you like to think in some way that it's me and not you (but you know that isn't true)

heti löysin tiettekste yhen syyn jonka vuoks tänne on
nyt ihan pakko kirjottaa, nimittäin eräs ihminen joka
ei koskaan kuuntele kun mä yritän sitä jopa auttaa.

tiettehän, kun sanotaan aina, että muutos lähtee ittestä
eikä kenestäkään muusta? no siis, voin ihan kertoo et
se on niin totta. jos sulla on huono olla tai muuten vaan
ei oikee suju, ni sun pitää itte haluta pois siitä tilanteesta
ja TEHDÄ JOTAI, et sun olos muuttuu johonki suuntaan
ees. ei auta, jos vaan nysväilet ja mietit et se sun nykyne
tilas on kaikkien ulkopuolisten vika ja on niitten velvollisuus
myös auttaa sut pois siitä, tai sitte että se on niitten ulko-
puolisten vika apsoluutlii mut sä itte et haluu tai osaa
muuttuu vaikka ne muut yrittäiski auttaa sua.

mulla on tällanen kaveri, joka on just tällanen, että sillä on huono
olla eikä oikeen mikään oo sen mielestä hyvin, kaverit
kaikkoo sen ympäriltä ja sitte sitä surettaa. jaa miks ne
kaikkoo? koska se ei tee sille huonolle ololle joka sillä
vallitsee ni yhtää mitää, se vaan sanoo et se on osa sen
luonnetta. niiiin_varmaan, se ei oo luonteenpiirre jos
on paha olla kokoajan ja sen seurauksena huutaa
ihmisille ja ei pidä itseään juuri minään, se on mieli-
ala josta pitää päästä eroon ennenku tyttö huomaa
olevansa ihan yksin.

mulle on ihan sama, tunnistaako tää ihminen ittensä tästä
vai ei, tiiän ettei se oo ainut kellä on tällanen ongelma.
anyways, tää ihminen josta puhun on oikeesti sisimmältään
tosi ihana ihminen, jonka vaan jatkuva angstiminen ja
toisille huutaminen on pilannu. oon yrittäny auttaa ja olla
se kuuntelija siinä meijän kaverisuhteessa, mut yks päivä
vaan tuli sellanen olo etten enää jaksa. en halua että meijän
kaveruus perustuu siihen että sillä on huono olo ja mä
kuuntelen, en halua et mä oon se ketä kuuntelee sitä kun
se huutaa toisille ja vääntää riitaa pienimmästäkin. mä
en vaan enää pystyis siihen, mullakin on oma elämä
elettävänä.

ehei, en mä tätä kaveria ajatellut hylätä,
sehän ois multa tosi vittumainen teko. mä vaan haluan,
että se herää tän tekstin myötä kenties ajattelemaan että
miten se itte voi vaikuttaa tähän asiaan, joka nimenomaan
EI_OLE_LUONTEENPIIRRE jota ei voisi muuttaa, ja ryhtyis
vaikka parantamaan itteään tästä tilasta askel kerrallaan,
jonka jälkeen se vois olla ylpee ittestään ja kantaa itteään
kunnialla, niin kuten itseensä tyytyväinen ihminen vaan
voi itteään kantaa.

tähän loppuun vielä mainitten siitä, kun kaveria on jo kauan
aikaa vallannu mustasukkasuus muhun, kun kuljen muiden
kavereiden kanssa enkä pyydä sitä mukaan asioihin, joissa
haluun olla nimenomaan muiden kavereiden kanssa. se ei
munmielestä ole lainkaan väärin, etten aina halua olla sen
kanssa. mulla on muitakin kavereita kuin vaan se, ja mua
ahdistaa suoraan sanottuna olla kokoajan sen seurassa kun
se purkaa sitä huonoa oloaan minuun.

ja sitten vielä siitä ruisrockista, etten haluaisi sinnekkään
mennä hänen kanssa, mut tällä kertaa ihan vaan hänen
omaks parhaakseen. en anna sen tuhlata rahojaan asiaan,
joka ei sitä kiinnosta muussa mielessä kuin siinä että mä oon
siellä. ei siellä oo sille mitään muuta kon mie, siks ajattelinkin
mennä marin ja näiden kanssa. anteeksi, mut tää on vaan sun
omaks parhaakses oikeesti. kyllä mä susta vielä ainakin hiukan
välitän, mut haluun sut terveeksi ensin. kiitos.