(Säästö)riisitauti on uusi kansantauti

Mikäli joku ei vielä tiedä, niin minulla on kohtuullisen suuri asennevamma kouluruokaa kohtaan sen laadullisen höpöyden ja mauttomuuden vuoksi. Tarjolla on yleensä rasvatonta maitoa, näkkileipää, Keiju-margariinia, muovipusseissa liman keskellä kuljetettuja, valmiiksi kuorittuja kokonaisia perunoita ja häviävän pieni määrä jotain lihaa joko perunoiden joukkoon sörssittynä (kutsutaan myös nimellä kiusaus eli oksennus) tai jauhosuuruksella valmistetussa litkussa, jota lempeän suvaitsevaisesti kutsumme nimellä kastike. Perunoiden sijasta tarjolla on vuoroin "säästöriisiksikin" kutsuttua tummahkoa riisiä tai vaaleaa pastaa - ovatpahan päättäjät joskus jopa heittäytyneet villeiksi ja tarjonneet edellämainittujen sijaan kaurariisiä tai spagettia! Lihan laatu on lähes poikkeuksetta ollut aina huonoa, johtuen suurimmaksi osaksi korkeasta hinnasta. Viljatuotteet kun ovat halpoja ja niillä on suurempi ekologinen tehokkuus kuin esimerkiksi sialla tai naudalla, bla-bla-jne...

En minä nirsoksi itseäni luettelisi, vaadin vain tasoa. Ja se taso on yleensä korkeampi kuin mitä kouluruoan taso nykypäivänä - ikävä kyllä - on. Lihapuolen surkeudesta olen ehkä eniten vihainen: margariinit, näkkileivät, kumipotut ja säästöriisit voin kiertää, mutta se liha! Mielestäni kasvavan lapsen tulisi saada proteiinia enemmän kuin suositukset antavat ymmärtää. Pari siivua juustoa aamupalaleivällä, muutama suikale lihaa koulussa ja kotona ja pari maitolasillista ei riitä. Ellet sitten satu olemaan taskukokoinen tanssihiiri. 

Kun kouluruoka on laadullisesti kökköä ja mm. lihan määrässä pihistellään uusien pyöräilyteiden ja kokousten kahvipullien kustannuksella, ei sovi tulevaisuudessa ihmetellä miten huonovointisia aikuisia 2000-luvun lapsista on kehittynyt. Lapsi oppii ja omaksuu koko ajan, ja se mitä lapselle syötetään pienenä antaa pohjan tulevaisuuden ruokavalinnoille ja siinä sivussa myös terveydelle. Yhtä lailla lapsi oppii latomaan kouluruokailussa lautasensa täyteen perunaa nälän taltuttamiseksi proteiinin puuttuessa kuin juomaan Coca Colaa tai sokerimehuja ruokajuomaksi, mikäli hän nämä omaksuu. Omaksuu keneltä? Vanhemmilta, muilta lapsilta, mediasta, kouluruokailusta. Jälkimmäinen on perheen yhteisen lounaan ohella ehkä suurin vaikuttava tekijä arkiruokailun perusteiden opettelussa. En paneudu lapsien ruokatottumuksien parantamiseen sen enempää, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tällä menolla tulevat sukupolvet vaivaavat vanhainkoteja ja -laitoksia jo eläkeikään ehtiessään - ellei jopa jo aiemmin.

Ei mitään huonoa, jollei jotain hyvääkin. Nimittäin nyt on tapahtunut jonkinsuuruinen askel eteenpäin: Turku - kulttuuripääkaupunki 2011- projektin "Pienestä pitäen"-hanke on ulottanut itsensä kehittämään Uudenkaupungin koulujen ja päiväkotien kouluruokailua tuomalla sinne lähellä tuotetuista tuotteista tehtyä ruokaa. Toissapäivänä ruokana oli pyhämaalaisia kuoriperunoita, hunajaisia uunijuureksia, hölskykurkkuja ja herkkulihaa eli härkää pippurikastikkeessa. Siis nam! Lisäksi leipäpuolellakin tapahtui askel parempaan luomukauraleivän muodossa, joka oli sekin lähiseudulla tuotettua.Sama lähiruokameininki jatkui eilen sadonkorjuuajan keitolla, rukiisella luomuleivällä ja kaura-omenapaistoksella ynnä vaniljakastikkeella. Olin eilen itse koulussa syömässä ja mielestäni ruoka kerrankin maistui. Se ei ollut suolatonta, väritöntä, hajutonta mössöä, vaan se oli kunnon ruokaa. Lisäksi siitä tuli kylläinen olo toisin kuin yleensä kouluruoasta, plaseboa tai ei.

Tällaisia puhtaan ruoan ylistyslauseita hyvän ja huolella valmistetun ruoan muodossa saisi minun puolestani järjestää useamminkin. Kun puhutaan lähiruoasta ja sen suosimisesta, kyse on monen asian kehittymisestä parempaan suuntaan: maku, kylläisyysaste parempien ravintoarvojensa vuoksi, lisäaineettomuus/puhtaus ja ekologisuus. Monet kuitenkin tuntuvat unohtavan nämä tosiasiat ja syövät heikkolaatuista ruokaa mukisematta sen vuoksi, että se on halpaa ja sitä on suurin piirtein tarjolla joka paikassa. Ei tarvitse katsos nähdä vaivaa oman ruokailunsa suhteen, helppoa ja nopeaa sen pitää olla, terveydestä viis... 

Kaikki tuskin ajattelevat kuten edellä, mutta ikäväkseni joudun toteamaan kuulleeni ja/tai lukeneeni tuon tyylisen lauseen monen tuttavan ja tuntemattoman kohdalla (kyylä ja salakuuntelija ilmoittautuu) milloin missäkin yhteydessä. Itse olen sen verran paljon sekä laadullisesti tyydyttävän että makuhermoja hivelevän ruoan ystävä, etten voisi kuvitellakaan pihistäväni ruoasta. Lähiruoka tulee ehkä hieman kalliimmaksi keskimäärin, mutta jos vaakakupissa painavat sellaiset asiat kuin terveys, ilmastonmuutos (ja sen myötä maailman tulevaisuus) ja mahdollisesti pienempi ruoan kulutus - ravitsemuksellisesti parempaa ruokaa syömällä kun tulee yleensä tyydytettyä nälkä huomattavasti paremmin kuin epämääräisellä hötöllä - niin sopii miettiä, kumpi tuleekaan pitkällä aikavälillä halvemmaksi. Kouluruoasta päättäjät, got something to say about this?

Laaturuokaa kouluihin, pliis.

Yours truly, 

ituhippinne Anni