Mihin tää aika menee? Toisen jakson koeviikko alkaa ensi maanantaina. Justhan siihen oli vielä kolme viikkoa! Pitäis väsätä yksi äidinkielen essee, yksi himopitkä terveystiedon tutkimus sekä tietenkin läpäistä noi kokeet, että vois todeta selvinneensä hengissä yhdestä vuoden masentavimman ajankohdan kouluputkesta.
Jotenkin tämä kaamosaika on ollut helpompi kuin viime vuoden vastaava. Tokihan noita aallonpohjia on välillä könytty tämänkin vuoden puolella, mutta yleisesti olen ollut energisempi ja iloisempi. Johtuneeko säännöllisemmästä treenistä vai jostain muusta, sitä en osaa sanoa. Ilonen!
Terveystiedon tutkimukseni käsittelee elämäntapoja ja sitä, miten ne vaikuttavat lukiolaisten kokemaan stressiin ja elämän mielekkyyteen ylipäätänsäkin. |
Äiti osti mulle Spiderman-joulukalenterin! |
Treenit on sujuneet melkoisen mukavasti. Maanantaina penkki, tiistaina maastaveto ja keskiviikkona tein pelkkiä apuliikkeitä kevyesti. Tänään kävin polkemassa hyppytunnilla vähän crosstraineria :) Huomenna vielä kyykky ja se on siinä. Aloitin nyt siis tekemään niitä kolmosia, 3x3 mennään tämä ja ensi viikko. Sen jälkeen kevennellään taas ja sit saakin siirtyä kakkosiin ja ykkösiin ja yhden taukoviikon jälkeen otetaan vielä toiset ykköset. Kaivetaan se true potential kovien maksimien kautta esiin tästä likasta vaikka väkisin!
Otin tiistaina puhelimella videota 3x75kg maastavedosta, ja olis ollut kiva näyttää sitä jollekin ammattilaiselle tekniikkavirheiden tms. varalta, mutta jostain kumman syystä mulla ei ole enää kyseistä puhelinta käytössä. Ai miksi? No vaihdoin lennossa luurini isosiskon vanhaan iPhoneen!
En muuten ikinä opi käyttämään tota. Sormet osuu viestejä kirjoittaessa koko ajan väärille kirjaimille... Lisäksi en osannut siirtää numeroita tohon, joten nyt mulla on ehkä 20 kaverin numero tallennettuna. On toi silti ihan näppärä vehje.
Miekin oon havahtunut omalla kohdallanikin siihen, että herrajumala nyt on marraskuun puoliväli eikä sellaista "kunnon" masentumista oo vielä tapahtunut! Yleensä tähän aikaan vuodesta oon madellut niin pohjamudissa, että ei mitään järkee. Oon ihan varma, että säännöllinen ja tavoitteellinen treeni pitää meidät kummatkin ihan uudella tavalla tässä elämässä kiinni :) <3
VastaaPoistaJep, mulla on niin samat fiilikset ollut aiemmin kuin sullakin ja tää nykynen olotila ei oo mitään verrattuna niihin itkumasisfiiliksiin :o Kai se on liikunnan oltava. Vaikka harrastin jo viime vuonnakin, niin tässä nykyisessä hommassa on oltava jotain maagista. Rrrakastan <3
PoistaHei hienoa, että löytyy enemmänkin vähemmän masentuneita. Kuulostipa jotenkin tyhmältä :D Mutta siis mulla on aina kans ollu kamala kaamosmasennus ja nytkin oon vaan odottanut, että se tulee. Enkä siks ees tajunnu, että marraskuukin on kohta jo ohi :D Joskus näinkin. Okei, viime vuoden jälkeen kaikki varmasti tuntuukin helpommalta, viime vuonna kun näihin aikoihin päätttyi pitkä suhde. Mutta nytkin siellä paistaa vaan aurinko! JEE :) Maksimaalista loppumarraskuuta (olipa vitsikäs... :D)!!
VastaaPoistaMaksimaalista loppumarraskuuta sullekin, haha! ;D On oikeesti ihana fiilis, kun toteaa päässeensä näinkin pitkälle syystalvea ilman kauheita breakdowneja. Joku asia meidän aivoissa on mennyt varmaan rikki, kun ei masentele enää :D Ah. Tykkään niin paljon tästä olosta <3
Poista