I'm not perfect but I am free

Uusi lukija! Tervetuloa <3 

Tänään heräsin kamalaan päänsärkyyn ja äiti

salli mun olla pois koulusta ja jäädä nukkumaan,

mistä olin erittäin kiitollinen. Pakotti tosin syömään

aamulla paahtoleipää kun ei ollut porkkanoita, mutta

ei se mitään. En kuollut siihen. Heräsin taas jossain

puoli yhden maissa ja menin avustamaan äitiä pi-

parien leipomisessa. Saatiinkin kaikki aika nopeesti

leivottua, niitä tuli joku reilu 360 lusikkaleipää o.o

Eli hiiirmu paljon. Laitettiin ne kanssa laatikoihin 

että on valmiina myyjäisiä varten.

Kerroinko jo, että luokanvalvoja soitti eilen äi-

dille? D: No anyways kerron nyt, siis se soitti ja

kertoi kuinka on niin huolissaan siitä kun tahdon

olla paras ja kun munmielestä kasi on huono nu-

mero todistuksessa. Okei joo, noi samat se sano

mulle siinä koulun käytävällä ihmisten keskellä,

mut kertoipa nyt sitten vielä äitille että on huo-

lissaan siitä kun oon laihtunut? Oikeesti en tajua.

Kun kerrankin on tyytyväinen itteensä ja painoon-

sa ni sitten ruvetaan huolestumaan. Harmittaa.

Ehkä ryhdyn nyt lukemaan sitä bilsaa, huomenna

on koe ja on vielä asioita, joita en täysin ymmärrä.

You're faking a smile with the coffee to go

(Aww tuitui rakastuin kuvaan, pakko siis
laittaa tähän näin, hihi)

Hyi mikä päivä, onneksi se on ohi >: Venäjäntunnit

meni yllättävän nopeasti ollakseen venäjäntunteja,

sain tietää että vielä on mahdollisuus korottaa ysini

kymppiin joulutodistukseen yhden kappaleen perus-

teella tehtävän kokeen avulla. Se helpotti, vaikka

olenkin aika laiska lukemaan kokeisiin yleensäkin.

Tällä viikolla on tiedossa kaksi koetta - bilsa ja

uskonto - joista ensimmäiseen olen lukenut jo 

etuajassa pari kappaletta koska oon ollut niin 

paljon poissa tunneilta etten tajua juuri mitään.

Uskonto on suht iisipiisi kuten aina, alue lyhyt ja

älyttömän helppo. Luen sitä silti tässä joku päi-

vä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Koulun jälkeen olin kuolla tylsyyteen ja toistoon

pianotunnilla. Ymmärrän toki että sen vapaan säes-

tyksen tutkintoa varten on harjoteltava niitä biise-

jä, mutta pitääkö niitä nyt niin hemsvetiksi yrittää

improvisoida? Soitan jotain komppia popbiisissä,

ope sanoo että joo improvisoi sinne jotain. Mitä

vittua? Ei sillä etten osaisi, vaan olettaisin kyl-

lä pääseväni tutkinnon läpi ilman mitään turhia 

koukeroita siellä taukokohdissa. Tunnin jälkeen

kävin kaupungilla ja bongasin yllättävät lahjat

äidille ja ehkä isosiskolleni, nimittäin laivaristei-

lyt :) Ne oli sellaisia mitä saa ilmaiseksi kun os-

taa Tax Freestä paljon kamaa, mutta silti. 

Annan ne ja jotain pientä lisäksi, varmasti tyk-

käävät :> Äiti sanoi kyllä ettei hänelle tar-

vitsisi mitään ostaa, mutta onhan se sanomat-

takin selvää etten suostu kuuntelemaan sitä

tässä asiassa ollenkaan.

Rahojen tuhlailun jälkeen menin kämpille

juomaan teetä ja syömään sipulikeittoa, jonka

totesin niin ällöksi että yli puolet lensi roskiin.

Eikä pahemmin ollut nälkäkään kyllä. Sitten nu-

kahdin tunniksi jonka jälkeen teoriatunnille tus-

kailemaan äärettömän tylsyyden parissa. Mutta 

kuten näette, olen nyt tässä eli selvisin <3

Huomenna ei onneksi tarvi mennä mihinkään,

mutta liikassa on sulkapalloa. Hyvä vaan että

meikäkin joskus liikkuu, muuten olisin niin laiska

ja lihoisin palloksi jos ei pakkoliikutettaisi joskus.

 

Parturillekin pitäisi päästä, pehkoni alkaa

muistuttaa haalistunutta tiilikattoa kunnon

punaisen sijaan. Ja kun rahaakin olisi vielä

toistaiseksi tallessa, joulun jälkeen asiat 

voivat olla aivan toisin.

We should never be afraid to die

No enpäs kauaa kyennyt pysymään poissa. Luulin, 

ettei sillä kirjottamisella olis mulle yhtään mitään 

merkitystä ja et pysyisin kasassa ilman näiden tur-

hien juttujen kertoiluakin, mutta kun ei. Mielessä 

kävi tosin, että alottaisin kokonaan puhtaalta pöy-

dältä, ilman yhtään lukijaa ja silleen ettei mua ihan 

helposti löydettäisi, mut en pystynyt siihenkään. 

On näitä blogimerkintöjä kertynyt tänne jo ihan kii-

tettävästi,en vaan yksinkertaisesti voi jättää niitä 

kaikkia tänne. Yhteenvetona asiasta siis; tarvitsen 

tätä blogia, olenhan kaavoihin kangistuva tähtimerkki Härkä.

Televisiosta alkaa tulla joulumainoksia yhä enemmän ja

hoksasin tänään aamulla että teoriatuntejakin on jäljellä 

enää neljä tai viisi, sitten ne on hetkeksi ohi. Hymyilin 

ajatukselle suht maanisesti. (ottaen huomioon sen, että

kukaan ei ollut kanssani samassa huoneessa - hymyilin

siis seinälle) Eilen myös imuroin koko talon kokonaan ja

tänään vähän putsailin paikkoja muuten, tuli vielä enem-

män jouluolo. Lähes jokainen postaukseni on liittynyt 

jouluun nyt pienen ajan sisällä, mutta haittaneekohan

tuo. Joulu saa mut hymyilemään kolmenkymmenenkaksi

päivää etuajassa, mikä on jo iso juttu.

Joululahjatkin oon jo suurinpiirtein päättänyt, tosin te-

kemään en niitä vielä voi ryhtyä. Kissoille ostan jotain

hyviä nappeja, isälle en ajatellut hankkia mitään koska

ei siltäkään mitään tule. Kai. No jos ihan pakko on, niin

ehkä sille vois karkkia ostaa koska niitähän se syö, se 

on lihonnut ihan kamalasti viime helmikuusta. Omapa

on mahansa, mutta mua ällöttää. Äidille pitää ehdotto-

masti ostaa jotain isompaa. Onhan se aika pieni kiitos

siitä että on käytännössä elättänyt meidät kokonaan 

tämän vuoden ajan, mutta kuitenkin. Pentikin poroa

se on halunnut ja sellasen + kynttilät kun ostettaisiin

siskojen kanssa kolmistaan niin hintaa tulisi noin 16

euroa per sisko. Ei paha siis, mutta en tiiä noiden ra-

hatilanteesta (enkä pahemmin omastanikaan) joten 

katselen sitä sitten kun ollaan lähempänä aattoa.

Siskoille pitäisi kanssa keksiä jotain hyvää ja heille

sopivaa, nekin on ansainneet lahjansa. Kavereille

sitten tosiaan teen lahjat itse, pitää niiden kanssa

vielä puhua että kuka lahjoo ja ketä saa lahjoa, on

mielestäni hiukan noloa lahjoa toista jos toisella ei 

ole vastalahjaa :d Oon kuitenkin aika varma etten

jää ilman lahjoja tänä jouluna.

Perjantaina kävin elokuvissa Maijan ja Annan kans-

sa, katsottiin se New Moon siis. (yritettiin ainakin,

siellä oli kamalasti rouskuttavaa porukkaa jotka häi-

ritsi mun keskittymistä Jaakopin vatsalihaksiin, li-

säksi Nokia Tunen huudattaminen ja kikattelu joka

ikisessä Edward- tai Jaakoppikohdassa vitutti hie-

man) Sudet oli ehdottomasti elokuvan parasta an-

tia. Yllätyin siitä, miten hyvin Emilyn ja Samin kemia

oltiin saatu näkymään elokuvassa, lisäksi loputkin

sudet olivat kaikinpuolin ihanan miehisiä ja näin.

Taisi tulla taas uusi kriteeri ihannemies-listaani:

Ole ihmissusi. Huonoakin tässä elokuvassa oli jon-

kun verran, - vaikka olikin mielestäni onnistuneem-

pi kuin Twilight - nimittäin vihastuin lopun tönk-

köyteen ja siihen, ettei Bellan tuskaa ja masen-

nusta kuvattu yhtään uskottavammin. Nainenhan

veteli perusilmeellänsä ne kaikki kohdat, jossa sen

ois pitänyt näyttää ahdistuneelta ja surulliselta?

Ja lisäksi se kaamee hyperventilointi jokasessa

kohdassa joka edeltää sellasta ahdistuneisuus-

purkausta, se ei vaan sovi. Se näyttää tyhmälle.

Tykkäsin kuitenkin enemmän kuin edellisestä, Ec-

lipsen kohdalla odotetaankin sitten jo tajunnan 

räjäyttävää kokemusta.

Tän lyhyehkön joulua edeltävän lomani aikana 

oon myös kadottanut sen 0,3 kiloa mistä voin ol-

la kovin ylpeä :> Nyt siis uskallan paljastaa pai-

noni ihan julkisestikin jos sitä joskus jossain ky-

sytään. On sitä oikeesti enemmänkin lähtenyt kuin

toi kolmesataa grammaa, joten nyt on aika voitta-

jafiilis. Kun vaan ite vielä hoksaisin sen että nyt

pitäis jotenkin osata lopettaa ja ettei ne muutamat

irtokarkit mitään haittaa. No, mä opin kyllä kun 

aikani tuskailen, ei huolia. 

Olen huomannut saavani yhä enemmän kiksejä lei-

vonta- ja ruokablogeista. Haluan perustaa vanhem-

pana semmosen itse, niitä on niin kiva kattella ja

kuolailla. Pari kertaa oon myös sieltä niitä ohjeita

ottanut ja hyviksi todennut. Tänä viikonloppuna on 

kanssa tehnyt hirveesti mieli leipoa jotakin, mutta

en sitten oikeen viitti kun äiti on eilen leiponut kor-

vapuusteja eikä niitäkään ole vielä syöty kaikkia. 

Huomenna en voi leipoa - VENÄJÄÄ, pianotunti, teo-

ria ja koko päivä kaupungissa, kuolen sinne - joten

jos sitten ensi torstaina. Silloin oon kai perjantaina

menossa Simslaneihin joten sinne olisi kai syytäkin

jotain leipomuksia viiä. Katsellaan, katsellaan.

End of chapter one

Ajattelin kertoa ilmotusluontosen asian.

Mun ei oo pitkään aikaan innostanut yhtään tänne kirjottaminen,
(joku on ehkä huomannut teksteistä jopa, oho) joten päätin
pitää taukoa ja päästää tän blogin ansaitulle joululomalle kuu-
kautta ennen joulua. Kuinka pitkään mä jaksan olla poissa tääl-
tä? En tiiä. Ehkä viikon, ehkä kuukauden. Ehkä montakin kuu-
kautta. Se nyt on kuitenkin varmaa että kun saan tän blogin 
pois harteilta niin jää aikaa siihen 0,3 kilon hävittämiseen. 
Tai no, oikeestaan tän laivareissun jälkeen se näytti olevan 0,7 
kiloa mutta en ota siitä stressiä koska se ei ollu aamupaino :> 

Eli tosiaan, näkyillään jos meikä jaksaa vielä. Rakastan teitä
puspus pitäkää lippu korkealla ja etsikää toinen blogi <3

I think I'll pace my apartment a few times and fall asleep on the couch

Eh, jouduin sittenkin eilen tettiin mennessäni pesemään ne ak-
vaariot ._. Niis oli ihan tajuton työ, yli pari tuntii meni siihen 
että ne kaikki kakstoista oli ees jollainlailla puhtaaks jynssätty-
jä ja puoliin niistä olin jo ehtiny laskea vedetkin loppusilaukseks. 
Muuta en siellä kyllä sen lisäksi tehnytkää, joten oli se kai ihan 
oikeutettu homma kahden poissaolon jälkeen. En silti pitänyt 
siitä. Siellä -oli yhellä toisellakin vika työpäivä joten tää oli le
iponu kakun, jota mun tietenki piti ottaa kun kauniisti käsket-
tiin ==) Söin puolet ja toisen puolen heitin pois koska ei ollut 
nälkä sittenkään. Kai. Arvostelulappuun - tai siis siihen työto-
distukseen vatevör - sain tosihyvät arvostelut mistä oon ihan 
ylpee, koska en odottanut että olin niinkin pätevä siellä.

Tänään taas tällanen normi konepäivä, käytiin Maijan kanssa 
tuolla pakkasessa polkees kylän ympäri kun myytiin niitä luokka-
retkikarkkeja. Saatiin loppujelopuks melkeen kaikki myytyä, kaks
jäi ja äiti osti ne. On ainakin oma osa sitte hoidettuu tästäki a-
siast ettei kukaan voi valittaa et ei noikaan myyny ni ei meekää
myydä, me myytiin aivan loistavasti ottaen huomioon paikan 
jossa me asutaan D: Täällä kun ei ihmisiä kuitenkaan hirmusti ole.

Oikeestaan odotankin jo pääsyä kouluun. Sitä rutiinin tuntua ja
tunti kerrallaan elelyä on ihan siedettävä seurata tällasen viikon
päätteeksi. (Kuitenkin seuraavan kerran postaan jotain päinvas-
tasta kun se koulu sitte ihan tosissaan alkaa) En pistä pahakseni
ees niitä aamuherätyksiä, ei ne oo koskaan ollu ongelma mulle.
Eikä kouluruokakaan oo niin pahaa ollu milloinkaan, että sen takia
vituttais olla ja käydä siellä - miinus tietenkin hernekeittopäivät,
mutta onneks siinä on sitä lihaa niin ei tarvitte minun kituutella.
Hassuu kun jotkut sanoo että ala-asteella ruoka oli pahaa, mut
yläasteella sitte taas hyvää. Öö, mä en oo koskaan ees huo-
mannu eroa näiden välillä D: Ihan syötävää kummassakin, ei 
valituksen sanaakaan. Ihme herkkänieluisiasieluisia.

Aloin tänään miettii kans jotain joululahjojakin. Tsekkailin ite-
tehtyjen lahjojen vinkkejä netistä mut en oikeen vielä osannu
päättää mitä sitte oikeesti osaisin ja viittisin lähimmille ihmi-
sille tehä. Annalle voisin oikeesti kyllä ostaa jotain, se tuskin
ilahtuu jos leivon sille ku teen sitä muutenkin. Kun vaan keksis
että mistä se vois tykätä, se on aina pirun hankalaa. Yritin tä-
nään ilmasta itseäni ja piirtää jotain jouluaiheista mistä sitten
ois saanu kivan lahjan jollekkii muttei siitä mitään tullu VAIKKA
MÄ KUUNTELIN ANTTI TUISKUN SYDÄMEENI JOULUN TEEN >:
Jumansviidu olen kadottanut kykyni. Ehkä se johtuu noista pork-
kanoista, ovat muuten hyviä.

Päivän paras juttu oli se että mun tarvii laihtua enää 0.3 kg et-
tä voin ilmottaa painoni rehellisesti julkisuuteen. No okei ei 
ollu paras mut ihan häpi olin silti >: Pienistä asioista pitää i-
loita ei muuten tuu mistään mitään. Taino tulee mutta ei mitään
hyvää tule, rupeen perehtymään noihin joulusivustoihin nyt
paremmin ja pistän joulumusaa soimaan, heipsan <3