I'm better off without you, you're better off without me

Hassu olo. Ei niinkään hyvä sellanen. Tiedän
mistä se johtuu: en vaan halua hyväksyä si-
tä tosiasiaa, että ihastun (tai ainakin jollain
tapaa kiinnyn, en oikeestaan tiedä onko i-
hastuminen oikea sana) ihan vääriin ihmisiin,
joilla ei oo aikomustakaan kiintyä muhun sa-
malla tavoin. Ei siinä mitään, oon tottunut
olemaan se ei-kertaakaan-seurustellut, ai-
emmin ylipainoinen ja ruma Anni. Nyt on 
kuitenkin asiat toisin, saan positiivista huo-
miota ja kehuja, jotka lämmittää. Haluisin
kuitenkin jotain enemmän.

Osittain syy on kyllä mussa: kammoksun

avioliittoa, omia lapsia ja sitä perinteisen

perheen kaavaa, joka niin monella pikkuty-

töllä on haaveluettelossa ensimmäisenä.

Minuu ahdistaa jo pelkkä ajatus asiasta.

Haluan olla riippumaton, toisaalta vapaa

menemään minne tahansa kun taas toi-

saalta vapaa tulemaan takaisin paikkaan,

jossa mulla on joku, joka välittää. Mutten

halua olla velvoitettu pysymään jonkun e-

lämässä niin kauan kunnes kuolema erottaa.

Okei, mulla on sitoutumiskammo. Pelkään
hylkäämistä ja sitä, että toinen ensin valehte-
lee rakastavansa ja pysyy rinnalla, vaikka sa-
malla sen sydän kuuluu kenelle tahansa muul-
le paitsi miulle. En halua edes tietää, miten 
alas tollanen parisuhde mun itsetuntoni sai-
si. Veikkaan kuitenkin, että aika pohjilla ol-
taisiin.

Tällä hetkellä miulla on kuitenkin hyvä itse-

tunto. Hyvä, ei silti täydellinen - mutta kenellä

meistä olis? Silti tunnen oloni epäuskoiseksi,

kun kuulen jonkun väittävän mua kauniiksi.

Voitte siis vain kuvitella miltä tuntuu, kun

joku todella koskettaa, halaa ja suutelee mua

vapaasta tahdostaan, hymyillen sen jälkeen.

Sanoen, että mussa on ulkonäön lisäksi ai-

van tajuton luonne. Damn, it feels so good. 

Ristiriita on kuitenkin valtava. Poika on 
juuri niitä so-called-playereitä, jotka eivät
tahdo sitoutua sen pelossa, että nainen
on älytön mustis ja yrittää omistaa kokonaan.
Samaa mäkin toisaalta pelkään, siis sitä että
toinen yrittää kokonaan omistaa, on mustasuk-
kainen ja ahdistava. Pelkään sitä todella, to-
della paljon. Silti tällä hetkellä päällimmäisenä 
ajatuksena on se, että mä haluan vain hänet. 
En muita.

En ketään muuta.

Sekavaa, sekavaa on. Lähden viikonlopuksi
out of town ja palailen esittelemään (oman!)
kotini ja muutamia kokkailuja niin pian kuin
siihen kykenen. Until then, hyvää viikonloppua!