2009-12-11

100.



Päätin äsken uskoa yhden jutun näin sadannen
postauksen kunniaksi. Okei, kyllä mä muutenkin
sen uskon, keskusteltuani äsken kaverin kanssa
se vaan tuli mieleen vaikkei mistään sen tapaisesta
edes puhuttukaan o.o


Mä tosiaan taidan olla ihan mukava ja kaikinpuolin
ihana. Tai no sanotaanko suoraan, että alan uskoa
olevani aikalailla täydellinen

Noniin, siinä se oli. Olkaa hyvä.
Saa nauraa, ei haittaa <3

8 kommenttia:

  1. Kuten ehkä saatoit huomata jo postauksen viimeisestä lauseesta: ei haittaa.

    VastaaPoista
  2. Kivaa vaihtelua lukea että joku on tyytyväinen itseensä. Tuntuu, että kaikki vaan angstaa "yhyy oon ruma ja maailma on julma paikka". Hyvä että vielä löytyy ihmisiä, joilla on terve itsetunto =)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun joku on samaa mieltä mun kanssa :) Tottahan se on, että nykyajan nuorten itsetunto on tosi matala eikä sen kohottamiseksi kauheesti tehdä mitään tuolta aikuisten suunnaltakaan. Mä aion nyt onnistua itseni arvostamisessa ja jättää esimerkiksi tollaset anonyymi-kommentit ihan omaan arvoonsa :>

    VastaaPoista
  4. kiva, että joku osaa tykätä itsestään!
    se on hieno taito ja helpottaisi elämää, olen aika kade.

    VastaaPoista
  5. "jättää esimerkiksi tollaset anonyymi-kommentit ihan omaan arvoonsa :>"
    sähän sanoit et saa nauraa..

    VastaaPoista
  6. Ei siinä mitään muuta ongelmaa, ketään ihminen nyt ei vain satu olemaan täydellinen. :)
    Onhan se mukavaa toki jos itsetunto on ihan huipussaa, mutta ylimielisyys on asia erikseen.
    Ehkä halusit vain ihmisten myötäilevän itseäsi tässä asiassa, ja siksi kirjoitit täydellisyydestäsi blogiisi.
    Mutta silti kannattaisi ajatella mitä tällainen toiminta saa aikaan ihmissuhteissa.

    VastaaPoista
  7. Ehhee, en uskonut että tästäkin nousis tällainen kohu <3 Siis: mun itsetuntoni ei koskaan ole ollutkaan mitään huippuluokkaa ja vaikka nyt kirjoitin tämän merkinnän, niin en tarkoittanut olla ylimielinen ja asenteella 'minä olen paras, just deal with it'. Enkä kaivannut kommentteja tyyliin 'voi niin ootkin <3', en todellakaan. Kuten olen alunperin ajatellut, tämä blogi on ennen kaikkea mulle sellanen paikka jonne voin kirjottaa mitä vaan päässäni liikkuu, ihan sama a) miellytänkö tekstilläni muita b) kiinnostaako muita. Mä vain kirjotan.

    Tahdon alkaa uskoa siihen että olen täydellinen just tällaisena kuin mä olen. Tahdon alkaa uskoa, etten olis yhtään sen onnellisempi 54-kiloisena kuin nyt viisseiskana. Mä haluan oppia nauttimaan tästä elämästä ja antaa piutpaut muiden negatiivisille kommenteille. Lyhennettynä siis: muotoilin asiani väärin, anteeksi. En väitä olevani täydellinen sillä ylimielisellä tavalla, joksi taisitte kirjoitusta luulla... Väitän olevani hyvä juuri tällaisena eikä mun tarvitse laihduttaa ollakseni parempi ihminen. Riittikö? Kerron ihmeessä lisää.

    VastaaPoista