Hormonihirviöitä ja nyyhkyleffoja

Kansainvälinen naistenpäivä on tänään, 8.3.
En oikeestaan ikinä ole juhlistanut päivää
mitenkään: se on livahtanut arkipäivien
ohella varsin tehokkaasti ohi milloin mitäkin
normaalia tekemällä: koulussa, nukkuen, ka-
vereiden kanssa ja läksyjen parissa. Niin se
uhkaa tänäkin vuonna livahtaa, mutta päätin
sentään uhrata sen kunniaksi pari ajatusta
tekstiksi asti tänne blogiini.

Naistenpäivästä mulle tulee mieleen ensim-

mäisenä kaikki överityttömäinen: kermaleivos-

mekot, rusetit, vaaleanpunainen, suklaa, nyyhky-

leffat ja ruusut. Naisia tulisi hemmotella miesten

taholta jälkimmäisten tehostamana ja heidän tu-

lisi lisäksi vielä kokata ruokaa, tehdä jalkahoito,

siivota kämppä lattiasta kattoon... Yea rite! Hyvä

kun olen saanut yhden naistenpäivätoivotuksen tä-

nään miespuoliselta henkilöltä :D Kai se näköjään

toimii vaan parisuhteessa. No, en valita.

Naiseus merkitsee mulle aika paljon nykyään.

Mikä onkaan parempaa kuin olla hyvinvoiva,

(suht) menestyvä, (joidenkin mielestä) kaunis

ja ennen kaikkea merkityksekkään ja rakkaan

elämän omistava nainen? Klisee ehkä, mutta

vaikka naiset tuntuvat löytävän omasta elä-

mästään ja ulkomuodostaan enemmän huonoa

kuin hyvää, niin todellisuus on useimmiten

aivan muuta. Hormonihirviökohtaukset ja

kropan vertailu muihin on sitä niin perinteistä

naiseutta että. Mutta so not! Kukaan tuskin

voi välttyä niiltä, mutta ne voi aina yrittää

kääntää voitokseen: nehän vain todistavat,

että olet nainen, jolla on kyky ajatella ja

tuntea! Arviointikyky onkin sitten asia erikseen ainakin alle-

kirjoittaneen kohdalla... Olet arvokas omana itsenäsi,

vaikka sitä olisikin vaikea uskoa. Olet arvokas,

koska olet sinä etkä naapurin timmi juoksi-

jalikka. Olet arvokas, koska olet sinä itse.

Love yourselves, hanit! Hyvää naistenpäivää♥