Nuo kokeethan meni mielestäni ihan loistavasti
tänään! Tein siis kaksi koetta, matikan ja yhteis-
kuntaopin koska olin eilen poissa koulusta enkä siis
voinut tehdä yk:n koetta silloin. Ensimmäiseksi maini-
tun numeroa en toki vielä saanut tietää, mutta mul-
la on se käsitys että tajusin jokaisen tehtävän ja to-
distukseen on aika vahvasti tulossa kymppi. Yhteis-
kuntaopista sain kymmenen miinus, vaikka kysyt-
tiinki ihan eri asioita mitä muiden meijän luok-
kalaisten kokeissa -> en ollut lukenut niitä, mut
muistelin tarkkaan niin pärjäsin näinki hyvin. Mu-
kavaa todeta pärjäävänsä pienemmällä stressilläkin.
Kaikki syyslukukauden kokeet ovat siis viimeinkin
taaksejäänyttä elämää. Nyt voin pikkuhiljaa ruveta
tajuamaan, että joulu on lähellä - koulupäiviäkin on
enää vaan yhdeksän, miinus se todistustenjakopäivä
eli oikeastaan kahdeksan. Ihmeellistä. Puol vuotta
enää ja sitte ollaan ihan virallisesti peruskoulun suo-
rittaneita, pesästään lentäviä pikkuaikuisia.
Suurin osa meidänkin luokasta tosin jää tänne lukioon
ja ammattikouluun, minä ja pari muuta lähdetään ko-
keilemaan onneamme ihan muualle. Olen pysy-
nyt Turku-linjalla jo pitkään, niin pitkään että
itekin vähän ihmettelen kuinka mä voin olla nyt
näinki varma koska yleensä muutan mieltäni
ainaki sataviissataa kertaa ennenku on hyvä.
Jos hyvä tuuri käy niin saan vielä isosiskon en-
tisen kämpän läheltä tulevaa kouluani, mikä on
kanssa jees koska tykkään siitä kämpästä ja
siinä on kauppakin lähellä. Tulen ihan varmasti
nauttimaan siitä että saan tehdä ite omat ruo-
kani, päättää ite mitä teen ja milloin ja ennen
kaikkea kenen kanssa vaiko yksin. Voin herätä
viikonloppuna ja ryhtyä paistamaan lettuja eikä
kukaan tuu kyttäämään ja nuuskimaan viereen
että hei mitä sä teet, et sä koskaan aiemminkaan
oo, saako tosta ottaa, hyi näyttää oudolle. Saan
syödä aamiaiseni yksin kaikessa rauhassa eikä
kukaan tuputa lisää tai keksi pakosta jotain
jutunjuurta. Saan omia sanomalehdet. Voin vain
maata koko päivän ja katsoa Filmtownista vuok-
rattuja elokuvia. Eikä kukaan sano mitään.
Saatatte ajatella mua kamalan erakoituneena ih-
mishylkiönä, mutta en mä sitä oikeesti ole. Perus-
luonne kun vaan on sellanen suomalainen, vähän
omaa tilaa ja yksityisyyttä kaipaava henkilö. Seuraan
mäkin ikävöin aina joskus, ja silloin mä sinne hank-
kiudunkin. Mutta mikään alituinen puhekone tai
seurapiiriprinsessa mä en ole, ei joka viikonloppu
jaksa mennä partyileen ympäri kaupunkia, eikä edes
joka toinen viikonloppu. Välillä voi mennä pitkiä ai-
kojakin ilman mitään vapaa-ajan viettoa ystävien
kanssa, mutta väliäkös tuolla. Oon mä silti il-
meisen mukavaa seuraa, ainakin jos ystäviä on
uskominen. Kamalan itserakasta <3 Vähän pitää
välillä ollakin, ei muuten pärjää.
Hehz pistinpäs siistin kuvan tuohon noin, äitin
koneelle aikoinaan olen tallentanut vähän kaikkea
tämänmoista ja nyt voisin etsiä noihin aikasempiinkin
väleihin jotain kaunista silmänruokaa o.o .. Höh, en
jaksanu ettii ku tuohon alkuun ton Brock-kuvan enkä
kehtaa laittaa mitään vamoja omanaamakuvia ni en
siis laita mitään <3 Ehkä ryhdyn tekemään jotain
muuta vaihteeksi. Huomenna normipäivä ja perjan-
taina ravitsemusterapeutti taas pakottaa käymään
siellä. Se yrittää lahjoa mua syömään leipää 3-5
palaa päivässä, ei tuu onnistumaan. Ruokapäivä-
kirjaakin mun on pitäny pitää, mutten oo saanut
aikaseks kuin yhden päivän ja sinnekin lisäsin pari
maitolasillista ja yhden kokonaisen aterian.. Ei
näin. En vaan halua käydä siellä, käyn mielummin
vaikka terkkarilla jos jossain on pakko käydä. Se
ei sentään pakota syömään viittä kertaa päivässä,
3-5 leipää per vuorokausi ja kolme lasia maitoa plus
juustoa muutamasiivu ja muuta tällasta suoraan
oppikirjasta luettua paskaa, jota kukaan täysin
tavallinenkaan ihminen ei noudata. Ei siis mua-
kaan siihen voida pakottaa. Vetäydyn kuitenkin
kuuntelemaan joululauluja nytten, hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti