Mental breakdown, part infinity

Varoituksen sana lukijoille: seuraava teksti
tulee olemaan äärimmäisen masentavaa ja
itsesäälissä rypevää tekstiä, joten jos ei
kiinnosta niin ei tarvitse lukea. Pakko pääs-
tä kuitenkin kirjottamaan jonnekin, ja kun
blogi on minun niin tekstikin on minua.

Jotain on vialla. Jossain ja jotenkin, en vaan

tiedä missä ja miten. Lähden koulusta pois

kesken kaiken, koska tunnen oloni jotenkin

äärettömän tyhmäksi ollessani siellä muiden

keskellä ja pelkään, että ne muut vilkuilee mua

koko ajan ja ajattelee pahoja asioita tyyliin läs-

ki, tylsä, turha ja aina pois koulusta. Jälkimmäi-

nen on totta, mä olen ollut paljon poissa, mutta

mä en tiedä sen syytä. En tiedä, miksi mä ajat-

telen näin. Koulu ei oo vaativaa, se ei oo siitä

kiinni, ja toisaalta tykkään meijän koulustakin.

Mut joku siinä ilmapiirissä ja hengessä saa mut

aina karkaamaan ja ahdistumaan, ihan kuin en

kuuluisi muiden joukkoon tai ansaitsisi olla siellä.

Älytöntä, tiedän. Jotain on oikeesti vialla.

Ahdistaa suunnattomasti tällä hetkellä. 

Haluaisin vaan nukkua ja unohtaa kaikki

ympärillä olevat asiat ja ihmiset, käydä

sitä koulua ja menestyä yhtä hyvin kuin

aikaisemminkin. Missä vika? Onko tää sitä

kuuluisaa kevätmasennusta? Mikään ei

tunnu huojentavammalta kuin löytää syy

ja ratkaista se, vaan olisikin se noin help-

poa. En osaa kuunnella itteäni senkään

vertaa, että tietäisin. Tyhmä.

En tiedä mitä tehdä enkä jaksa edes

yrittää. Ei yhtään mun tapaistani. Syy voi

olla missä tahansa: ihmissuhteissa, liian vä-

hässä unessa (epäilen, sillä oon nukkunut nyt

enemmän kuin aiemmin), jossain ulkopuolisen

paineen tuntumassa tai sisältä kumpuavan itse-

kriittisyyden ja perfektionismi-Annin kiemuroissa.

Ihmissuhteistakaan en usko, sillä luulisin olevani 
jo päässyt irti edellisestä breakdownin aiheut-
taneesta henkilöstä. Vai olenko sittenkään? Miks 
kaikki on nyt näin ihmevaikeutta, rly...?! En kestä 
itteäni. En kestä tällasta pohdiskelua ja turhan et-
simistäkun siitä ei oo mitään hyötyä kun mitään 
ei löydä ikinä. Menis vaan huspois. En jaa-aak-saa.

Kiitos.