Kymmenen vuotta tulevaisuuteen

Kansainvälisen lukion (jos nyt sinne pääsen: perjantaina
pääsykoe, hrr) jälkeen lähden maailmalle. Mitään käryä

siitä, mitä alaa lähden yliopistossa lukemaan eipi oo, mut se

selkeää varmana jossain vaiheessa. Lontoo on kuitenkin se 
teh universitisiti minne tahtoisin. Tai no, Iso-Britannia nyt 
muuteskin kelpaisi paremmin kuin hyvin, ihana paikka♥

Ja koska myönnän olevani hiukan turhamainen, niin

kyllä pitää hieno kämppä olla että elo ei käy kovin tyl-

säksi ja rumaksi ^^' Mistään lukaalista ei tieteskään oo

kyse, kivinen kerrostalo ja sieltä mukavankokoinen (poika-

mies)boksi niin hyvä tulee. Oon aina haaveillut keittiöstä,

jossa ihan oikeesti on KAIKKI tarpeellinen. Vatkaimet, eri

veitset vihanneksille/kalalle/lihalle, soppakauhat ja kattilat,

soma maustehylly ja riittävästi pöytäpinta-alaa. Jääkapin 

täyttäisin mahdollisimman luomusti ja niin, ettei yksikään

ruoka siellä ehtisi homehtua tai käydä vanhaksi (tää on niin

tuttua meillä ikävä kyllä, iso jääkaappi ja aina sinne perälle

jää jotain avattuja kermaviilipurkkeja mitkä ehtii homehtua,

vaikka niistäkin ois voinu leipoa pahanpäivänvara-piirakan)

Ruoka on ehkä tärkein juttu, mihin mä kotoa pois muuttaes-
sani panostaisin. Onhan se olennainen asia jaksamisenki kannalta, 
ettei elä pelkästään McDonaldsin hampurilaisilla tai einessapuskoilla.
Mut lisäksi silmää miellyttävä sisustus ja muut mulle hyvää oloa 
tuovat jutut (salilla käyminen, musiikki, jne) on otettava huomioon 
köyhän opiskelijan budjetissa. Hilujaha voi sitten pihistää niistä 
perinteisistä eli vedestä, sähköstä, kuljetuksista ja muista

so-called-hyödykkeistä. Ja leipominen on leivän ostamisen si-
jaan paljon halvempaa ja kaikenlisäksi kivaa! ^^

Vielä sisustamisesta, että mä en halua tulevaisuudessa

asua kämpässä, joka näyttää sairaalalle. Väreja pitää ol-

la isosti ja erilaiset härpäkkeet tyyliin kynttilät/vaasit/kukat

ja boordit seinässä on kivoja pikku yksityiskohtia kämppylissä.

Ainii, ja makuuhuoneen sängyn pitää olla ISO! Se on pyhin

paikka asunnossa heti keittiön jälkeen, silkkilakanat ja pari

jättimäistä tyynyä sekä tosiaan riittävästi tilaa vaikka kol-

melle ihmiselle yhtä aikaa ^^ Nyt jo Turkuun muuttaessakin 

oon ehkä eniten innoissani siitä, että saan oman keittiön 

ja ISON sängyn♥ (Ja jos hyvin käy, niin kesän lopulla saan
vielä puputin sinne viereen lojumaan n__n Muttei siitä
sen enempää, kun asia ei ole millään lailla varma)

Sitten tulee tää osa tulevaisuudesta, joka on enemmän

hämärän peitossa ja more complicated kuin aiemmat. Mä

käytännössä haluan elämältäni täydellistä riippumattomuutta

kenestäkään/mistään ja vaan mennä miten haluan ja mikä

tuntuu parhaimmalta just sillon. Mut silti haluan jossain vai-

heessa elämääni ihan toden totta rakastua. 

Naimisiinmenoon tai lapsentekoon en ryhdy, mutta oishan 
tuollanen oma 'soulmate' aika jänskä löytää. Harvinaista to-
siaan, mutta mä uskon että pystyn löytämään sen omani 
sittenku aika on kypsä :> Heittäydyinpä varsin imeläksi, mutta 
kuiteskin: haluun ensin pelkästään keskittyä itteeni ja vasta sen 
jälkeen miettiä mahdollisia mieskuvioita jos tulee sellanen 
tarve. En tee siitä elämän tärkeintä asiaa, sillä jos välittää toi-
sesta enemmän kuin itestään ni loppujen lopuksi siinä jää 
vaan tappiolle: kukaan muu ei loppupeleissä pidä susta 
huolen kuin sä itte. Ja tämä on totta.

Tulevaisuudessa haluan keskittyä ilmasemaan itteäni
eri tavoin: haluun tehdä musiikkia, laulaa ja soittaa, piirtää
ja maalata, kirjoittaa ja ommella, tuunata ja muuta kivaa.
Ehkä opettelen viimeistään sillon käyttämään ompelukonetta
oikeeoppisesti ja kutomaan puupuikoilla vähintäänki säärys-
timiä, miksei sukkia ja lapasiakin jos intoa riittää. Haluisin
opetella myös soittamaan viulua tai poikkihuilua, mut epäilenpä
ettei se oo kuitenkaan tärkeysjärjestyksessä korkeimmal-
la. Opettelen, jos siihen jää aikaa ja jos se jaksaa vielä
kiinnostaa tuolloin.

Haluun tarttua hetkeen. Oon todennu, että vaikkei se
aina tunnu helpoimmalta vaihtoehdolta niin se kannattaa.
Multa ois jääny yllättävän paljon juttuja tekemättä, ellen 
joskus heittäis mun ennakkoluuloja ja asennetta selän taa
ja vaan antanut mennä. Muunmuassa viime kesä oli sitä
aikaa, ja voin sanoa etten hetkeäkään antais pois :) Aion
toteuttaa samaa tekniikkaa siis jatkossakin: jään kotiin nuk-
kumaan, jos tuntuu, etten jaksa lähteä minnekään. Huudan
rivouksia ohikulkijalle, jos tekee mieli olla hävyttömän teini.
Meen alasti uimaan julkiselle rannalle ja kutsun yleisönki pai-
kalle, jos mun sisäinen Eevani tahtoo näkyä ja kuulua just
silloin. (Ja nyt kun sanoin tän, niin takaan et joku haastaa
mut tulemaan alasti kouluun tmv♥ Sori, ei tunnu ihan siltä
kuiteskaan vaiks tiedän että haluisitte, mmm)

Tulevaisuus on kuiteskin vasta tuolla noin, mä taas olen 
tässä ja nyt. Tietenkin mä voin vaikuttaa osaltani siihen, mi-
ten loppuelämäni rakennan ja aionkin tehä sen: en kuitenkaan oo 
ainoa vaikuttava voima, vaan siihen vaikuttaa niin moni muu-
kin seikka, että mikään ei vielä oo edes ministi varmaa, ei 
vaikka miten uskois. Asiat ja ihmiset muuttuu ihan jatkumona
ja kokoajan, huomenna eilisen lupaus voi olla rikottu lupaus
ja sitä rataa. Mutta tällasen tulevaisuuden minä ittelleni
suurinpiirtein rakentaisin, jos ylin päätäntävalta olisi 
vain ja ainoastaan mun ^^