Tukka-asiaa

Olen ollut punapää omalla mittapuullani jo k a u a n. Sitä ennen säädin alkuperäisestä hiusväristäni vaaleasta mustaan, värinpoiston kautta kupariin ja tummaan ruskeaan, ruskeaan blondeilla raidoilla ja takaisin mustaan. Voin siis melkeinpä sanoa, että kaikkea on kokeiltu paitsi sateenkaaren värejä samanaikaisesti!

(Tähän väliin on muuten pakko mainita yksi asia. En pidä punapäisyyttä mitenkään tavoiteltavana tai äärimmäisen ihQ-juttuna, se on vain yksi väri muiden joukossa. Olisi mielestäni järjettömän tyhmää ylläpitää jotain väriä pelkästään sen takia, että sillä saa huomiota kanssaihmisiltä.)

Aloitin hiusten värjäämisen jo ala-asteen alkuvaiheessa suoraväreillä, sillä neljä vuotta vanhempi isosiskoni oli suuri esikuvani ja koska hänkin halusi värjätä tukkaansa, niin tietenkin minäkin halusin. Ensimmäinen värjäyskokeiluni taisi olla juurikin jotain punaiseen viittaavaa, mutta tosiaan vain parin pesun kertakäyttöväriä. Sen jälkeen piti kokeilla tummaa violettia jo neljännellä luokalla, mikä ei ollutkaan niin hyvä idea, sillä mun tukka näytti aivan harmaalta :D Öy nöy! Jossain vaiheessa palasin taas omaan vaaleaan väriini ja aloitin värjäämisen alusta.

Ennen punapäisyyttä taisin viihtyä pisimpään mustilla hiuksilla. Arkistojen kätköissä taitaa olla useampikin kuva siitä, hetki pieni...

Uu, mikä emogootti! Vaikea uskoa, että olen joskus näyttänyt tolta... o.O Itse asiassa tykkäsin tosi paljon mustista hiuksistani ja aina välillä haluaisin palata niihin, mutta ongelmaksi muodostuu se värinpoistojen kierre kun lopulta haluankin jotain vaaleampaa. Enkä ole enää muutenkaan niin varma, että musta oikein kuvaisi persoonaani (punainenko sitten, minäkö räiskyvä - not) tai mitään muutakaan, mitä tällä hetkellä en ole ja mitä taas noina mustispäivinä olin.

Ensimmäisen punavärin laitoin mustavaiheen jälkeen ihan kestona, luonnollisesti värinpoiston jälkeen. Värinä oli Schwartzkopf Live -merkkinen real red, jos oikein muistan. Oi, jos vain olisin tiennyt miten äärimmäisen huonosti nuo markettipunaiset pysyvät kiinni tukassa ja miten äärimmäisen paljon ne jo entisestään käsiteltyä reuhkaani vahingoittavat, niin olisin suoraan aloittanut jollain muulla! Vahinko. Mun tukka oli pitkään hamppua noiden värjäysten jälkeen, mutta onneksi ne ovat nyt jo lähes kasvaneet pois.

Kuva hämää hiukan, sillä useimmiten reuhka oli enemmän oranssi kuin punainen - kiitos markettivärien lämpimien punasävyjen... Mutta pärjättiinhän silläkin. Puolisen vuotta (tai jopa vuoden?) menin markettivärien ja Crazy Colorien voimin, kunnes löysin itseni hiusfoorumilta lukemassa Elumenista. Siis omg, punainen väri joka ei oikeesti lähde sitten millään, pakko kokeilla! Ensimmäinen kampaajakertani kustansi leikkauksineen 90€, nykyään 110€ koska tukka on vähän pidempi kuin aiemmin. Kallista on, mutta todella sen arvoista jos haluaa a) pysyvän, b) kylmän ja c) haalistumattoman punavärin. Elumenista löytyy lisätietoa täältä. Ketju on p i t k ä, mutta lukemisen arvoinen. Tämänhetkinen tilanne tukkani suhteen on suurinpiirtein tällainen:

Väri on siis suoraan kampaajalta tulon jälkeen (sen ensimmäisen, odotan vielä pääseväni tämänhetkisen juurikasvun kanssa kampaajalle tämän kesän aikana...). Tuosta se yleensä kirkastuu vielä inasen ja lopputulos ei todellakaan vivahda oranssiin, vaan se on selkeästi punainen. Käytän Elumenin sävyä rr@all (punaisen Crazy Colorin ohella, jota käytän kampaaja-aikojen välillä peittämään juurikasvua), eli pelkkää punaista, mutta kampaaja voi myös tehdä erilaisia sekoituksia väreistä ja saada aikaan vaikka-ja-mitä värisävyjä. Välillä tuntuu, että tämä kaksivuotinen punapäätaipaleeni olisi lopussa ja palaisin takaisin luonnolliseen väriini, mutta lopulta päädyn aina tähän samaan. Punatukka nyt on vaan niin jees.