Yksinäisyys yksinäisen, joskus siihen hermostun

It's raining men!

Eipäs kun vettä. Auringosta en oo nähny vilaustakaan tänään ja

olis tarkoitus mennä ulos tänään illalla. No, ehkä se tosta sel-

keis hiukan ja jos ei, niin tuleehan teeveestä Ylpeys ja Ennak-

koluulo, jonka vois toki vilkaista ^^ Pitää vähän sivistää itteään

välillä, en oo ko. kirjaa ikinä lukenut loppuun saakka joten jos

mielenkiinto riittäis elokuvaan. Onhan se yks klassikko kuitenkin.

Keskiviikkona tapahtuneen asian varjolla päädyttiin torstaiyönä

Annan kanssa analysoimaan miehiä ja parisuhteita. Siinä yhessä

vaiheessa iski tajuntaan sellanenkin tosiasia, että miten paljon

mekin ollaan kasvettu henkisesti vähän ajan kuluessa. I mean siis,

Anna on 15 ja mie 16, mut silti ollaan koettu ihan pirusti kaikkea

ja pystytään kaiken lisäksi puhumaan niistä toisillemme avoi-

mesti. Okei, sinne väliin mahtu vitsailua ja pohdintaa mm. penik-

sen koosta ja sheivaamisesta, mut raiteilta poikettiin tosi vähän. 

Jännää on sekin, että me ollaan siskoksia ja usein voi

luulla, että me nyt kaikkein vähiten avaudutaan toisillemme

kokemuksista miesten kanssa D: Kaipa tässä on se painava

seikka, että meillä on vaan se vajaa vuosi ikäeroa ja tenavina

aina tehty kaikki yhessä no matter what niin meijän välille on

kasvanut joku henkinen nuora tai niirunaruhärpäke, mikä 

pitää meijät niin läheisinä ja mahdollistaa öiset avautumiset.

Sanotaan asiat toisillemme suoraan - Annakin tais tuomita miut

torstaina siitä, mitä olin mennyt tekeen (ei haittaa, sillä mulla oli

kivaa) - ja otetaan toisemme vakavasti, kuunnellaan toisen mieli-

pide ja kunnioitetaan sitä. Okei, nyt kuulostaa liian ihanteelliselta

sisarussuhteelta ettei oo tosikaan, joten totean loppuun ettei tää sisaruselämä aina vastaa sitä täydellistä ymmärrystä ja harmo-

niaa vaan ihan ääripäästä ääripäähän mennään. Kaikki on kiinni

siitä, miten paljon luottaa, uskaltaa kertoa ja kuunnella.

Muutama asia on jääny nakertamaan tässä kesäloman

aikana tuolta kaveririntamalta, mutten jaksa nyt välittää.

Luotan siihen että ne, ketkä tosissaan tahtoo olla miun ys-

täviä, niin on sitä eikä feikkaa olevansa tai joskus olleensa.

Mut kuten todettua, en jaksa välittää. Eilinenki ilta oli mitä

parhainta säästä ja erinäisistä konflikteista huolimatta, kylä-

kaupan leikkimökki ja neljä ysivitosta sai miun kanssani aikaan 

hetkiä, joista ei todellakaan naurua puuttunu :---D Aihepii-

rinä (surprise!) miehet, uskonasiat ja Hesburgerin hinnat. Jes.

Tää muuten kaipais jotain kesäromanssia tjsp. Onhan noita

vaihtoehtoja tossa noin mutta minkäs teet kun oot tämmö-

nen hard core kranttu, ettei mikään kelpaa :d No, sitä Turkua

ja kansainvälisiä IB-jätkiä♥  odotellessa...

Viime aikoina oon siis yhteenvetona saanut yliannostuksen

pleikkaria (pakko sitä on silti jatkaa, pirun kivaa hommaa) ja

Sims kakkosta, jutellut paljon ja asiaa, tahkonut toivonmukaan

rahaa kahvilatätinä ja kokenut sellasta, mitä en vielä viime

viikolla voinut uskoa tapahtuvaksi ikinä♥ Tää asia ei kyllä mi-

tenkään sais olla sydämen arvonen mutta miulle se oli, viis

siitä miten mut on tuomittu ja miten se loukkas niitä, jotka

ei tiedä tapahtuneesta (eikä koskaan saakkaan tietää). Mun

pitää vaan käyttää järkeäni ja todeta, että sama voi jatkua

mut sen enempää siitä ei voi kehkeytyä. Tarvin - eipäs, vaan

ANSAITSEN - jotain niin paljon parempaa. Pidän siis pään

kylmänä ja pidän hauskaa with no feelings, se siitä. Jännintä
tässä kuitenkin on se, että mä oon tähän asti ollu se Miss
Jääkuningatar. Siis nimenomaan tähän asti. Apua.

Ja ei, en kerro. Ette saa ikuna tietää :e