"And thats who I am"

Erään maailman söpöimmän (ja tietty punteimman!) bloggaajan ansiosta päädyin toissapäivänä tutkimaan oman blogini alkupuolen postauksia ja oh my. Älkää te kattoko sinne, älkää! Oon jo valmiiksi nolona...Sitä luuli viistoistakesäsenä olevansa niin hauska ja fiksu ja kaikkee - no, en ollut. Enkä ole vieläkään ;)

Oikeestaan mun piti vain etsiä blogin aloitusposti tarkistaakseni, että oonko oikeestaan ikinä tehnyt itsestäni mitään postausta, joka hiukan antaisi lukijoille osviittaa siitä, kuka täällä punaisen pörrötukan ja hikisen magnesiumpölyn takana oikein onkaan. Postia ei löytynyt, joten teen sen nyt - ja koska tositosiTOSI monessa lukemassani blogissa on pyörineet nämä "And that's who I am"-sivuston kuvat, niin liitynpä joukkoon ja kerron itsestäni niiden avulla.

Joten olkaa hyvä, tässä minä nyt. 

Well hello there!

Nimi on siis Anni, tai oikeestaan Anni-Maria. Asun Pyhämaassa ja meillä on paljon elukoita (joista en tosin niinkään välitä pl. kissat, mutta kuuluvat äiskän bisnekseen niin siksi niitä on). Äitini on ammatiltaan leipuri-kondiittori ja sillä on kahvila täällä landella. Iskä on entinen sähkömies ja nykyään eläkkeellä. Siskoja on kaks: pienempi mua vuotta nuorempi, asuu kotona, on rakas ♥, isompi mua neljä vuotta vanhempi, asuu Enklannissa ja on myös rakas. Isoveli(puoli)kin löytyy. Tuitui.

Koska olen tällä hetkellä verbaalisesti lahjattomassa tilassa (aamu + vain yksi kuppi kahvia + tiistai) niin lakkaan lätisemästä ja annan kuvien puhua puolestaan. Alkaa NYT.

Koskaan. Ikinä. Oikeesti.

Aina.

Erityisesti kaamosaikaan. Tääkin vuoden loppu on iso henkinen
haaste, mutta mä uskon selviäväni tällä(kin) kertaa.

Ikuinen haaveilija.

♥

...eikä tää tarkoita sitä, että olisin erakko tai sairas.

Lunta, yhdessäoloa, lahjoja, KINKKUA!

Since 2009.

Been there twice. Syrän jäi matkalle.

Sillon sitä vaan oli niin huoletonna koko ajan.

Vähän joo.

Tää on niin tosi. Muutosten ajat pelottaa, koska olo ei oo
turvallinen. Täysi-ikäistymisen myötä pelko on vaan kasvanut,
koska muutosta tapahtuu jatkuvasti ja se kaikki on niin suurta.

No ne on lepposii.

Välillä on vaikeeta sanoa "ei".

Jos osaisin, lopettaisin.

Like Steve Jobs would say: "Stay hungry, stay foolish."

Aina ollut.

Helsingin Kaisaniemi 2010 ♥

Molempia heistä. Siskojen merkitys on iän myötä vaan kasvanut.

... enkä ole ylpeä siitä.

Jotain pysyvää, turvallista, elintärkeää.

Mulla on bodarin ruokahalu.

Sydämmellä, kunpi, avo auto... Argh!

Näin yleensä käy.

Aloitin muistaakseni 11-vuotiaana. Rakastan.

Taitaa olla geeneissä...

... vaikken haluaisikaan. Oon liian riippuvainen siitä, mitä
muut on musta mieltä ja teen tyhmiäkin asioita miellyttääkseni
ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä.

Olen siis persu. Perussuomalainen.

Joskus syön salaa jääkaapista naudan jauhelihaa raakana, koska
muun perheen mielestä se on ällöä. Eikä oo!

Tossahan noita jo on ihan riittämiin. Tuskin ketään enää haluaa tietää musta lisää ;D