Pitkästä aikaa (taas) päivitystä ja blogihaastekin vielä!

Hello there :DDDdd Postauksen kunniaksi naamakuva
ja pose by kerhoikäinen Anni. Selkeesti malliainesta.

Taas pitkä päivitystauko, sori! Jotenkin nyt tökkii ihan kauheesti tekstin tuottaminen, ei naposta yhtään eikä toisaalta ole hirveesti aikaa keskittyä tuottamaan yhtään mitään järjellistä. Hiihtoloma tuli ja meni, samoin hiihtoloman jälkeinen eka kouluviikko. Lyhyesti kaikkea, mitä on tapahtunut:

- Hierojakäynti, joka taisi ihan tosissaan poikia sen voimanostovalmennuksen, vaikkei ajankohdasta sovittukaan niin varsin myönteinen oli mies asian suhteen kun siitä kyselin :) Pahoja jumeja ei ollut, mutta alaselkä on hiukan ongelmallinen (vasen puoli vahvempi) ja jaloissa pieni pituusero jonkun virheasennon tjsp vuoksi. Mulla on kuulemma tosi hyvin kehittyneet pitkät selkälihakset ollakseni nainen, hihii!

- Yhdet alkoholin huuruiset bailut, joista kotiuduin jo puolilta öin ja joiden jälkeen totesin, että ei alkoholia Annille taas hetkeen. Jos sitä kesällä uudestaan?

- Autokoulun II-vaihe eli liukas rata-ajo, pimeä rata-ajo, arvioiva ajo ja yksi oppitunti. Poliisisedät vippaa uuden kortin postin kautta jossain vaiheessa. Nyt oon virallisesti suorittanut autokoulun kokonaan!

- Banaanikärpästen tutkimista ja risteyttämistä Turun yliopistossa koulun bioteknologian kurssin toimesta. Koko torstaipäivä hujahti bussissa ja labrassa ja samaa kaavaa noudatetaan seuraavat kolme torstaita. En vielä tiedä, diggaanko koko hommasta, mut ei noita voi väliinkään jättää jos haluaa kurssin suorittaa.

- Kevyt viikko hiihtolomalla ja uuden voimajakson eka sykli tällä viikolla, oi ihanuutta ♥ Treenipäiviä on neljä, pääliikkeille omansa + vinopenkkipäivä, joka sisältää myös kapean lattiapenkin. Tuntuu ihan mahtavalta päästä taas nostelemaan kunnon rautoja selkeällä progressiolla, kun viime syksystä lähtien meno on ollut vähän sellasta tavoitteetonta "fiiliksen mukaan"-menemistä. Toki silti on treenattu kunnolla, mutta pääliikkeiden kilomääräisistä nousuista on ollut turha haaveilla.

Näiden lisäksi stressiä YO-kirjoituksista, tulevasta työpaikasta (sain pikaruokalasta duunia!) jonne menen huhtikuun alussa, kouluhommien loppuun saattamisesta, matikan maanantaisesta tentistä ja öö, vähän kaikesta. Hektistä on ollut, ja ainoa asia minkä vuoksi en ole hermoromahdusta vielä saanut on treeni. Niin kauan kun voin treenata, on stressiä helpompi sietää. Silti on pakko myöntää, että aika lähellä henkisten voimavarojen rajoja tässä ollaan :/ Laitoin opolle viestiä ja pyysin, josko saisin ottaa tästä jaksosta yhden kurssin pois ja siirtää sen YO-kokeiden jälkeiselle jaksolle tai heivata kokonaan. Toivottavasti se onnistuu.

Välillä syön näin terveellisesti.

Välillä tuntuu, että mun elämä on rajoittunut liiaksi koulu-treeni-ruoka-lepo-akselille. Kavereita tulee nähtyä harvoin ja vielä harvemmin tulee lähdettyä mihinkään muualle kuin salille tai kouluun. Haluaisin hikoilla ryhmäliikunnassa kavereiden kanssa, käydä uimassa, istua kahviloissa, lähteä leffaan ja vaikka mitä. En vain saa aikaiseksi. Tietty nuo säätkin rajoittaa hiukan täältä landelta kaupunkiin siirtymistä (+rahatilanne, sillä bensa ja huvit maksaa rahaa) mutta pääsyynä olen minä itse. Miten löytää tasapaino hauskanpidon, liikunnan, oman hyvinvoinnin, työn ja opiskelujen välillä? Oi kunpa tietäisin...

Anu heitti mua haasteella, joka oli oikeastaan se syy miksi tänne tulin kirjoittamaan. Haasteessa kuuluu vastata haastajan laatimiin kysymyksiin (5kpl) ja sen jälkeen keksiä omat kysymykset ja haastaa seuraavat pahaa aavistamattomat vastaamaan niihin. Olen pahoillani, mutta nyt en jaksa haastaa ketään enkä jaksa keksiä kysymyksiäkään. Vastatkaa noihin Anun tekemiin, ne on hyviä ;)

No mutta, Anu kysyy, minä vastaan:

1. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? Muutama esimerkki bändi/artisti?

2. Mikä mielestäsi paras ulkonäöllinen ominasuutesi?

3. Entäs paras asia luonteessasi?

4. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, mikä se olisi?

5. Lapsellisin asia mitä teet? Miksi se on sinusta lapsellista?

1. Musalempparit on lähes kaikki raskaampaa heviä, metallia tai rokkia. Gunnarit on jees, samoin Sonata Arctica, Helloween, Stam1na, Lamb of God, Slipknot, Mokoma, Kotiteollisuus, In Flames ja semmosia. Harvemmin tulee enää kuunneltua musiikkia muualla kuin salilla, joten ehkä siksi lista on noinkin "raaka" :D

Alla ehkä maailman voimaannuttavin kappale. Tätä kuunnellessa tulee aina sellanen olo, että pystyy mihin vain.



2. Tukka ja naamaraudat. Ehkä yritän peitellä niillä jotain, ujoutta tai herkkää persoonaa? Niin tai näin, tykkään ulkonäöstäni kyllä muutenkin mutta nää on parhaimpia asioita mussa. Nykyään alkaa kroppakin näyttää silmää miellyttävältä, kun lihakset ovat yhtäkkiä alkaneet erottua paremmin!

3. Vaikka suurimman osan ajasta vihaankin sitä, että olen näin herkkä ja antisosiaalinen ongelmalapsi, niin toisaalta siinä kaikessa hulluudessa piilee myös jotain käsittämättömän hienoa, josta tykkään. Ei mua saisi ikinä mahtumaan normaali lukiolaistyttö-kategoriaan. Ehkä pitää todeta että paras asia luonteessani on persoonallinen psykopaattierakkomielialahäiriöinen uniikkiuteni?

4. Poistaisin normaaliuden käsitteen maailmasta, sillä se on ehkä maailman turhin käsite. Vaikka toki terveyden kannalta välillä hyödyllinenkin, mutta kaikessa abstraktiudessaan se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä silloin, kun kaikki haluavat "olla normaaleja" ja lopuksi kukaan ei oikeasti tiedä, mikä se normaalin määritelmä tarkalleen edes on.

5. Joskus laitan vanupuikot korviin ja meen siskon luo ja sanon "kato, mä oon alien" :DDd Korvapuikot on mun antennit, joilla vastaanotan signaaleja Marsista kanssalaumalaisiltani. Pienenä tehtiin tota aina, korvapuikkoja kului urakalla... Lapsellista hommaahan tää on täysi-ikäiseltä, mut kun tarkemmin ajattelee niin mitä väliä? Kai sitä joskus saa vähän leikkiä, vaikka ikää olisikin vähän enemmän? ;)