Minä täällä hei

Vieläkö muistatte?

Laiskottaa tää loki edelleen. Päivät menee aika pitkälti kaavalla kouluu-reenii-duunii ja unta päälle sen verran, kuin kerkii (= lähes aina alle riittävän määrän). Tää viikko on ollut yks pahimmista, kaks työvuoroa heti alkuunsa ja äikän portfolion viimeistely tiistaiyöllä, maanantaina kova kyykkytreeni ja tänään torstaina vähintään yhtä kova penkkitreeni. Huomisna ois tarjolla yövuoroa ja la-su illat, lauantaina päivällä pyhitetään vetopäivä toivon mukaan viime viikkoa kovemmilla raudoilla...

Alle kuukausi kisoihin. Jännittää! Penkki on lähtenyt uuteen nousuun, räjähtävyyttä alkaa löytyä rinnalta lähdöstä jo ihan kivasti. Sama kyykyssä ja vedossa. On aivan mahtavaa saada treenata valmentajan kanssa. Se sanoo suoraan, sujuuko hyvin vai huonosti ja kertoo, missä on parantamisen varaa - puhumattakaan siitä näyttämisen halusta, mikä tulee aina kun treenataan yhdessä. Haluan näyttää, että olen tosissani.

Oma sosiaalinen elämä on kokenut viime aikoina isoja muutoksia. Nyt kun ei tule juuri vietettyä aikaa kotona/landella, niin ei olla ehditty viettää kavereiden ja pikkusiskon kanssa juuri yhtään aikaa. Oon kuitenkin saanut uusia kavereita ja tutustunut moniin uusiin ihmisiin samalla kun olen laajentanut reviiriäni kotipaikkakunnan ulkopuolelle. Fiilin kuud :) Oikeestaan ihan kaivattua vaihtelua nämä uudet kuviot, vaikken tietenkään halua vanhoja ystävyyssuhteitani unohtaa.

Siinäpä taas vähän ajatusten virtaa. Takki aika tyhjä just nyt, ehkä koulun loputtua ja kesäloman alkaessa (viikko enää!) on aikaa kirjoitella enempi.