Sekametelisoppa

First things first: spinning on kierolla tavalla sekä kamala että ihana laji. Hiki valuen autoon kompuroidessani vannoin ettei enää ikinä, mutta kotona päädyin selaamaan Saluksen tuntiaikatauluja seuraavaa rääkkiä varten. Hullu mieli.

Jouluun on enää viikko, mutta miks ikkunasta ei höngi pakkanen ja näy kinoksittain kolattavaa lunta? En ala! Toisaalta lumeton maa on parempi lenkkeilyn kannalta ja senkin, ettei mun tarvitse palella (normaalia enemmän) normaaleissa ulkotamineissa kun lämpömittari näyttää +4 sen miinus-jotain sijaan. Oon kyllä silti sitä mieltä, että joulu ilman lunta on kuin pullapitko ilman rusinoita eli ihan blaah. En tykkää. Pitää varmaan hankkia lumisprayta ja sumuttaa ikkunat täyteen feikkikinoksia eikä poistua talosta kohtaamaan totuutta.

Mutku mä haluun valkosen joulun! Britit vois lähettää omat lumensa tänne, ne on kuulemma sulkeneet koulujakin lumipyryn takia tossa tänään (vaiko eilen?). Ironista, että Suomessa lumisateeseen reagoidaan ilolla tai tyyliin "OK, lunta" kun britskut taas saa slaagin, jos joskus ja jouluna taivaalta tulee muuta kuin vettä.

Aiheesta toiseen pomppien, mut whatever: omat tulevaisuuden suunnitelmat alkaa olla jo niin mallillaan, että uskallan julkaista ne jo täälläkin :) Kutsumus lienee pääteltävissä näistä viimeaikaisten postausten juoksu-, spinni- ja ylipäätänsä treenipainotteisuudesta, mutta sanonpa sen vielä ääneen. Minä nimittäin päätin haluavani kouluttautua lukion jälkeen liikunnanohjaajaksi urheiluopistossa. Ja tiedättekö - pitkästä, PITKÄSTÄ aikaa olo tuntuu hyvältä ja optimistiselta kaiken suhteen, mitä tulevaisuus mulle tarjoaa. Oikeasti.

Mulla ois haaveissa repiä jostain aikaa kirjoittaa sellainen Vuosi 2011 -tiivistelmä tänne jossain vaiheessa, mutta saa nyt nähdä - jotenkin aika vain katoaa, just oli eka adventti ja kohta on jo joulu. Vuoden 2012 lupaukset/tavoitteet haluaisin kanssa ehtiä kirjoittamaan ennen vuoden vaihtumista, niissä nimittäin on vihdoin jotain sellaisia asioita, jotka voin konkreettisesti saavuttaa sen sijaan, että oppisin taas "rakastamaan itseäni", "tekemään vuodesta edellistä paremman" jne. Noi on noita kliseitä, joita oon viljellyt ihan liikaa. Ensin kirjannut ylös ja vannonut toteuttavani, mutta unohtanut jo autuaasti leskenlehtien kukkiessa. Pitää oikeesti kirjoittaa, yritän muistaa!

Loppuun vielä yks erillisen ihkutuspihkutus-kappaleen ansaitseva, ilmoittamisen arvoinen asia: joulun jälkeen pääsen Turkuun näkemään ihania ihmisiä! Onhan sitä jo odotettukin, ihan liian kauan IMO, mutta nyt pääsen. ÄÄÄ! ♥ Mulla on ihan uskomattoman kova ikävä niitä yhteisiä hetkiä, joita mä noiden kanssa jaoin viime vuoden aikana. En vaihtaisi päivääkään IB-ajastani pois, sillä ilman sitä mulla ei olisi noin ihania ystäviä. Raksrakspoks.