And I'm feeling good!

Mikä yhdistelmä saa aikaan tällaisen fiiliksen? No loistava salitreeni ja edessä siintävä viikonloppu tietenkin! 

Olo on nuutunut, mutta onnellinen - eli juuri niin kuin pitääkin olla. Treenasin etureisiä itselleni uudella tavalla eli kevyemmillä painoilla ja tuntumaan keskittyen. Yleensä ladon aina niin paljon painoja kuin mahdollista ilman tekniikan kärsimistä, mutta tällä kertaa karsin reilusti painoja ja tein liikkeet hitaasti ja hallitusti. Miten meni? No sattui aivan s**tanasti. Silleen hyvällä tavalla kuitenkin, ya know!

Ihanuutta on perjantaifiiliksen ja treenin lisäksi tänään ollut oma aika, josta sain nauttia koulun jälkeen kahvikupin ja Maanantaisoturit-kirjan äärellä kahvilassa. Voitin kyseisen kirjan yhdestä blogiarvonnasta ja sain sen toissapäivänä postissa, kiitos ♥ Kyseessähän on siis Varpu Tavin ja kuvassa kuulia venkslaavan Kukka Laakson kirjoittama opus niille, joiden uusi elämä alkaa aina maanantaina. Varsinainen warrioorikirja siis, sopii just mulle (ja kaikille muillekin, joilla on paha tapa aina "nollata" viikonloppuisin).

Imaisin kaiken tekstin sisääni kahdessa päivässä ja tajusin, että vaikka aloitin raudan nostamisen puhtaasti ulkonäkösyistä, on se nykyään syistä viimeisin. Käyn salilla puhtaasti siksi, että rakastan sitä. Erottuvammat lihakset, pienempi rasvaprosentti, allit jotka eivät enää lätise tuulessa - ne tulee siinä sivussa, jos ovat tullakseen. Ei niillä niin väliä. Vain sillä on väliä, että kehitys näkyy painoissa, toistomäärissä tai kestävyydessä (niin urheilun kuin arjen kestävyydessä). Parantunut ryhti, itsevarmuus, energia. Näiden etujen luulisi saavan kaikki aktiiviseksi liikunnan suhteen, sillä näitä tarvitaan eniten. Itsevarmuudesta lähtee kauneus, energian myötä arki sujuu paremmin ja ryhti saa näyttämään hoikemmalta (mikäli sillä on merkitystä). Miksi treenata vain pienentyäkseen koon sieltä, toisen täältä ja vielä tuoltakin?

Siinä päivän polttavin miete. Tänään mä nautin, 'cause I'm feeling good! Hyvää viikonloppua!