Dear Santa...

Vaikka kirjeeni tuleekin myöhässä, toivon silti

että jouluaattona paketista voisi paljastua jokin

näistä: (tai vaikka kaikki, tsihii)

Salikortti. Mieluiten Gym2000:lle, sillä se on sekä

halvin että myös melko lähellä keskustaa. Ostaisin

muuten itse, mutta rahat on tällä hetkellä aika finito...

Iiiso ja lämmin pipo! Tupsulla mieluiten, kiitos.

Värillä ei kamalasti ole väliä (kunhan ei oo punainen),

mutta sen pitää olla niin iso, etten näytä kävelevältä

munapäältä vaikka sellanen olisinkin. Villasukkiakaan

ei voi koskaan olla liikaa, joten nekin ovat tervetulleita.

Ja mitä värikkäämmät, sen paremmat!

Ja mähän en myönnä, että LUULIN rikkoneeni oman

blenderini vaikka äidin kokeillessa sitä se toimi kuin

unelma. En vaan ollut laittanut sitä kannua lukitukseen

kunnolla. Hups o.o Kuitenkin, tämä nyt kuvatuksena

tässä vain siksi, että tiedän jo saavani blenderin. Voisin

kunnostautua vihersmoothieiden teossa.

Mulla on liian usein vaikeuksia nukahtaa kouluviikolla

ja sitten yhtäkkiä saatankin nukahtaa jo iltapäivällä ja

herätä kahdentoista maissa seuraavana päivänä (nimi-

merkillä eilen 5pm nukkumaan ja tänään kymmeneltä

ylös...) Eikä se oo kamalan kivaa, mieluiten nukkuisin

sen 7-10 tuntia joka yö. Piikkimatto on kuulemma hyvä

apu siihen - en tiedä, en oo kokeillut - joten semmonen

voisi myös olla ihana löytää lahjusten joukosta.

Ei, en tarvitse naista. Kissanpennun voisin kyllä

ottaa... Mutta siis: alusvaatteet. Niitä on aina kiva

saada joululahjaksi, olkoon se lahjan antaja kuka

tahansa ^^ Kaikki söpöt ja pitsiset jutut on kivoja

ja suosittuja lahjoja tälle tytölle.

 Huomasin, että tänä vuonna on ollut paljon vaikeampaa

keksiä lahjatoiveita kuin ennen. Karkkia en halua, koska

en sitä tarvitse. Tummat suklaat (ja sehän ei ole karkkia!)

kelpaa tosi hyvin, mutta periaatteessa saan niitä itekin

kaupasta. Kuten näitä yllä oleviakin saisin. Kai se on vaan

niin, että ajan myötä lahjalistat pienenee yksinkertaisesti

sen vuoksi, että rupeaa itse ajattelemaan enemmän sillä

tavoin, että "Mitä mä oikeasti tarvitsen?" kuin sillä tyylillä,

että "Mitä mun tällä hetkellä tekisi mieli?" Muistan pienenä

kun selattiin pikkusiskon kanssa jokikinen postiluukusta

kolahtanut lelukuvasto ja kirjoitettiin kaikki "joo, toi vois 

olla kiva"-tavara ylös viereen nostetulle joululahjalistalle.

Kaikkea saa toivoa, mutta ovatko kaikki toiveet toteuttamisen 

arvoisia ja ennen kaikkea mitä niistä loppupeleissä hyötyy?

Ehkä niistä riittää hauskaa hetkeksi, mutta jossain vaiheessa

innostus taas hiipuu ja tavarat unohtuvat nurkkaan pölyyn-

tymään. Parempi on saada sellaisia lahjoja, joita ei välttämättä

heti edes arvosta: (kärjistetty esimerkki, mutta kun pienenä

oli NIIN vaikea sulattaa niitä villasukkia...!) parin päivän,

viikon tai kuukaudenkin päästä voit todeta, että näistä oli

todella hyötyä, tai että tämäpä olikin kätevä ja hyvä lahja.

Ja se suklaakin on hyvä lahja siinä mielessä, että tummemmassa

on hyvää tekeviä ainesosia (parastahan suklaa on aina itseteh-

tynä, mutta kaupankin tummat versiot ovat nameja) ja se on 

myös osa joulua. Vaihdan mieluusti konvehdit tänä jouluna 

tummaan suklaaseen, olisin kokeillut raakasuklaatakin ellen 

olisi näin köyhä bitch... Kaikkea ei voi saada. Heya fellas!