Kävin torstaina kampaajalla. Vaaleat vauvahaituvat on gone!
Noin muuten fiilis on tällä hetkellä vähän turhautunut (mikäli
ylipäätänsä tiedän mitä se sana merkitsee) syystä, jolle en
itse oikeastaan enää voi mitään. Tein minkä pystyin, joten
pitäisi kai antaa vain olla. Miksi se tuntuu niin vaikealta?
Nää on näitä elämän ja olemisen komplekseja, joilta
ei voi välttyä. Ne pitää vaan elää ja ohittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti