I'd rather hate you for everything you are than ever love you for something you are not

Eilen illalla viettäessäni laatuaikaa hyvän ruuan,
musiikin ja itteni kanssa huomasin, että ulkona
sataa. Menin partsille, seisoin hetken siellä silmät
kiinni ja vaan olin, haistelin ilmaa ja annoin pisa-
roiden tippua miun päälle. It felt sooo good.

Sateet on yleensä ensimmäisiä merkkejä siitä, että

kesä (tän vuoden kesän vois melkeen kirjottaa kesä)
alkaa kääntyä syksyksi. Tosin itseasiassa haistoin jo 
viime viikolla pyöräretkeillessä jonkun takapihalla kypsy-
vät omenat. Tuoksuivat niin hyvälle♥ Jospa keräisin
rohkeutta ja pummisin sieltä puun alta muutaman,
meinaan näytti ainakin siltä ettei kukaan aio niitä 
kypsinäkään poimia pois näkösältä. No, we'll see.

 Mä oon kesällä täydellinen kesäihminen ja

syksyisin taas syysihminen, talvella talvi ja 
kevään korvilla musta kuoriutuu jo maalis-
kuun alkumetreillä leskenlehtien ja vaaleen-
vihreiden koivujen vannomaton ihailija. Mulla 
ei virallisesti siis ole suosikkivuodenaikaa, 
kaikissa noissa on sekä ihanat ja vähemmän 
ihanat puolensa. Täytyy vaan osata ottaa 
vuodenajasta kuin vuodenajasta kaikki irti 
eikä masistellen venailla sitä ens vuoden

kesää tai mikä se suosikki sitte onkaan.

Syksyssä on miusta parhainta värit ja myrskyt. Ja

se, ettei tarvi keksiä tekosyitä kotiin jäämiselle ja
suklaalle :D Mie ainakin katon huomattavasti enem-
män leffoja syksyllä kuin mitä muina vuodenaikoina. 
Illat on viileitä, joten saan kaivaa mun hienon ja
värikkään pipovalikoimani esille ja tuskailla valinto-
jen eessä kouluaamuina, uujeah! Tänä syksynä voisin
jopa ottaa projektiksi pimeille illoille tehdä ittelleni 
iiison ja pehmeen kaulurin n.n Keltasen tai sinisen.
Tai vihreen! Saapi nähdä, miten ei-niin-käsityöläisen
pinna riittää :) Ja muuteskin, kun ei tiedä mitä se 
syksy tuo tullessaan tällä kertaa...

Kuten todettua, oon kaikkien vuodenaikojen

fangirl_xoxo, mut syksystä nimetäkseni sen 

huonoimman puolen niin en tajua, miten se

valon hiipuminen voi niin monella ihmisellä

laukaista jonkinnäkösen syysmasennuksen?

Tietenkin siinä taustalla on muutakin: koe-

viikot ja opiskelu yleensä, sateet, ne kuu-

luisat syysflunssat/influenssat ja joillain

jopa joululahjojen (!) metsästyksestä 

aiheutuva stressi ja pähkäily. 

Jos tuntuu, että kaikki vaan kasaantuu ja kasaan-

tuu eikä kaveritkaan enää tunnu kiinnostavan en-

tiseen malliin, niin okei: joskus on parempi vaan nuk-

kua, tuijottaa telkkua ja olla yksin. Ero piilee siinä, et-

tei olotilan pidä antaa vangita: syksykin on tosiaan

vaan muutaman kuukauden mittainen jakso koko vuo-

dessa, joten synkistelyki hellittää kunhan ymmärtää

kattoa ympärilleen ja keskittyä asioihin, jotka tekee

ihmisen onnelliseksi vuodenajasta riippumatta ja siihen

katsomatta. Ja jos ikinä tuntuukin siltä ettei jaksa pa-

nostaa vaikka siihen opiskeluun, niin onhan sulla koko

ensi lukuvuosi aikaa to do so. Keskity itteesi ensin.