2009-11-23

You're faking a smile with the coffee to go



(Aww tuitui rakastuin kuvaan, pakko siis
laittaa tähän näin, hihi)

Hyi mikä päivä, onneksi se on ohi >: Venäjäntunnit
meni yllättävän nopeasti ollakseen venäjäntunteja,
sain tietää että vielä on mahdollisuus korottaa ysini
kymppiin joulutodistukseen yhden kappaleen perus-
teella tehtävän kokeen avulla. Se helpotti, vaikka
olenkin aika laiska lukemaan kokeisiin yleensäkin.
Tällä viikolla on tiedossa kaksi koetta - bilsa ja
uskonto - joista ensimmäiseen olen lukenut jo 
etuajassa pari kappaletta koska oon ollut niin 
paljon poissa tunneilta etten tajua juuri mitään.
Uskonto on suht iisipiisi kuten aina, alue lyhyt ja
älyttömän helppo. Luen sitä silti tässä joku päi-
vä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Koulun jälkeen olin kuolla tylsyyteen ja toistoon
pianotunnilla. Ymmärrän toki että sen vapaan säes-
tyksen tutkintoa varten on harjoteltava niitä biise-
jä, mutta pitääkö niitä nyt niin hemsvetiksi yrittää
improvisoida? Soitan jotain komppia popbiisissä,
ope sanoo että joo improvisoi sinne jotain. Mitä
vittua? Ei sillä etten osaisi, vaan olettaisin kyl-
lä pääseväni tutkinnon läpi ilman mitään turhia 
koukeroita siellä taukokohdissa. Tunnin jälkeen
kävin kaupungilla ja bongasin yllättävät lahjat
äidille ja ehkä isosiskolleni, nimittäin laivaristei-
lyt :) Ne oli sellaisia mitä saa ilmaiseksi kun os-
taa Tax Freestä paljon kamaa, mutta silti. 
Annan ne ja jotain pientä lisäksi, varmasti tyk-
käävät :> Äiti sanoi kyllä ettei hänelle tar-
vitsisi mitään ostaa, mutta onhan se sanomat-
takin selvää etten suostu kuuntelemaan sitä
tässä asiassa ollenkaan.

Rahojen tuhlailun jälkeen menin kämpille
juomaan teetä ja syömään sipulikeittoa, jonka
totesin niin ällöksi että yli puolet lensi roskiin.
Eikä pahemmin ollut nälkäkään kyllä. Sitten nu-
kahdin tunniksi jonka jälkeen teoriatunnille tus-
kailemaan äärettömän tylsyyden parissa. Mutta 
kuten näette, olen nyt tässä eli selvisin <3
Huomenna ei onneksi tarvi mennä mihinkään,
mutta liikassa on sulkapalloa. Hyvä vaan että
meikäkin joskus liikkuu, muuten olisin niin laiska
ja lihoisin palloksi jos ei pakkoliikutettaisi joskus.


 

Parturillekin pitäisi päästä, pehkoni alkaa
muistuttaa haalistunutta tiilikattoa kunnon
punaisen sijaan. Ja kun rahaakin olisi vielä
toistaiseksi tallessa, joulun jälkeen asiat 
voivat olla aivan toisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti