'Cause I am fragile, I am hopeless / I'm not perfect, but I am free

Ei vois enää parempaa saumaa osua tää hiihtoloma, jotenki

tuntuu et täl talvipuolel on kokoajan kaikkii lomii ku seuraavaks

noin kuukaude pääst on pääsiäisloma ja sitte mennäänki jo
ysin loppusuoraa huhuhuhu, aika suorastaan kiitää eteenpäin
O.O ehin jo huolestuu et tänää ois ollu yhteishakuki mut ei ihan
viel onneks, kaks tuntii ruotsia ja bilsaa plus wanhojen tanssit,
sieltä ihan _järkyttävässä_ pakkasessa kirjastoon ja bussilla kotio.
En oo jalallanikaan astunu tuonne ulos sen jälkeen ja voitte melkeen
arvata että aionko edes yrittää. Tääl sisällä riittää pelkkä toppi ja

pitkikset ni ei tarvi nähdä pukeutumisenkaan vaivaa ku ei tieten

tahtoen rupee tunkemaan itteään tonne. Ja mikäs sen parempaa

ku hiihtiksen alottaminen rennosti parin tunnin päikkäreillä kahdet

villasukat jalassa♥

Eilen kävin tosiaan terkkarilla ja ensimmäistä kertaa fysiotera-

piassa. Terkkarilla nyt oli mitä oli, en jaksais puhua siitä ollen-
kaan ku harmittaa kauheesti jos äiti nyt estää multa sen Turkuun
opiskelemaan pääsyn mun painon takia. Ymmärrän et se ois niinku

huolissaan musta, mut ei se taida oikein tajuta tätä tilannetta.

Se luulee, et mä en syö mikä nyt on ihan kohtuuton luulo, syön

enemmän ku kaverit koulussa ja kotonakin suurinpiirtein samaa

luokkaa, syön välipalan, aamupalan ja iltapalan. Silti laihdun,
mikä ei oo hyvä juttu. Äiti ei vaan käsitä, ettei oo mun vika että
aineenvaihdunta toimii. Sehän on mulle pelkästään hyvä et toimii,

saan syödä enemmän ihan luvan kanssa. Tänään kokeilin hunajaa

puuroon, oli aika pahaa mutta söin silti. Mulla on niin hyvät 

fiilikset tästä ja itestäni nyt, etten jaksais tota äitin apatiaa

kun sille ei nyt vaan ole mitään syytä. Oikeesti .___. 

Mutta jos nyt vaihetaan sinne vähän parempiin uutisiin; fysiote-

rapeutilla käynti oli sinänsä silmiä avaava ja mielenkiintonen

kokemus, se todisti mun vääristyneen kuvan itestäni ihan kunnolla

ku piti tehdä sellanen kehonkuvalappu missä oli erikokosia naisia,

mun piti ympäröidä sieltä se millaisena itseni koen, se kuka on

kaunis, se mikä haluaisin olla ja se mitä olin n. vuosi sitten. Kun

täytin sen ja annoin sen sille tädille (lol täti, oikeesti se oli nuori

ja mukava nainen) ni se sanoi mun jo olevan se, mitä haluaisinkin

olla. Helpotti siinä vaiheessa ihan älyttömästi, en ehkä ookkaan

niin ällörumasotanorsu jne mitä oon aina toitottanut. Mä oonkin

vissiin sitten ihan normaali :> Ihanaa. Fysioterapiasta siis lähet-

tiin hymy perseessä eikä se sit hyytynykkää ihan heti.

Ärh, ketuttaa toi Vancouverin aikaerojutska ku Suomen peli

tulee töllöstä huomenaamulla kello SEITSEMÄN?! Ihan oon

tosin heräämässä siihen aikaan, ehtiihän sitä päikkärit nukkua

kevyesti jos rupee kesken päivää torkahteleen mut huutaminen

sillonku Suomi tekee maalin (ja ehkä valikoima lieviä pahissanoja

jos Saksa repäsee ja maalaa) ei välttämättä tuu kyseeseen 

jos kaikki muut on vielä unessa. Pitänee keksii joku nonverbaa-

linen vitutus- ja voitontanssi tyyliin nyrkkien takominen ilmaan

tai feikkikynttilän heiluttelu ilmassa suu tapaillen Maamme-laulua,

siihen ainakaa kukaan heräis mut rupeis itteä nolottamaan

vaikkei sitä näkiskään kuin minä itte D: 

Mieleni tekis joskus taas harrastaa tänne niitä kallupeita,
en kyl nyt jaksa mut sitte joskus aivan varmasti joten
tiiätte varautua skippaamaan if u're not interested, paipai ^^