Juhannus tuli ja meni sisältäen mm. juominkeja, saunomista, grilliruokaa, ketjupolttoa, juoruilua ja mitä vielä. Vähän jäi pari juttua harmittamaan, mutta noh, kyllä se siitä. Kivaa oli!
Jumpat olivat arvatenkin tauolla koko viime viikon loppuosan, kun ei vaan ehtinyt/jaksanut/päässyt salille ja mitälie. Eilen kävin taas ja alaselkä otti itseensä kyykyistä 7h jaloillaan seisomisen jälkeen niin, että nyt sattuu. Tekniikka ei varmasti ole mikään paras tollasen rumban jälkeen. Harkitsinkin jättäväni kyykyt suosiolla väliin ja tekeväni näin kesän alla enemmän prässiä, hack-kyykkyä ja muita alaselkää suojelevia jalkaliikkeitä sekä selän ojennuksia ja jullea. Vatsat ja alaselkä on mun heikkoudet, ja sen huomaa heti kun siirtyy isompien (lue: baby weight) painojen kanssa riehumaan. Nyt nainen sitä itsehillintää, ensin vahvistetaan kroppaa ja sen jälkeen tehdään ennätyksiä! Ei ole mitään järkeä mennä salille rikkomaan itseään.
Tänään join sen pannullisen kahvia vain siksi, että halusin. Kesäheilaa en kuitenkaan taida täksi kesäksi enää saada, jos nykyiset merkit pitävät paikkansa... Ei aina voi voittaa. Vähän on sellanen tyhjä olo kuitenkin, kun ei tiedä mitä tehdä ja jos jotain tekeekin, niin se ei tuota toivottua tulosta. Hmph. Nevermind.
Kohtapuoliin lähden duuniin ja yritän ehtiä jumpallekin. Sii juu joskus!
Hei tyttö, varo sen selän kanssa. Vaikka mulla todennäköisesti on heikompi luusto kuin siulla niin miehän sain oman selkäni murtumaan. Ne kivut oli semmosia että itku tuli. Plus että jäi se reenaaminen "vähäksi" aikaa.
VastaaPoistaKiitos kun huolit <3 Mä varon, ihan oikeesti. Siitä en tiedä, miten paljon tuo menneen ajan syömisellä sekoilu on luustoon vaikuttanut, mutta epäilenpä ettei mun luut sen vahvemmat ole kuin sunkaan. Ehkä?
PoistaTunnistin itseni heti tekstistä.
VastaaPoistaItelläkin heikkoja kohtia syvät vatsa- ja selkälihakset.
Alaselän jomotus kiusottelee vähän väliä.
Kyykyn ja maastavedon oonkin jättänyt treeniohjelmasta pois just tämän takia ja yritän vahvistaa enemmän vatsapaloja, jotta sais tän korsetin tiukemmaks.
Ei ne raskaat painot, vaan se tuntuma ja tekniikka :P
Jälkimmäinen lause on niin totta! Kun vaan ymmärtäis sen itse kunnolla, että tekniikka ennen kaikkea :)
PoistaItse en kyllä suosittelisi tekemään "alaselkää suojelevia liikkeitä", koska tällöin vahvistat jalkojasi, mutta et sitä heikkoa selkää. Vahvat jalat yhdistettynä heikkoon keskivartaloonhan nimenomaan johtavat loukkaantumisalttiuteen.
VastaaPoistaMieluummin lepoa, syvien lihasten ja ylipäätään keskivartalon vahvistamista. Sitten pienemmillä painoilla taas kyykkyjen yms. pariin siten, ettei kipua tule. Jos alaselkä on liian heikko, ei silloin jätetä mavea pois, vaan tehdään sitä niin pienillä painoilla, että selkä pysyy kuosissa ja vahvistuu pikkuhiljaa.
Toisaalta kannattaa miettiä kuormitatko treenissäsi alaselkää itseasiassa liikaa, jolloin se ei kerkeä palautumaan. Jo pari kovaa kyykky/mavetreeniä viikkoon voi olla aika kova pala. Toki tekniikka ja liikkuvuus tulee olla kunnossa, tosin ainakaan jälkimmäinen ei yleensä ole naisilla se ongelma.
Jos paikat ovat valmiiksi jo väsyneet, niin ei välttämättä kannata lähtä tekemään raskaita kokovartaloliikkeitä, vaan mieluummin vaikka eristäviä, jos sinne salille on pakko päästä.
-Olli
Kiitos asiallisesta kommentistasi. Kyllähän sä oikeassa olet :) Tosta liiallisesta alaselän kuormittamisesta voi muuten ollakin kyse: nykyinen treeniohjelmani sisältää kolme treeniä viikkoon ja jokaisessa on kyykkyjä, lisäksi mulla on alaselkää rasittava (?) duunikin kun oon kaupassa töissä ja nostelen tavaroita sekä työskentelen välillä melkoisen epäergonomisessa asennossa kassalla. Hmm.
PoistaTreenailuun mulla ei ole enää edellisten jälkeen mitään lisättää, mutta voi kuule Annie, tommosta se on näiden poikaihmisten kanssa välillä. Hirveetä ja ihanaa ja kamalaa ja kaunista ja epävarmaa ja kaikkea mahdollista.
VastaaPoistaMä olin itse 20v, kun "seurustelin" ekan kerran, semmoista kamalaa sotimista ja vatvomista, jonka jälkeen ei ollut muuta kuin ihan rikki ja hukassa. Sit tuli toi 5 vuoden parisuhde, omalla tavallaan ainutlaatuinen, mutta ei kuitenkaan Se Oikea. Ja nyt... nyt mua viedään kuin litran mittaa ja mun tekisi mieli kietoa tää kaikki vaan pumpuliin ja pistää silkkihansikkain lasipurkkiin ja varjella sitä tunnetta, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja kipristelevän ihanaa.
Kyllä se sinunkin aika vielä tulee, usko pois, ne vaan nää pojat tulee välillä hieman jälkijunassa. Ja ennen kaikkea, kun se hyvä sattuu kohdalle, kyllä se sen odottamisen palkitsee!
Uso sie vanhempaa ja fiksumpaa <3
Kiitos kun jaksat ymmärtää <3 Tottahan se on, että elämää on jäljellä vaikka kuinka ja mulla ei oo huolen häivää. Poikia tulee ja menee eikä ne aina ymmärrä hyvän päälle (ainakaan heti) ja silleensä. Mä en vaan tällä itsetunnolla saata uskoa sitä, että mussa ei muka olisi mitään vikaa kun ei vaan ketään kiinnosta. Haluaisin pitää itseäni hyvänä ja ihanana ilman miespuolisten huomiota, mutkun se on niin vaikeeta :/
PoistaNo tosta tuli kauhee angstiviesti näköjään, sori! Se mun piti vielä sanoa, etten voi enempää enää ihailla tota sun nykymenoa. Oot ihan varpaisiin saakka ihastunut ja se kyllä näkyy <3
Poista