Mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa ja katson ulos elämään

Selvisin taas tästäkin maanantaista. Yllättävän

hyvinkin itseasiassa, vaikka venäjän tunnilla ei Maijaa

vielä näkynytkään kun se on yhä kipeä. Toiset jonotti

sikalenssurokotetta, menin huvikseni niiden kanssa

vaikken sitä aikonut edes ottaa. Menipä siinäkin vä-

hän oppituntia kun siellä seisoskeltiin, hyvä vain. Pia-

notunnitkin on alkaneet olla rennompia, osaan kappa-

leet ja kahden viikon päästä on vapaan säestyksen

koe. Siitä mennään heittämällä läpi, kuten opekin

mainitsi. Ja mä oon jopa tyytyväinen itteeni ja 

aikaansaannoksiini, mikä on truu big deal.

Huomenna ei sitten mennäkkään kouluun, ajattelin

kyllä silti lukea englantia. Äiti sanoi, että saan olla

pois jos alan syömään kunnolla. Sen voin luvata,

sillä syönhän jo mielestäni ihan hyvin :> Ruisleipää

se varmaan ensimmäisenä tarkoitti, osti niitä ja

kiivejä tänään kuulemma minua varten.

Lainasin tänään pitkästä aikaa kirjan. Sofi Oksasen

Stalinin lehmät on ollut lainauslistalla jo pitkään, vas-

ta tänään sain asian hoidettua ja tuossahan se nyt

kuikuilee englanninkirjan päällä. Ehkä aloitan sen 

jossain vaiheessa, mielenkiinto on ainakin suht kova.

Jaksamisesta sitten tiiä, on jäänyt vähän vähemmälle

tuo lukeminen kun kummasti houkuttaa blogit sunmuut

täällä netissä enemmän D: Jos jouluun mennessä sais

luettua niin ihan jees homma, pitää skarpata.

Niin tosiaan, huomenna. Kun ei kouluun mennä niin 

on pakko kuitenkin jotain tehdä, ja oikeastaan

haluankin paljon mielummin tehdä äitin kanssa 

pipareita ja leipoa kuivakakkuja kuin rehkiä kuntosa-

lilla hernepään paimensauvan iloisessa johdatuksessa.

Eipä kauheesti jaksa innostaa tuo kuntoilu, tai jaksaa

mutta siinä on se kun sinne urheilukeskukseen joutuu

kävelemään ja vaikka mulla olisi kuinka paljon vaat-

teita niin palelen aivan tajuttomasti. Se ei ole kivaa.

Autossakin pitää olla penkinlämmitys ja vähintään

26 astetta, että mulla ei olis kylmä. Ärsyttää jo

itseänikin, mutta minkäs teet jos on huono ääreis-

verenkierto tai jotain sinnepäin. 

All I wish that everyday was christmas

Tänään se joulunalusaika alkaa ihan virallisesti.

Ensimmäinen adventti, joulukadun avajaiset ja 

vanhanajan markkinat. Kaks jälkimmäistä saa jää-

dä muiden ihailtavaksi, en ajatellut käväistä kaupun-

gissa tänään. Sen sijaan sytytin äsken kynttilän, kei-

tin teetä ja mietin että vau koulukin loppuu kohta.

Ei mikään paskempi sunnuntai siis. Tätä vois jatkua

loputtomiin eikä huomenna tarvitsis mennä kouluun.

No okei, ehkä kuitenkin nautin tästä tälleen niin

kauan kuin tää kestää, voisin melkein repästä ja 

kattoa jotain jouluista elokuvapätkää jos tulee

sellanen olo. Pääasia nyt kuitenkin on se, että

voin ihan virallisesti alkaa hössöttämään jou-

lusta (ihan kuin en ois jo aiemmin hössöttänyt,

no anyway) nyt kun se on näinkin ajankohtainen.

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka

Käytiinpäs torstaina Ikeassa ja Myllyssä ostelemassa

juttuja. Mun piti kai ostaa joululahjoja, mutta kas

kuinka kävikään - ostin itselleni vaatteita ja puhdis-

tusgeeliä :d Ei se oikeastaan haittaa, käydään kuu-

lemma vielä ennen joulua ostelemassa joten ehdin

kyllä saada siskoille ja äidille lahjat. Omaa rahaa

en kuluttanut muuten melkein ollenkaan, äiti anto

siskolle avustusta joten automaattisesti antoi

myös mullekin vaikka mulla olisi omaakin ollut.

Ei se tietenkään pahitteeksi ollut :)

Eilen oli uskonnon koe, meni ihan hyvin. Osasin

asiat ja uskon että saan todistukseen numeroa

nostettua. Jouduin eilen myös terkkarille sen luok-

kiksen huolissaan olemisen vuoksi, muttei siitä nyt

sen enempää. Vähän vain vitutti ja vituttaa vieläkin.

Se mittasi verenpaineen kanssa kun sanoin äitin

tahtovan tietää mitä se oli, syke taisi olla 47 eli

aika alhainen. Kyllä se sieltä nousee varmasti.

Täytyy sanoa, että tälläisina hetkinä mä todella

kaipaan entistä luokanvalvojaa, se ei puuttunut

ihan joka asiaan. Mä en halua luokanvalvojaa,

joka kovasti yrittää olla mun äiti.

Tänään kotiuduin justiinsa Julialta. Meijän simssit

eli hienon elämän ja kuoli tänään, nyt ryhdytään 

pelaamaan niiden jälkikasvua eteenpäin. Jos siis

enää jaksan mennä sinne pelaamaan, meinaan sattui

eilen niillä ruokapöydässä sellainen välitapaus mistä

jäi vähän katkera ja pettynyt maku suuhun. Ehkä 

niiden äiti vaan oli huolissaan mutta hei oikeesti,

siinä oli niitä muitakin ihmisiä samassa pöydässä?

Ne oli vielä jotain ihan vieraita mulle, ja silti tää

menee vaan sanomaan että kohta sulla on joku

anoreksia. Ei niin pidä sanoa siinä tilanteessa.

Oisin ymmärtänyt jos se ois mulle tullut sanoon

saman ihan yksityisesti, oisin tajunnut et joo

sehän on oikeesti vaan huolissaan ja oisin ker-

tonu sille että ei huolta, ei se siihen mee. 

Mut ei. Jäi paha mieli, kiitos.

Onneks olen nyt kotona :> Ens viikolla ei tarvi

teoriaankaan mennä, vaan jonnekin niiden konsert-

tiin jossa mä en voi esiintyä koska totesin etten 

osaa niitä niiden piisejä mikä on todellakin hyvä. 

Pianotunti siis vaan pitää kärvistellä. Sitte

tiistaina on englannin koe, keskiviikkona äikkä...

Muista en tiedä, mutta joulukuukin alkaa ens

viikolla! Ihanaa <3

I'm not perfect but I am free

Uusi lukija! Tervetuloa <3 

Tänään heräsin kamalaan päänsärkyyn ja äiti

salli mun olla pois koulusta ja jäädä nukkumaan,

mistä olin erittäin kiitollinen. Pakotti tosin syömään

aamulla paahtoleipää kun ei ollut porkkanoita, mutta

ei se mitään. En kuollut siihen. Heräsin taas jossain

puoli yhden maissa ja menin avustamaan äitiä pi-

parien leipomisessa. Saatiinkin kaikki aika nopeesti

leivottua, niitä tuli joku reilu 360 lusikkaleipää o.o

Eli hiiirmu paljon. Laitettiin ne kanssa laatikoihin 

että on valmiina myyjäisiä varten.

Kerroinko jo, että luokanvalvoja soitti eilen äi-

dille? D: No anyways kerron nyt, siis se soitti ja

kertoi kuinka on niin huolissaan siitä kun tahdon

olla paras ja kun munmielestä kasi on huono nu-

mero todistuksessa. Okei joo, noi samat se sano

mulle siinä koulun käytävällä ihmisten keskellä,

mut kertoipa nyt sitten vielä äitille että on huo-

lissaan siitä kun oon laihtunut? Oikeesti en tajua.

Kun kerrankin on tyytyväinen itteensä ja painoon-

sa ni sitten ruvetaan huolestumaan. Harmittaa.

Ehkä ryhdyn nyt lukemaan sitä bilsaa, huomenna

on koe ja on vielä asioita, joita en täysin ymmärrä.

You're faking a smile with the coffee to go

(Aww tuitui rakastuin kuvaan, pakko siis
laittaa tähän näin, hihi)

Hyi mikä päivä, onneksi se on ohi >: Venäjäntunnit

meni yllättävän nopeasti ollakseen venäjäntunteja,

sain tietää että vielä on mahdollisuus korottaa ysini

kymppiin joulutodistukseen yhden kappaleen perus-

teella tehtävän kokeen avulla. Se helpotti, vaikka

olenkin aika laiska lukemaan kokeisiin yleensäkin.

Tällä viikolla on tiedossa kaksi koetta - bilsa ja

uskonto - joista ensimmäiseen olen lukenut jo 

etuajassa pari kappaletta koska oon ollut niin 

paljon poissa tunneilta etten tajua juuri mitään.

Uskonto on suht iisipiisi kuten aina, alue lyhyt ja

älyttömän helppo. Luen sitä silti tässä joku päi-

vä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Koulun jälkeen olin kuolla tylsyyteen ja toistoon

pianotunnilla. Ymmärrän toki että sen vapaan säes-

tyksen tutkintoa varten on harjoteltava niitä biise-

jä, mutta pitääkö niitä nyt niin hemsvetiksi yrittää

improvisoida? Soitan jotain komppia popbiisissä,

ope sanoo että joo improvisoi sinne jotain. Mitä

vittua? Ei sillä etten osaisi, vaan olettaisin kyl-

lä pääseväni tutkinnon läpi ilman mitään turhia 

koukeroita siellä taukokohdissa. Tunnin jälkeen

kävin kaupungilla ja bongasin yllättävät lahjat

äidille ja ehkä isosiskolleni, nimittäin laivaristei-

lyt :) Ne oli sellaisia mitä saa ilmaiseksi kun os-

taa Tax Freestä paljon kamaa, mutta silti. 

Annan ne ja jotain pientä lisäksi, varmasti tyk-

käävät :> Äiti sanoi kyllä ettei hänelle tar-

vitsisi mitään ostaa, mutta onhan se sanomat-

takin selvää etten suostu kuuntelemaan sitä

tässä asiassa ollenkaan.

Rahojen tuhlailun jälkeen menin kämpille

juomaan teetä ja syömään sipulikeittoa, jonka

totesin niin ällöksi että yli puolet lensi roskiin.

Eikä pahemmin ollut nälkäkään kyllä. Sitten nu-

kahdin tunniksi jonka jälkeen teoriatunnille tus-

kailemaan äärettömän tylsyyden parissa. Mutta 

kuten näette, olen nyt tässä eli selvisin <3

Huomenna ei onneksi tarvi mennä mihinkään,

mutta liikassa on sulkapalloa. Hyvä vaan että

meikäkin joskus liikkuu, muuten olisin niin laiska

ja lihoisin palloksi jos ei pakkoliikutettaisi joskus.

 

Parturillekin pitäisi päästä, pehkoni alkaa

muistuttaa haalistunutta tiilikattoa kunnon

punaisen sijaan. Ja kun rahaakin olisi vielä

toistaiseksi tallessa, joulun jälkeen asiat 

voivat olla aivan toisin.