Treenihistoriaa ja ministi kehitystäkin, ehkä

Multa pyydettiin postausta treenikehityksestä, joten yritänpä saada tämän sekalaisen liikuntataustani ja nykyiset viipotukset jollain tavalla ymmärrettävään muotoon. So there you go, my beloved ones!

Kersana muistan olleeni kohtuullisen aktiivinen liikkuja. Vaikka olin lähes poikkeuksetta ikäisiäni suurempi, (äiti sanoi rotevampi, terkkari sanoi suoraan että lihavampi - kannan edelleen kehossani merkkejä tuon lausahduksen aiheuttamista seurauksista...) olin silti joissain lajeissa jopa nopeampi/parempi kuin muut. Suosikkilajejani olivat mm. jalkapallo, jääkiekko ja jääpallo, pesäpallo ja lentopallo. Meinasin itse asiassa kutosluokalla aloittaa pelaamaan lätkää poikien joukkueessa, mut sit mulla meni pupu pöksyyn, koska: "Ne pojat ois nauranut mut pihalle!" Yea rite. Yleisurheilulajeista tykkäsin hypätä korkeutta ja työntää kuulaa, koska olin niissä(kin) kohtuullisen hyvä. Pienempänä kävin myös paikallisen urheiluseuran hiihto- ja juoksukilpailuissa ja voitinkin parit pystit, jotka ovat edelleen tuollajossain öö... hukassa. Laatikossa!

Musta jääkiekko on edelleen maailman paras talviurheilulaji.
Onneks voin leikkiä asiantuntijaa kotisohvalla ihan pian ;)

Murkkuiässä kiinnostus liikuntaan väheni ja koulumatkojen vaihduttua bussivetoisiksi potkukelkan, pyörän tai jalkojen sijaan jäin koulun jälkeenkin mieluiten sisälle möllöttämään koneen äärelle. Lasketaanks Aapelin biljardi liikunnalliseksi harrastukseksi? No, siinä mä olin haka.

Lukioaikana palo kuntosaleiluun ja kehon muokkaamiseen lisääntyi tietämyksen kasvaessa (luin tuolloin aika paljon erilaisia sporttiblogeja, joista suurin osa painottui Body Fitnessin puolelle ja mm. Kaisa Jaakkola ja Anne Hämäläinen olivat henkilöitä, joiden aikaisempia, bodypainoitteisia blogeja tuli seurattua eniten. Nykyään näillä naisilla ei enää ole Fitnessmalli- tai Body fitness-tavoitteita, mutta mielenkiintoiset blogit kylläkin edelleen!). Turussa kävin muutaman kuukauden salilla, mutta salimaksujen hinta kirpaisi ja oma mielenterveyskään ei ollut enää siinä mallissa, että harrastamiseen olisi edes kyennyt.

Kuntosalilla käymisessä paras asia on se
kaikkensa antamisen tunne. Kyykkäämisen
jälkeen pukukoppiin horjuminen on kierolla
tavalla seksikästä.

Vasta vuoden 2011 lopulla, noin syys-lokakuussa, aloin olla siinä tilassa, että liikunnan harrastaminen alkoi taas tuntua järkevältä. Aloitin juoksulla, mutta kaipasin salille. Siispä otin askeleen kohti uimahallin punttista ja ryhdyin käymään uudelleen salilla. Kun aloittelijan nopea kehitys alkoi näkyä kropassani mm. jäntevämpänä olemuksena ja kohonneena itsevarmuutena, syttyi kipinä, joka palaa edelleen.

Tällä haavaa käyn nostelemassa rautaa yhdestä neljään kertaa viikossa ja yhteensä treenitunteja kertyy muut liikunnat mukaan lukien noin 3-6h - eli mistään suurista määristä tässä ei todellakaan puhuta, emmä oikeesti ole mikään himourheilija. Pääasiassa noudatan Muscle Challengen treeniohjelmaa, mutta en sitäkään niin orjallisesti, sillä elämäni on viime aikoina ollut melkoista härdelliä viime viikolla alkaneen autokoulun, parin viikon päässä siintävän koeviikon ja muun sekalaisen puuhastelun vuoksi. 

Kehitystä on kuitenkin tullut tälläkin tavalla, joten en valita. Kyykkyä en esimerkiksi aiemmin pystynyt tekemään kuin pelkällä tangolla ja nykyään siihen voi latoa reilut parikymmentä kiloa lisää. Lisäksi kulmasoudussa tulokset ovat nousseet 10kg -> 13.5kg, vinopenkissä 7kg -> 11kg, hauiskääntö 4kg -> 7kg, pystypunnerrus 7kg -> 11kg, kyykyssä pelkkä tanko -> vajaa 30kg, penkissä tanko -> 15kg ja niin edelleen. Nolottaa sanoa näitä painoja, kun tunnun olevan vielä ihan aloittelija! Anyhow, maasta se pienikin ponnistaa - jostain on aloitettava, että voi kehittyä ;) 

Ei siellä paljon oo, mut kohta siellä on enemmän! Kuva on
otettu tämän vuoden helmikuussa. Mulla on kivat seinät.

Kropasta treenikehityksen näkee parhaiten selästä ja käsistä - alleja mulla ei taida olla enää ollenkaan ja selkä tuntuu saaneen pari senttä lisää leveyttä, sillä rintsikoita on täytynyt höllätä ensimmäisestä reiästä toiseen... Samoin reidet ovat kasvaneet, farkut on nykyään melkoisen tukalat. Mulla on aina ollut vaikeuksia löytää housuja, jotka EIVÄT puristaisi reisiä ja istuisivat vyötäröltä. Nykyfarkut on tehty reidettömille!

Painokehitys on punttien myötä myös ollut omalla vaa'alla enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Sen kanssa en vielä ole ihan sinut, vaikka tavallaan tiedostankin, että lihaksiin kertyy nestettä enkä teoriassa ole lihonut varmaan yhtään. Silti välillä tuntuu pahalta, mutta onneksi useimmiten pystyn sulkemaan asian mielestäni. Helpoiten se käy, kun en edes vilkaise puntaria päin - vaatteet kertovat tarpeeksi. Joskus tulevaisuudessa aion käydä InBody-mittauksessa ja selvittää, oonko onnistunut takomaan yhtään lihasta tähän varteen.

No mut, niihin treeneihin vielä. Muita treenirepertuaarini lajeja ovat juoksu, kahvakuula (8kg murkula, tarttisin isomman) ja lentopallo. En osaisi enää kuvitella elämääni ilman liikuntaa: jo parin päivän vapaan jälkeen tuntuu siltä, että on pakko päästä juoksemaan tai ylipäätänsä hikoilemaan jonnekin ja jotenkin. Tilanne on ihan kummallinen, sillä en todellakaan esim. viime vuoden kesällä olisi voinut kuvitella, että jäisin näin pahasti koukkuun treenaamiseen. Olen elävä todiste siitä, että kuka tahansa voi oppia rakastamaan hikoilua. Liikuntalupauksen tekeminen ja se kuukauden-parin jälkeinen treenituska ovat kaikkein pahimmat, niiden jälkeen helpottaa. Niiden jälkeen on jo luovuttanut koukussa ;)