2011-05-10

What's your shape for the summer?


Nyt kun olen itse kerännyt elopainoa reilusti viime kesän jälkeen, olen jo NÄIN lähellä alkaa taas laihduttamaan urakalla kohti sitä ns. bikinikuntoa/rantakuntoa/mitälienee. Sitä kuntoa, jossa olin viime kesänä ja johon olin tyytyväinen. Suunnittelin jo kaiken valmiiksi, mitä syön, miten liikun ja miten voin välttää houkutukset ja sitten eksyin jotenkin lukemaan tämän postauksen ja aloin taas miettimään asioita.

Rantakunto - mikä se on? Naistenlehdet pursuavat kesäkuntoon-laihisohjeita (ja myös niitä sulata joulukinkkusi/grillimakkarasta kalkkunanakiksi-kuureja, joiden tulokset kestävät korkeintaan yhtä kauan kuin dieettiä jaksaa noudattaa) ja uskokaa pois, niillä on hiton kova menekki. Tämän perusteella uskaltaisin siis väittää, että lähes kaikki naiset (miksei miehetkin) jopa olettavat, että kesäksi kuuluu kiristellä, kesällä kuuluu olla bikinikunnossa. OT: Jos rantakunnolla on nimi, niin sitten tottavie pitäisi olla talvikunnollakin (mikäli tähän oravanpyörään kuuluvaksi itsensä mieltää): sulamaton silava, konvehtipäkki, toppahaba? Mutta ihmiset rakkaat, kertokaa minulle: MIKÄ bikinikunto? Miten se poikkeaa siitä kunnosta, jolla pärjäämme valtavan hyvin kesän ulkopuolisen ajan? Miksi siihen pitää pyrkiä?


Ihminen (nainen!) on turhamainen eläin. Se on fakta. Haluamme aina kaikkea, mitä emme voi saada ja/tai mikä on mahdollista vain kärsimyksen kautta. Utilitarianisti sanoo, että ihmisen pitää etsiä suurinta onnellisuuden määrää ja tehdä sen mukaan, mikä heille tuottaa eniten iloa - onko dieettaaminen sitä? Enkä nyt kiellä sitä, etteikö laihduttaa saisi, päinvastoin. Itsekin myönnän kaipaavani nafteiksi jääneitä housuja takaisin vakiokäyttöön, mutta uskon sen onnistuvan ilman kärsimystäkin. Laihduttaminen on joillekikn merkittävästi ylipainoisille se suurin teko vähentää sairastumisriskiä ja helpottaa elämää noin muutenkin, mutta normaalipainoisella se lienee lähinnä juuri tätä "turhamaisuutta" ja sen - ah, kirosana - kiinteyden hakemista laihduttamalla ja mahdollisesti niin minikaloreilla, että kiinteydestä ei kuurin ja lihasmassan katoamisen jälkeen ole tietoakaan.

Usein kuitenkin tuntuu siltä, että me normaalipainoiset olemme kaikkein ankarimmin pyrkimässä juuri tuohon otsikon rantsukuntoon. Miksi? Bikineissähän ne muutkin laihduttamattomat ja stressaamattomat siellä on eikä ne tiedä, oletko dieetannut uskaltaaksesi mennä biitsille. Sananen lihasta, ystäväiseni: ei niitä kiinnosta. Kukaan ei katso sinua halveksuen, olit sitten normaalipainoinen, alipainoinen, ylipainoinen tai mitä tahansa (ja mikäli katsoo, niin sillä on päässä vikaa); KUKAAN meistä ei ole täydellinen tai omista "täydellistä biitsikroppaa" ja vielä; kaikki me olemme erilaisia. Pituudeltamme, painoltamme, muodoiltamme, piirteiltämme... You name it. Miksi siis pitäisi väkisin pyrkiä olemaan jotakin muuta sen kahden ja puolen kuukauden ajan, kun voit olla oma ihana itsesi ja nauttia kesästä paljon vähemmällä vaivalla ja vielä mahdollisesti säilyttää "ikuisen bikinikuntosi" läpi koko vuoden eikä ainoastaan lomapäivien ajan?


Minä olen aina bikinikunnossa. Piste. Mulla ei ehkä ole timmiä vatsaa ja reiteni saattavat ottaa toisiinsa kiinni kävellessäni hiekkaista rantsua pitkin kuumana kesäpäivänä - mutta hitto vie, minä olen minä! Olen erilainen siinä missä kaikki muutkin ovat. Kroppani ei ole verrattavissa kenenkään muun kroppaan. Mikäli stress-free bodini ei kelpaa uimarannoille, niin antaa olla. Soronoo! Paipai! Vi ses!

Biksukunto sukkaa.

14 kommenttia:

  1. TOPPAHABA!!!!!! :DDDDD Toi on niiin mun adjektiivi jatkossa :DDD

    VastaaPoista
  2. Asiaa!

    En ole ikinä ymmärtänyt sitä kuinka naisilla on näitä 'kausidieettejä', Laihdutetaan kesäksi, että voidaan turvota juhannuksena makkarasta ja jätskistä ja sitten taas laihdutetaan syksyllä, että voidaan mässäillä loppuvuosi tortuilla ja pipareilla. Ainiin, ja väliin mahtuu tietenkin kaikki pääsiäismunaset, vappusimat, munkit ja synttärit, siskon synttärit, kissan synttärit..

    Yleensä nämä rantakuntodieetit ovat vielä luokkaa mehupaasto (tai rehupaasto). Kaiken tämän kärsimyksen, ajan hukkaamisen ja stressin jälkeen, kun viimein pääsee näyttämään sitä pyykkilautaa maailmalle, niin onko sitten lopulta niin hienoa? Onko sisimpäsi nyt täyttänyt tarkoituksensa? Oliko hienoa hukata kaikki ne viikot ja päivät, (jona olisi voinut oikeasti kokea jotain hienoja juttuja) sisäreisiläskien käristämiseen?

    Itse tykkään terveen urheilullisesta kropasta jota voi helposti pitää ympäri vuoden! Lihaksia on sopivasti, paikat ei roiku, mutta rasvaakin on sopivasti, ettei mieli kiristy liikaa. Uskon, että tämä on myös kropalle se terveellisin vaihtoehto. Sopivasti rasitusta, terveellistä ravitsevaa ruokaa ja mahdollisimman vähän stressiä turhista asioista :).

    Jos omistaa kuitenkin kaikki raajansa, pystyy näkemään, kuulemaan ja tuntemaan kesän ympärillään, niin miksi pitää takertua pikkuasioihin?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Core: Sounds like your business ;D Ole hyvä, uus lempinimi!

    Roxi: Nimenomaan! Mä en ole rehellisesti sanottuna ikinä ymmärtänyt näitä kausidieettivillityksiä jo sen takia, että niistä ei ole pitkällä tähtäimellä mitään hyötyä, mutta myös senkin takia, että on se nyt hemmetin kurjaa jos ei ihminen muka rannalle kehtaa mennä sellaisena kuin on ilman, että sen eteen täytyisi kitua noin paljon. Ja täytyy sanoa, että ruokakulttuurillakin on osuutensa asiaan: nykyään tuntuu olevan enemmänkin poikkeus kuin sääntö, että jouluna ei vedetäkään ruokia ähkyyn saakka tai että kesällä ei kumota sitä jokailtaista terassibisukkaa ja sen jälkeen syödä paketillista lenkkiä päälle. Okei, onhan nuo juhlapäivät ja lomat ihan hienoja, mutta mikä järki on palkita itsensä sillä +3 kilolla, mahaa kivistävällä ähkyllä ja ylipäätänsä ruoalla, joka on lähes täysin ravinneköyhää?

    Nyppii ja ankarasti!

    VastaaPoista
  5. Asiallinen teksti, hienoa! Tosi hyviä pointteja, oon aivan samoilla linjoilla sun kans.

    VastaaPoista
  6. Kiitän :) Alan olla jo niin kypsä koko naiste laihdutuskulttuuriin, että mieleni tekisi kirjoittaa tästä enemmänkin...

    VastaaPoista
  7. tsekki teki maalin, voisin ottaa kantaa aiheeseen mutta kaikki tarpeellinen on jo sanottu

    VastaaPoista
  8. http://www.youtube.com/watch?v=Coy8Hoa1DNw plus mitä mä popitan kesällä!!!

    VastaaPoista
  9. Moi pikkuinen, sinulle on blogissani pieni yllätys :)

    VastaaPoista
  10. Tässä just päätin et mul on nyt sit koko tän ihanan planeetan ainoa täydellinen biitsikroppa joka ei vaan ole käytössä koska en tykkää rannoista :I

    Ja upeaa että kerrankin joku muukin on aina bikinikunnossa, enpäs olekaan enää ainoa :]

    VastaaPoista
  11. Anonyymi, ollaan yhessä biitsikunnossa ;)

    VastaaPoista
  12. Minä kyllästyin laihduttamaan niitä samoja kiloja pois kerta toisensa jälkeen ja totesin, että hittoakos tässä :D Muutenkaan en viihdy biitsillä ja jos joku kuolee siihen, että 38-koon otus vetää biksut ylleen, niin vika on siinä, ei mussa.

    Sitä paitsi voin aina näyttää habaa.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi: Ollaan kaikki biksukunnossa ;) Oikein!

    Ve: Joo nimenomaan! Muakin alkaa risomaan koko laihdutus, vaikka en olekaan enää se joukon "pienin". So not? Ei se mua tapa ja näytän hyvältä näinkin. Näytät kaikille irvistelijöille habaa niin ne ei uskalla tulla sun lähellekään ;DDd

    VastaaPoista
  14. Muru-pikkuinen, sä loit mulle uuden identiteetin :) <3 Saanhan pitää tän? *kerjää polvillaan ja vaikka nuolee varpaasi* Seuraavassa postauksessa tulee todellakin esille, mistä tämä täydellinen nimi tuli ;)

    VastaaPoista