kotipaikkakunnallani Uudessakaupungissa. Päätin olla välittämättä
sukulaisteni toiveesta lukea ylioppilaaksi huippuarvosanoin, jatkaa
huippuyliopistoon ja elää loistokasta elämää kiireisenä lakimiehenä
tai tohtorina. Päätin rikkoa kahden lyyran lupauksen, jonka annoin
ysiluokalla äidilleni innosta ja uutuuden viehätyksestä hehkuen.
... Ja ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden syyskuun alan taas
tuntea jotain muuta kuin ahdistusta. Note to self: elämäsi tärkein
ihminen olet sinä itse. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja
luulko, että jotain on pakko tehdä, koska joku muukin tai koska
joku muu haluaa teidän tekevän niin. Sinä päätät.
Ooh, mahtavaa! Hienoa, että uskalsit tehdä juuri niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu, elämää ei todellakaan pidä suunnitella sen mukaan, miten se palvelisi muiden mielihyvää parhaiten, sillä oman elämän keskipisteessä on vain Sinä Itse. Maailma on sun! :)
VastaaPoistaNiin totta... Myönnän et mäkin ajattelin et eihän koulusta voi niin paljoa stressata, mutta nyt ulkomailla sitä huomaa, että koulu vaikuttaa oikeesti tosi paljon (täällä missä minä asun, on ihan normaalia olla ensin 8 h koulussa ja kiirehtiä sitten 4 tunniksi tutorointiin, ettei putoa kelkasta... joka päivä!) ja koulussa pitäisi siksi viihtyä! Turhaan stressaat, vaatii tosi paljon rohkeutta myöntää olleensa väärässä. Ja mikset sä voisi kirjottaa ihan huipusti tai opiskella myöhemmin sitten huipusti mutta paljon väemmän stressaten ;)
VastaaPoistaAnni oon niin ylpiä siusta. <3 Hyvä, että siekin oot tajunnut tuon. Se, että tajuaa alkaa elämään itselleen, on hienoimpia asioita, mitä elämässä voi tapahtua. : )
VastaaPoistaHyvä hyvä, olet oman elämäsi herra :) Olen kovasti ylpeä sinusta! Tsemppiä vaan uuteen alkuun!
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä :) Keep on rocking :P
VastaaPoista