2009-12-11

Niin monta yötä siinä kalliolla oli ihana olla

Jännää tää kun saa syödä. Ihan kivaa oikeastaan. 
Tein tänään kotitekoista toffeeta ja lihapullia jouluksi,
ensin mainittu on hyytymässä tuolla noin ja mitä sitä
nyt vähän maistoin niin oli pirun namia. Lihapullat pitäisi
vissiin saada jonnekkin tungettua niin ettei iskä ennätä
syömään niitä ennen jouluaattoa, mutten oikeen tiedä 
minne niitä laittaa joten annan niiden olla pyyhkeen
alla piilossa. Tiedossa on koti-ilta isin vihannesseu-
rassa, eli saan siis olla rauhassa koneella pitkälle il-
taan kun äiti on leirillä ja Anna tulee vasta illemmalla.
Ei hassumpi perjantai.




Ravitsemusterppa siis tänään. Se kuulemma voi jo
nähdä muutoksen :) Mäkin voin tuntea sen, meinaan
ei palella enää niin kamalasti kuin ennen - mikä todellakin
on hyvä asia, vihaan olla koulussakin palelun vuoksi - ja
tänäänkin ollu paljon energisempi fiilis kuin yleensä. Vaikka
niissä ruokapäiväkirjoissa pientä vilpillisyyttä esitinkin, 
niin tärkeintä on kuitenkin se että mä en ole lihonut 
MUTTA muutos näkyy silti. Itseasiassa mittanauhakin väit-
täisi että on senttikin kadonnut vyötäröstä. Kummaa
tässä jutussa on enää vain se, että miksi mä en näe
itseäni ns. ''laihana'', vaan nappaan itseni rysän pääl-
tä kiinni selostamassa terkkarille kuinka iso mun maha
on? Se muuten on iso, mutta painoon mun pitäisi olla
ainakin jo tyytyväinen. Ravitsemusterapeutin kaavan
mukaan se on jopa lievä alipaino, mistä yllätyin. En
todellakaan näytä edes normaalipainon alarajalla ole-
valta, vaan kuten terkkarille sanoin: tönköltä.



Ensi viikko on viimeinen kunnon viikko enää koulua <3
Tiistaina ajattelin taas leipomista jos äiti antaa periksi,
uskoisin että antaa koska se kuitenkin tarvii apulaista.
Maanantaina pianotunti ja teoria, tiistaina joulukonsert-
ti illalla ja keskiviikkona vapaan säestyksen tutkinto klo
13:30. Sitä seuraava viikko onkin jo jouluviikko. Aika
ei enää vois nopeemmin mennä o.o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti