Vajaa neljä viikkoa lomaan!

Aurinko paistaa ja on lämmin... Voiko sitä ihmislapsi enempää elämältään toivoa paitsi lisää rahaa, poikaystävän, uusia vaatteita ja sitä yhdessä yössä tapahtuvaa maagista viiden kilon painonpudotusta suoraan rasvakudoksesta ? I doubt that. Koulu nyt on mitä on, mutta kai sekin tuossa sivussa menee. Aina ei jaksa ja välillä vituttaa lukea pitkiä tekstejä koskien Theory of Knowledgea (kun pitää olla nii-in critical thinker, niin!) ja Suomen venäläistämistoimia. Päässä ei pyöri tiettyinä aikoina kuin general-governorAlexanderthe1strussification ja vähän Napoleoniakin. Ja kappas, unohdinkin jo Ludwig XVI:n! Hemsvetti. No mutta mitä väliä, kouluakin on enää reilu neljä viikkoa jäljellä ja tulee kesä! Jees!

Lontootrippailun jälkeen vietin noin viikon siskoni kanssa ja nyt kun hän lähti pois viime sunnuntaina, aloin huomata itsessäni potentiaalisen seuraeläimen merkkejä. Olen aina luullut, että oon se porukan yksinäinen susi, mutta kyllä mä ihan ihminen taidan olla joo niinpä, aivan... Ja minulla ihan totta on ikävä siskoa. Yksin asuminen on tiettyinä hetkinä mukavaa, mutta kyllä sitä seuraakin kaipaa rinnalleen muualla kuin koulussa ja satunnaisissa kaupunkihimmailuissa tai viikonloppubailuissa. Pitäisköhän ottaa oikein asiakseen mennä huomenna kirjastoon ja/tai kahville jonkun kanssa?

Vappuviikonlopuksi mulla on kaksi vaihtoehtoa: partyilla keskustassa tai lähteä kotikotiin rauhoittumaan. Ja tiedättekö: jollain tapaa jälkimmäinen innostaa tällä hetkellä paljon enemmän. Ihme perhekeskeinen teenager!

Kuvassa en ole minä (vaikka miten paljon sitä haluaisinkin...!) vaan totaalirandom nettibongaus, jolla on äärimmäisen kauniin väriset silmät. Ja tukka, jollaisen puoleen alan pikkuhiljaa kääntyä itsekin...