Juuri heränneenä ja silmät ristissä (= en ole vielä juonut kahvia - OMG! Missä olet, pelastajani ruskea kuin Aurajoen vesi?) blogipäivityksiä selaillessani huomasin, että valtaosa niistä alkaa samasta sanasta johdetuilla versioilla: vappu, hyvää vappua, glada vappen etc. Ja sitten mietin, jotta pitäisikö minunkin? No tottakai pitäis!
Meidän vappuun on luonnollisesti kuuluneet äiskän leipurityön vuoksi reilusti munkkeja, tippaleipiä ja simaa. On muuten häpeällistä vihata rusinoita simassa, ne on parhautta! Rusinoiden pois jättäminen simasta on kuin pullapitko ilman rusinoita. Ptyi. Yleensä samaan päivään ollaan ladottu vielä jonkinlainen grillijuhla perheen kesken ulkona: lenkkiä, salaattia ja ulos nauttimaan ateriasta. Muuten sitten ollaankin vietetty aika normaalia päivää: itse en ainakaan rehellisesti sanottuna ole ikinä ollut niin fanaattinen vapun suhteen, että silloin nimenomaan pitäisi olla jotain spesiaalia.
Nyt kun asun omillani ja olen, eh, siinä-melkein-kypsässä-iässä, niin kuvioon tulee kahden päivän teinikännit alias dricka hela veckoslut ja ole perseet ja juokse poliiseja karkuun-periaatteet. Eilen oli ensimmäinen kännipäivä, ja mitä mä tein? Lähdin kotiin yhdeksän aikaan enkä juonut tippaakaan. Hups :D Ei vaan jotenkin jaksanut inspiroida. Tänään yritetään sitten uudestaan - ja silloinkin kohtuudella... - heti sen jälkeen, kun pääsen fiilistelemään jääkiekon MM-kisoja telsusta! No TÄTÄ mä oon odottanut♥ enemmän kuin sitä itse vappua.
