Naisessa pitää olla jotain, josta ottaa kiinni!

Sain eilen kaupungilla kuulla vanhalta luokkakaveriltani, että olen lihonut MUTTA näytän paljon paremmalta nykyään kuin ennen. Olin yhdeksännellä luokalla kuulemma liian laiha.

Tämän pojan lause sai minut miettimään otsikossakin raikuvaa lausetta, jonka niin monesti olen miehen suusta kuullut - tosissaan tai vitsillä, väliäkös tuolla. Lause herättää minussa niin paljon ihmetystä: ilmeisesti "jotain, mistä ottaa kiinni" tarkoittaa useimpien miehien mielestä muotoja, mutta millaisia muotoja? Pitääkö naisen olla more like Beyoncé tai Kim Kardashian, vai onko nykyajan miesten käsitys muodoista enemmän tätä luokkaa? Ja yksi olennainen asia vielä tästä ehkä maailman monitulkittavimmasta (onko se edes sana?) lauseesta johdettuna on kysymys, joka ainakin itseäni vaivaa kovin usein teiniangsteissani ja jännän äärellä vieraillessa eli: missä menee raja normaalin, miehen mielestä "sellaisen, josta voi ottaa kiinni"-naisen ja lihavan, miehen mielestä "ällöttävän ja liian tursuilevanpursuilevan" naisen välillä? (Huom! Ketään loukkaamatta nämä kärjistetyt kuvaukset, älkää ottako itseenne! Mielipideasioitahan nämä ovat, sillä esimerkiksi monissa Afrikan maissa ihannoidaan nimenomaan jälkimmäisen naisen kuvaa. Keskityn nyt kuitenkin yleistämään, sillä muuten tästä on vaikea saada selkeää tekstiä. Piis!♥)

No shit, Sherlock! Sehän on jokaisen oma asia, mihin sen rajan vetää! Joo, tiedän, mutta haluan miettiä tätä asiaa enemmän otsikon kannalta. Mikä on muodokas ja mikä on lihava? Olen vakavasti sitä mieltä, että painoindeksi on nyylien hommaa (hox! Painoindeksi = paino jaettuna pituuden neliöllä). Jos ihminen eroaa vähänkään tavallisesta sohvapulliaisesta ja omistaa näin ollen suuremman lihasmassan ja suuremman painon, näyttää painoindeksi ylipainoa. Bodaritkaan eivät siis ole lihaksikkaita, vaan lihavia - just det! Mahtavaa! Joo ei. Otetaanpa toinen esimerkki: 50-vuotias tavallinen suomalainen nainen on mitoiltaan 170/60 ja painoindeksi on siis reippaasti "normaalissa", mutta nainen on silti tyytymätön vartaloonsa ja erityisesti vyötäröönsä, joka on 75 senttiä eikä muutu, vaikka miten lenkillä kävisi! Pitäisikö naisen laihduttaa ts. syödä vähemmän kuin kuluttaa, että vyötärö kapenisi ja samalla keikuttaisiin alipainon rajalla BMI:n mukaan? Se on tietenkin vaihtoehto, mutta kun ei. Erittäin todennäköistä on, että ko. naisella on niin vähän lihaksia, että rasvaprosentti on suhteellisen suuri, vaikka paino onkin alhainen. Tähän auttaa vain yksi asia: salitreeni (kahvakuula!). Paino saattaa nousta, ja mitä todennäköisimmin nouseekin, mutta vyötärö kapenee. Vau!

Ylläolevan naisen ongelma kuitenkin saattaa olla, että hän ei uskalla treenata tarpeeksi kovaa tuloksia saavuttaakseen, koska pelkää painonsa nousevan järjettömiin ja lihastensa kasvavan "liian miehekkäiksi". Ei pelkoa, ei se niin helppoa ole! Ja mikäli paino nousee ja mitat pienenevät, onko järkeä lopettaa? Palatakseni kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen eli lihavuuden määritelmään, niin vaaka ja painoindeksi ovat kumpainenkin mielestäni ja näiden esimerkkien myötä aivan-ja-täysin-hanurista. That's it, nyt mä sanoin sen. En voi väittää, että itse olisin JATKUVASTI tätä mieltä, mm. heikoimpina aikoina tulee itsekin sorruttua siihen vaakalukeman tuijottamiseen vähän liikaakin, mutta se ei tarkoita, että en sisimmässäni kuitenkaan tietäisi, miten asia on.

Tämän palopuheen myötä olisi ehkä aika siirtyä vähän potentiaalisimpiin lihavuuden määritelmiin: naisilla vyötärö-lantiosuhde ja sekä miehillä että naisilla rasvaprosentti, vyötärön ympärys yleensäkin sekä erityisesti viskeraalirasvan määrä eli sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrä. Nämä kolme (tai neljä) asiaa ovat mielestäni parhaimmat määritelmät terveydelle hyväksi olevaan kropan koostumukseen. Huonoja puolia tietenkin näissäkin on: vyötärö-lantiosuhde lienee osittain myös perintötekijöistä kiinni, eli kaikki eivät välttämättä pääse yllä mainitun neiti Kardashianin megaäässin ja minivyötskyn mittoihin ikinä. Samoin vyötärönympärysten riskirajat (naisilla 80 senttiä, miehillä 90 senttiä) voivat olla hieman harhaanjohtavia, sillä ne ovat tietääkseni suoraan yhteydessä viskeraalirasvan (?) määrään, eli jos sitä on paljon, niin vyötärökin on riskirajoja suurempi, MUTTA: mitä jos viskeraalirasvaa ei ole, mutta vartalon muoto on noin muuten enemmän leveä kuin kapea? Voiko ihmisen silloin julistaa olevan kymmenen vuoden päästä kuolemassa sydän- ja verisuonitauteihin tai johonkin muuhun Suomenmaamme kansantaudeista?

Mitä jääkään jäljelle? Rasvaprosentti ja viskeraalirasvan määrä mitattuna sellaisenaan, ei vyötärönympäryksen perusteella. Mielestäni nämä kaksi menetelmää toimivat parhaiten määrittelemään ihmisen terveyttä ja ehkä sitä myötä sitten sen, onko ihminen lihava vaiko ei. Kuten olen maininnut, tämä on edelleenkin vain minun mielipiteeni: toisen mielestä joku voi olla lihava, kolmannen mielestä taas ei. Niin ne käsitykset ovat yhtä erilaisia kuin me ihmisetkin, mutta ihan tieteen perusteella lihavaksi ei mielestäni voi millään luokitella painoindeksin tai vyötärönympäryksen perusteella. Kuvan perusteella ehkä voi, mutta siinä tulee taas se oma mielipide esille, ja tieteen kannaltahan niillä ei juuri ole merkitystä.

Summa summarum: vaaka kaatopaikalle, salitreeniä (kahvakuulaa!) ja InBody-mittaukseen, mikäli haluaa tietää ihan niinQ tieteellisesti määriteltynä, jotta ollaanko sitä lihavia vaiko ei ;)

Jaa mutta niin, mikä olikaan kommenttini paljon parjaamaani otsikkoon...? Daah, saahan sitä pikkuvarvastakin kouraista, mikäli muualta ei löydy!