Silver white winters that melt into spring / these are a few of my favourite things

Joulut on vietetty ja paluu arkeen ja omaan
kotiin on tapahtunut. Äiti tekee liian hyvää
pullaa - niin hyvää, että mulla taitaa tää 
loppuvuosi mennä kiristellessä kun mahdun
enää jotenkuten syksyllä hankkimiini H&M:n
farkkuihin, huups :D Alan jo näyttää aika
tökerölle omasta mielestäni, en tykkää. Mut
jos se nyt taas tästä, treeniä ja kunnon ruokaa
naamaan niin alkaa näyttää jo paremmalle.

Ja niistä lahjoista muuten: SAIN sen blenderin! Jes :)

Sain myös lämpimät sukat, alusvaatteita, 15 euron

lahjakortin lävistysliikkeeseen, keittiötavaraa, kaiuttimet

ja muuta pientä ihanaa. Suklaata tuli pari levyä tummas-

sa muodossa (Kiitos Emppu♥), kielsin kaikkia antamasta

mulle mitään tylsiä ja ällömakeita konvehteja... Kaiken-

kaikkiaan voin sanoa tykänneeni jokaisesta lahjasta. Sali-

korttia saati piikkimattoa ei tullut, mutta ne voin ostaa

itekin. 50€ maksaa kuukauden jumpat ja sali Gym2000:lla,

ei siis mun mielestäni paha hinta ollenkaan.

Viettelen tällä hetkellä viimeisiä päiviä isosiskon 

kanssa Turussa, se kun lähtee reissujen kautta

takaisin Britteihin koulujen alkaessa taas. Jotenkin

oon alkanut tulemaan toimeen ton kanssa paremmin

kuin ennen (Pienenä se oli aina minä, joka sai osak-

seen kaiken kiusaamisen sekä isolta että pieneltä

sisarukselta...) enkä oikein tiedä mistä se johtuu.

Meillä on ikäeroa se nelisen vuotta, eli sisko on 

tällä hetkellä kahdenkymmenen. Ehkä ollaan molem-

mat aikuistuttu sen verran, että niitä yhteisiä pu-

heenaiheita on alkanut löytymään. Tai ehkä en 

vaan ole enää niin "tyhmä äidin lellipentu" kuin

pienempänä, heh ^^' Kinataan me toki vieläkin

aika paljon, mutta ei siitä enää ota niin paljoa 

itseensä kuin ennen. Äh, tulee ikävä siskoa.

Viime aikoina blogeissa on pyörinyt noita yhteen-

vetoja vuodesta 2010 ja niiden myötä mietin, että

pitäisköhän munkin... Voi olla että repäsen tollasen

jossain vaiheessa jahka vaan ensin muistelen, että

mitä kaikkea oonkaan tänä vuonna ehtinyt tekemään.

Alkuvuosi oli yhtä sumua, kesällä oli hauskinta pitkään

aikaan ja syksyllä muutin omaan asuntoon ja aloitin

uudessa koulussa, jossa rakastuin vähän liiankin lujaa.

Perus syysmasennuksen lisäksi siis sain itkeä miehen

perään - siis MINÄ, joka aina vannoi olevansa se iki-

sinkku ja joka ei ikinä myöntäisi (ainakaan ääneen) ole-

vansa riippuvainen kaksilahkeisesta. No, sattuu sitä

paremmissakin piireissä. En vieläkään oo täysin kuivilla

kyseisestä tapauksesta, mutta päivä kerrallaan. Ei mun

maailma tähän kaadu. Ystävät ovat olleet tärkeimpiä tu-

kijoita tässäkin (thanks IB for pimping my friend list, tän

parempia ihmisiä en voisi löytää mistään. Kiitos♥)

Tässä vähän aivoja nipistellessäni huomaan,

että tähän vuoteen oikeestaan mahtuu niin

paljon enemmänkin kaikkea! Onnistunut Saksan-

matka, peruskoulun lopettaminen semihyvällä

todistuksella, ysiluokan luokkaretki Helsinkiin ja

Linnanmäelle ja huonoimpiin lukeutuvista asioista

mm. tupakointiin sekaantuminen ja siihen kiinni

jääminen. Motivaatiota odotellessa... Mutta yhteen-

vetona tämä vuosi on taas ollut niitä kasvamisen

ja kokemuksien aikoja. En vaihtaisi hetkeäkään♥

Puhdasta jaarittelua taas pitkät pätkät, koittakaa

kestää! Nyt lähden keskustaan isosiskon kaverille

kahvittelemaan, sieltä takaisin ja huomenaamulla

aikaisin hyvästelemään siskoa sen lähdön koittaessa.

Keep ya heads up mates, heippa!