Se kesä siis oli viimeinen

 Edellispäivän grillipailut aka minun "läksiäiset" suju mallikkaas-

ti ja turhia herkistelemättä. Nuo oli tehny mulle sellasen valoku-

va-albumin, johon kuulemma aikoo vielä kirjottaa niiden meistä

otettujen kuvien viereen kaikennäköstä ihanaa. Tuitui.
 

Ja SITTEN se eilinen... Emman piti tulla meille vaan yöksi, aiko-

muksena viettää chilli tyttöjen ilta. Sitte yhtäkkiä nää laittaa

Annan kanssa mulle huivin silmien eteen ja kertoo, että nyt 

mennään?! Ja eiku ulos ja sateeseen kävelemään. Naureskeli

koko matkan siinä kun en ollu siellä grillaillessa edes hoksan-

nut, että tällasta tulis tapahtumaan. Kuulemma oli lipsahduksia

kuulunu yhdeltä sun toiselta sinä päivänä. Totesin vaan että

tästähän sen huomaa miten paljon teitä yleensä kuuntelen :D

Kävelymatkan jälkeen eessä oli kostea sokkoajelu skootterilla

ja pysähtyessä mulla ei ollu mitään käryä, mihin nää oli mut

vienyt. Otin huivin silmiltä ja... Siel oli minun LÄKSIÄISET :(

Päädyttiin siis Jurmon möksälle illanviettoon, porukat oli suun-

nitellu tätä kuulemma pitkään ja hankkinu yhteistoimin kaik-

ki ruuat, leffat sunmuut sinne. Meinas jääkuningattaren po-

ker face pettää kyllä, mutten onneks itkenyt. Mieli teki kyllä.

Mulla on ihania ystäviä, siitä ei oo epäilystäkään.

Tänään sitte väsyttää ja sormi on pipinä leipäveitsellä värkätyn 

verivalan vuoksi mut se on pientä kaiken rinnalla. Arvostus nous 

taas jokasta kohtaan eilisen jälkeen, ilmeisesti en ookkaan niin 

paska ystävä kuin vois ehkä olettaa. Äh, nyt ihan varmana tulee

itku kun tällain herkistelen blogiin D: Siitä on kauan, kun oon

viimeks sitäkään tehny joten tervetulluttahan se olis.

Tää kesä on ollu parhautta. Aika siirtyy eteenpäin pikku-

hiljaa ja sanoo heipat kaikille. Pirusti jäi käteen näistä kuu-

kausista ja toivon mukaa jää tulevistakin. Syksyä ootellen♥