Päivä kerrallaan

Ensimmäinen, joskin vajaa kouluviikko takana. Feeling fine.

Ensi viikon tavoite olkoon stressin (jota ei enää ole juuri ol-

lenkaan, jes!) ja kesälomatsuibailun aiheuttamien uniongel-

mien fiksaaminen parempaan suuntaan. Aseina toimivat mm.

kahvin jättäminen iltapäivästä, yrttitee, kevyt iltapala ja ren-

toutuminen kuumassa suihkussa, saunassa, kävelylenkillä...

ennen nukkumaanmenoa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Voisin muuten jauhaa tänne blogiini tällä hetkellä ihan loput-

tomasti kaikesta! Aiemmin mulla ei ollut mitään sanottavaa

- ja jos olikin, niin en kokenut tarpeelliseksi kertoa siitä. Tai

en jaksanut kertoa. Tuntuu, että elämä olisi kääntänyt kelk-

kaansa radikaalistikin toiseen suuntaan, niin paljon on olo

muuttunut jo pelkästään yhden viikon aikana niin henkisesti

kuin fyysisestikin. Ja vaikka jossain vaiheessa tulisikin taka-

pakkeja, niin elän päivän kerrallaan. Niiden aika ei ole ai-

nakaan vielä, jos edes koskaan.

Huomasin muuten jännän jutun meidän jääkaapistamme:

okei, vaikka siellä on yhä einesshaibaa, sokerijogurttia

ja rasvatonta maitoa, niin vihannesten, luomujogurtin, luomu-

juustojen ja kaiken muun hyvän osuus on kasvanut ihan 

huikeena! Ehkä mä saan meidän perheen käännytettyä ter-

veellisempään suuntaan! Pl. tietenkin rakkaan pikkusiskoni, 

joka syö iloisesti Paula-vanukkaansa aamupalaksi istues-

saan mua vastapäätä. Mut silti!