suurimman osan ajasta vihaankin sitä, että olen näin herkkä ja antisosiaalinen ongelmalapsi, niin toisaalta siinä kaikessa hulluudessa piilee myös jotain käsittämättömän hienoa, josta tykkään. Ei mua saisi ikinä mahtumaan normaali lukiolaistyttö-kategoriaan. Ehkä pitää todeta että paras asia luonteessani on persoonallinen psykopaattierakkomielialahäiriöinen uniikkiuteni?

4. Poistaisin normaaliuden käsitteen maailmasta, sillä se on ehkä maailman turhin käsite. Vaikka toki terveyden kannalta välillä hyödyllinenkin, mutta kaikessa abstraktiudessaan se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä silloin, kun kaikki haluavat "olla normaaleja" ja lopuksi kukaan ei oikeasti tiedä, mikä se normaalin määritelmä tarkalleen edes on.

5. Joskus laitan vanupuikot korviin ja meen siskon luo ja sanon "kato, mä oon alien" :DDd Korvapuikot on mun antennit, joilla vastaanotan signaaleja Marsista kanssalaumalaisiltani. Pienenä tehtiin tota aina, korvapuikkoja kului urakalla... Lapsellista hommaahan tää on täysi-ikäiseltä, mut kun tarkemmin ajattelee niin mitä väliä? Kai sitä joskus saa vähän leikkiä, vaikka ikää olisikin vähän enemmän? ;) 

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Parhaimpia suomalaisia bändejä ikinä! :)

      Poista
  2. Ihana Annie! <3 mie täällä itsekseni hihittelen mielikuvalle siusta vanupuikot korvissa. Illan piristys! Oot niin ihana ja suloinen just tuollaisena, siussa on jotain niin luonnonlasta ja pientä peikkotyttöä, josta niin tykkään. Älä vaan ikinä kangistukaan "normaaliuden" kaavoihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, kiitos Freya! :D Ihana kuulla, että joku voi ajatella minusta noin <3 En olisi ikinä uskonut, sillä välillä tuntuu että itse on ihan harmaa ja tylsä nuori, joka vaan ylidramatisoi aina kaiken eikä osaa ottaa rennosti ja tekee yhtä vaikka puhuu toista ja ja ja...

      Poista
  3. Mulla oli joku roska tuossa näytössä ja se sai tuon sun lapsikuvan näyttämään siltä, että sulla oli silloin jo joku huulikoru. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww :'D Kapinallinen jo kakarana. No ei. Mä olin oikein kiltti lapsi, kerroin heti äiskälle jos isosisko kiusas tai teki jotain tuhmia. Sillon kun Aino oli teini niin mä olin eka kuka kerto äidille mm. sen kielikorusta ja tutki sen koulurepun tupakka-askien varalta. Kamalaa :D

      Poista
  4. Sie oot kyllä niin huipputapaus <3 Luin täänkin postauksen monta kertaa läpi ja mietin, että miten ihanan aito Annie siellä kirjoitteleekaan! Siis jotain sellaista siussa ja siun asenteessa on, että voi kun edes osan siitä saisin itselleni <3 Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii sun kanssasi! <3 Ihan hirveen hämmentävää lukea tällaisia asioita jotka kertoo muka minusta, kun itse ei niitä asioita todellakaan näe. Enemmänkin pidän itseäni aika lusmuna. Joten älä sinä siellä yhtään toivo, että saisit osan minusta ;) Tai toivo vaan, voidaan vaihtaa päittäin vaikka tohon sun <5min salimatkaan? ;D

      Poista
  5. Sullahan on ihan fittness kroppa :)
    Ja ihana toi pikku Annie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana "äiskä", kiitos <3 Pienenä mä olinkin söpö, siitä olen samaa mieltä! ;)

      Poista
  6. <3 Kuulehan sinä "psykopaattierakkomielialahäiriöinen", normaalius pitäisi tosiaan poistaa maailmasta, koska ne normaaleimmat ovat niitä häröimpiä :D Oot ihana! Ja vau, meinaako tämä siis, että pääset voimanostoharrastuksen pariin? Jaksamista YO-koitoksiin, muistan ne liiankin elävästi, kirjotin ruotsin pitkänä, KAUHEEE kuuntelu :D Toivottavasti siellä meni paremmin! Ole rennosti kokeissa, kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa, kokonaisuus ratkaisee. Sama homma kuin reenissäkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääsh, itte oot ihana! :D Mua on ihan tosissaan ruvennut riepomaan toi normaaliuden käsite, kun siis oikeesti KUKAAN ei pysty sitä tarkalleen edes määrittelemään! Mikä se sellanen normaali on, mikämikä? Huoh :D

      Voimanostoseuraan tässä ollaan hyvän matkaan ainakin liittymässä, mikäli touhut nyt natsaa yhteen (lue: mun rohkeus riittää menemään sinne vn-valkun ja sen pojan treeneihin saamaan opastusta ja uskallan kysyä siitä valmennusmahdollisuudesta). Motivaatiota ainakin on, tuo on niin parasta hommaa <3

      En tiedä pystynkö kuvailemaasi zeniläisyyteen kun pääsen villasukkineni ja eväineni istahtamaan kylmään liikkasaliin täynnä pulpettejä, mutta yritetään ainakin! Jos ollaan ihan rehellisiä, niin nyt on elämän prioriteetit kyllä sillä mallilla, että yo-kirjoitusten lopputulos on käytännössä ihan sama. Kunhan ei hylsyjä tuu, niin voin olla helpottunut :) Silti perfektionistina tietty haluu aina parasta, mut kai se on vaan kestettävä ettei voi olla paras kaikessa. Keskityn penkkiin, maveen ja kyykkyyn niin paljon mielummin ;)

      Poista