Home sweet home

Vihdoin saan aikaiseksi avata miun kotini

ovet tännekin ^^ Tuparit on tulossa per-

jantaina ja tolta suurinpiirtein näyttääpi

tuo eteinen tällä hetkellä. Sisustus ei kuu-

lu suurimpiin intohimoihini tällä hetkellä,

joten matto on ehkä laimein ikinä

asia, että on matto. Kaapit esittävät tällä

hetkellä siivouskomeroa ja vaatekaappia.

Eteisestä käytävää eteenpäin. Pidän

mun yberkoleeta polkupyörää sisällä enkä

alakerran varastossa varkauksien varalta.

Ovi oikealla on vessan ovi, josta jonkinnä-

könen kuva seuraavaksi.

Peilin kautta :D Miun takana on pyykki-

kone, sen vieressä suihku (sininen suih-

kuverho näkyy) ja edessä muu kalusto.

Yllättävän paljon kaikkea härpäkettä

mulla tuolla, en pidä itseäni mitenkään

erityisen ulkonäkökeskeisenä ihmisenä

joten noiden purkkien määrä yllättää o.o

Terassille vievä ovi, ikkuna ja yleisesti

ottaen kämpän ainoa huone. Verhot, tuolit,

kaikki tavara on joko siskolta tai kaupunki-

asunnosta, jossa me viime vuonna oleiltiin.

Telkkari on harvinaisesti päällä, yleensä en

kauheesti ehdi sitä kattella kun on niin paljon

muuta jännää meneillään aina ^^

Sänky (ja ruokaa, tietokone...) lähes

normaalitilassa eli sekaisin plus kir-

joituspöytä, jolla tehdään ihan kaikkea

muuta kuin kirjoitetaan sekä lipasto.

Vihaan tota lakanaa, vaihdan sen vii-

meistään viikonloppuna :| Joustofroteet

on niin paljon kätevämpiä.

And last but not least: keittiö♥, jossa siis vie-

tän ehkä suurimman osan ajastani. Tykkään tos-

ta, vaikka se kovin pieni onkin. Kodikas. Jääkaapin

sisältöä en alkanut kuvaamaan, saattaisitte järkyt-

tyä... :D Mutta tän viikonlopun kotona poikkeamis-

saldosta nappasin foton. Here it comes!

Kasa vihreetä, oliiviöljyä, omien kanojen

munia + jääkaapin avomaankurkut, vuo-

denjuusto, jne ^^ Äiti hemmottelee mut

piloille tätä menoo ja musta tulee kaikki

rahansa bilettävä ib-juoppo. Awsum!

That's it. Minun oma kolmenkymmenen

neliön yksiöni, kodiksikin kutsuttu.

Tykkään siitä♥

What is going on?

What is going on in my life right now? If I'm only able

to pick one thing, which one will I choose? Let's find out.
 

Kirja? Khaled Hossein - Leijapoika, äidinkielen

pakkosyöttönä. Vähän tylsältä vaikuttaa vielä.

Biisi? Joe Dassin - Salut (I'm so in love with 

French as a language. Really.)
Laji? Pyöräretket ympäri Turkua.
Esine? Tietokone.

Vaate? Miun keltainen löllöpipo. Se on söps.

  (Breakfast, computer and a cup of coffee. Heaven.)

Juoma? Vesi. En toimi kunnolla, ellen

saa riittävästi vettä päivän aikana. 

Salaatti? Coleslaw = kaalia ja majoneesia.
Pääruoka? Kesäkurpitsalasagne.
Jälkiruoka? Self-made cheesecakejätski♥

Ärsytys? Päivällä, kun tajusin unohtaneeni syödä

= oli ihan älytön nälkä. Ja kylmä, koska jouduin kär-

vistelemään ulkona ennen automatkaa kaupunkiin.
Ihastus? Joku, josta ei ikinä tulis mittään.
Ihmetys? Miksei ihmiset hoksaa ilmastonmuutosta,

vaikka kaikki merkit trombeista intiaanikesään on nähty?
Mielen päällä? Tuleva vuosi ja haasteet. Jännittää,

mutta hyvällä tavalla. Tykkään tosta koulusta :)

 

(You can't see me, lällälä!)

Haaveilu? Ulkomaat. Kahden vuoden tauko
on liikaa, oikeesti.
Päätös? Opettelen rakastamaan ja hyväk-
symään itseni sellaisenaan, virheineen päi-
vineen. Itseluottamus saa ja sen pitääkin näkyä.

Tv-ohjelma? Uutiset, jotta pysyisin ees jonkin

verran mukana maailman menossa. Muuten en

enää juurikaan ruutua tuijottele.
Leffa? En oo kattonut elokuvia, mutta suunnitteilla

on huuuge leffailta meillä luokkalaisten kanssa ^^
Outo tapa? En osaa nykyään olla paikoillani. Saan

 aikaan yksin asuessa huomattavasti enempi kaikkea.
.

So how is it with you, guys?
Hyvää, huonoa, kaikkea sekaisin? Kopioi vapaasti.

I'm better off without you, you're better off without me

Hassu olo. Ei niinkään hyvä sellanen. Tiedän
mistä se johtuu: en vaan halua hyväksyä si-
tä tosiasiaa, että ihastun (tai ainakin jollain
tapaa kiinnyn, en oikeestaan tiedä onko i-
hastuminen oikea sana) ihan vääriin ihmisiin,
joilla ei oo aikomustakaan kiintyä muhun sa-
malla tavoin. Ei siinä mitään, oon tottunut
olemaan se ei-kertaakaan-seurustellut, ai-
emmin ylipainoinen ja ruma Anni. Nyt on 
kuitenkin asiat toisin, saan positiivista huo-
miota ja kehuja, jotka lämmittää. Haluisin
kuitenkin jotain enemmän.

Osittain syy on kyllä mussa: kammoksun

avioliittoa, omia lapsia ja sitä perinteisen

perheen kaavaa, joka niin monella pikkuty-

töllä on haaveluettelossa ensimmäisenä.

Minuu ahdistaa jo pelkkä ajatus asiasta.

Haluan olla riippumaton, toisaalta vapaa

menemään minne tahansa kun taas toi-

saalta vapaa tulemaan takaisin paikkaan,

jossa mulla on joku, joka välittää. Mutten

halua olla velvoitettu pysymään jonkun e-

lämässä niin kauan kunnes kuolema erottaa.

Okei, mulla on sitoutumiskammo. Pelkään
hylkäämistä ja sitä, että toinen ensin valehte-
lee rakastavansa ja pysyy rinnalla, vaikka sa-
malla sen sydän kuuluu kenelle tahansa muul-
le paitsi miulle. En halua edes tietää, miten 
alas tollanen parisuhde mun itsetuntoni sai-
si. Veikkaan kuitenkin, että aika pohjilla ol-
taisiin.

Tällä hetkellä miulla on kuitenkin hyvä itse-

tunto. Hyvä, ei silti täydellinen - mutta kenellä

meistä olis? Silti tunnen oloni epäuskoiseksi,

kun kuulen jonkun väittävän mua kauniiksi.

Voitte siis vain kuvitella miltä tuntuu, kun

joku todella koskettaa, halaa ja suutelee mua

vapaasta tahdostaan, hymyillen sen jälkeen.

Sanoen, että mussa on ulkonäön lisäksi ai-

van tajuton luonne. Damn, it feels so good. 

Ristiriita on kuitenkin valtava. Poika on 
juuri niitä so-called-playereitä, jotka eivät
tahdo sitoutua sen pelossa, että nainen
on älytön mustis ja yrittää omistaa kokonaan.
Samaa mäkin toisaalta pelkään, siis sitä että
toinen yrittää kokonaan omistaa, on mustasuk-
kainen ja ahdistava. Pelkään sitä todella, to-
della paljon. Silti tällä hetkellä päällimmäisenä 
ajatuksena on se, että mä haluan vain hänet. 
En muita.

En ketään muuta.

Sekavaa, sekavaa on. Lähden viikonlopuksi
out of town ja palailen esittelemään (oman!)
kotini ja muutamia kokkailuja niin pian kuin
siihen kykenen. Until then, hyvää viikonloppua!

I'd rather hate you for everything you are than ever love you for something you are not

Eilen illalla viettäessäni laatuaikaa hyvän ruuan,
musiikin ja itteni kanssa huomasin, että ulkona
sataa. Menin partsille, seisoin hetken siellä silmät
kiinni ja vaan olin, haistelin ilmaa ja annoin pisa-
roiden tippua miun päälle. It felt sooo good.

Sateet on yleensä ensimmäisiä merkkejä siitä, että

kesä (tän vuoden kesän vois melkeen kirjottaa kesä)
alkaa kääntyä syksyksi. Tosin itseasiassa haistoin jo 
viime viikolla pyöräretkeillessä jonkun takapihalla kypsy-
vät omenat. Tuoksuivat niin hyvälle♥ Jospa keräisin
rohkeutta ja pummisin sieltä puun alta muutaman,
meinaan näytti ainakin siltä ettei kukaan aio niitä 
kypsinäkään poimia pois näkösältä. No, we'll see.

 Mä oon kesällä täydellinen kesäihminen ja

syksyisin taas syysihminen, talvella talvi ja 
kevään korvilla musta kuoriutuu jo maalis-
kuun alkumetreillä leskenlehtien ja vaaleen-
vihreiden koivujen vannomaton ihailija. Mulla 
ei virallisesti siis ole suosikkivuodenaikaa, 
kaikissa noissa on sekä ihanat ja vähemmän 
ihanat puolensa. Täytyy vaan osata ottaa 
vuodenajasta kuin vuodenajasta kaikki irti 
eikä masistellen venailla sitä ens vuoden

kesää tai mikä se suosikki sitte onkaan.

Syksyssä on miusta parhainta värit ja myrskyt. Ja

se, ettei tarvi keksiä tekosyitä kotiin jäämiselle ja
suklaalle :D Mie ainakin katon huomattavasti enem-
män leffoja syksyllä kuin mitä muina vuodenaikoina. 
Illat on viileitä, joten saan kaivaa mun hienon ja
värikkään pipovalikoimani esille ja tuskailla valinto-
jen eessä kouluaamuina, uujeah! Tänä syksynä voisin
jopa ottaa projektiksi pimeille illoille tehdä ittelleni 
iiison ja pehmeen kaulurin n.n Keltasen tai sinisen.
Tai vihreen! Saapi nähdä, miten ei-niin-käsityöläisen
pinna riittää :) Ja muuteskin, kun ei tiedä mitä se 
syksy tuo tullessaan tällä kertaa...

Kuten todettua, oon kaikkien vuodenaikojen

fangirl_xoxo, mut syksystä nimetäkseni sen 

huonoimman puolen niin en tajua, miten se

valon hiipuminen voi niin monella ihmisellä

laukaista jonkinnäkösen syysmasennuksen?

Tietenkin siinä taustalla on muutakin: koe-

viikot ja opiskelu yleensä, sateet, ne kuu-

luisat syysflunssat/influenssat ja joillain

jopa joululahjojen (!) metsästyksestä 

aiheutuva stressi ja pähkäily. 

Jos tuntuu, että kaikki vaan kasaantuu ja kasaan-

tuu eikä kaveritkaan enää tunnu kiinnostavan en-

tiseen malliin, niin okei: joskus on parempi vaan nuk-

kua, tuijottaa telkkua ja olla yksin. Ero piilee siinä, et-

tei olotilan pidä antaa vangita: syksykin on tosiaan

vaan muutaman kuukauden mittainen jakso koko vuo-

dessa, joten synkistelyki hellittää kunhan ymmärtää

kattoa ympärilleen ja keskittyä asioihin, jotka tekee

ihmisen onnelliseksi vuodenajasta riippumatta ja siihen

katsomatta. Ja jos ikinä tuntuukin siltä ettei jaksa pa-

nostaa vaikka siihen opiskeluun, niin onhan sulla koko

ensi lukuvuosi aikaa to do so. Keskity itteesi ensin.

Sneakpeak ja lunastettu lupaus

 

 Otsikon koodi avattuna: 

 

...Ikioma partsi ja mustikkapiirakka♥

Pure happiness

En tiedä mitä mulle on tapahtumassa. Jotain hyvää
kuitenkin, siitä voin olla varma, mut että mulleko? 
Kun ei mulle ikinä aiemminkaan tällasia oo osunut,
niin miks nytkään? Tuntuu liianki usein siltä, että 
miun kanssa vaan pelleillään eikä tarkoteta oikees-
ti niitä asioita, joita nyt oon saanu kuulla... Oho.
Mussa asustaa näköjään vieläkin jonkin sortin pes-
simisti kun tällasia lauseita saan aikaan o.O Ra-
jotetaan, rajotetaan. Kaikki vaan on niin uutta
just nyt, oikeestaan vois sanoa ettei mikään oo 
ennallaan. Niinku ei ookkaan.

Lukio on todellakin ollut (tähän asti) mun elämäni

parasta aikaa. Viel reilu viikko sitten täysin tun-

temattomat ihmiset on nykyään melkeen parhaim-

pia ystäviä, joita oikeesti kiinnostaa ja jotka to-

teuttaa näitä Anni haluaa...-kategorian hulluja i-

deoita mielellään (eilinen oli jotain worth expe-

riencing, kiitos siitä mainituille ;). Oon kotonani,

hoidan itte asiani ja saan olla yllättävänkin va-

paasti ottaen huomioon sen, että oon vasta 16.

Life couldn't be any better. Ainakaan sen jälkeen,

jos pessimistikappaleeni henkilö onki tosissaan.

Jos ihan rehelliseks käydään, niin taidan olla hiu-

kan in lööv. Pikkasen vaan. Semisti! Paljon.

No, ei mulla sinänsä ollut muuta. Mulla menee
hyvin atm, rakastan mun elämää :) Ja aion ot-
taa näistä vuosista kaiken irti sekä hyvällä et-
tä joidenki mielestä vähemmän hyvällä, sillä ih-
misellä tosiaan on vaan yks nuoruus ja se yks
ainut elämä elettävänä. Miksei siis tehä siitä
elämisen arvosta elämällä se täysillä?

Rakkaus on ruma sana

Hei jumantsuikka, mulla on 50 lukijaa O.O Whattaa?!

En todellakaan odottanu tätä blogia vuodatuksesta

siirtäessäni saavani näin paljon lukijakuntaa sitten

IKINÄ. Vau, I'm speechless. Kiitos, että kiinnostaa♥

Viime viikko oli ensimmäinen lukiossa ja jos joku lukio

voi tuntua omalta niin se on toi. Tykkään rakennuksesta,

koulumatkastani (n. 200 metriä), luokkalaisista, opettajista

ja yleensäkin ilmapiiristä. Kansainvälisyys on niin

näkyvää. Huomasin toki senkin, että opiskelu on paljon

vaativampaa ja tarkempaa kuin yläasteella muttei se

haittaa - pitää vaan sopeutua. Riittävästi lepiä, läksyihin pa-

nostaminen ja tätä rataa. Oma kotikin tuntuu koko ajan

enempi kodilta. En kadu hetkeäkään, että pyrin IB:lle.

Toi on NIIN mun paikkani.

Eilen siis oltiin viihteellä ja oli kivaa! Alan päästä jo 

pailujen makuun, aiemmin kun olin se selväpäinen ja 

nurkassa nyhjäävä yksilö siellä. Täytyy sanoa, että 

humalassa oon maailman seksikkäin nainen - tai ainakin 

luulen olevani D: Sitä siis lähinnä tarkotan, että itse-

varmuutta tuntuu sillon riittävän vielä enemmän kuin

selvänä. Eihän toi tietenkään mitään fiksua ole, mut

mulle tekee vaan hyvää saada nollata ajatuksia aina

joskus. Ihan överiksi en kuitenkaan anna mennä.

Sain eilen ehkä radikaaleimman idean pitkään aikaan:

haluan leikata polkkatukan! Ei mitään hajua sopivuudesta

tai muusta, mut kyllä mä vielä joku päivä sen repäsen.

Haluaisin sellasen kunnon pörrötukan, jotain Marilyn

Monroe goes Scarlett Johansson (havainnollistamis-

kuva ylhäällä) tyylistä ehkä. Uskallankohan kuitenkaan 

ikinä, vähän epäilen :D Vihaan kasvatusvaiheita nääs.

Huomenna takasin kotiin ja alottelemaan uutta
kouluviikkoa. Tuparit siirtyy näillä näkymin johonkin
venetsialaisten jälkeiseen aikaan, eli pailataan ensin
nää merkkipäivät pois alta ja sitte keskitytään kunnol-
la tohon itse kämppään :) Mitään kutsuvieraslistoja sun
muita en oo vielä edes ajatellu, ehtiihän tuota vielä. Nyt
hipsin tästä suihkuun, näkyilee taas joskus!

Neiti turkulaistuu

Pikasesti päivitellen. Pari yötä takana omassa kämpässä ja

have to say: tää on ihanaa. Paikoin yksinäistä tosin, mut suu-

rimmilta osin kuiteskin parasta mitä tällaselle itsenäisyyttä ra-

kastavalle kotihiirelle voi tapahtua. Pian lähen käymään kotona

ja tuun huomenna takasin (tekemään ruotsia, ah lukio...) kau-

pan kautta. Äiti sponssaa ekat pari viikkoa ruuan suhteen ;)

Vapaa-aika täällä on menny tosiaan sitä Ruotsia värkkäillessä,

kaupungillakin kävin kerran ja muuten vaan kävellyt ympäri

Varissuota maisemajahdissa. Ens viikolla voipi tulla koulun

jälkeen kahville kunhan ilmottelee ensin mulle ^^ Nytkun mul-

la on kahvinkeitinkin eikä tarvi tyytyä murukahviin...

Nyt kahville ja Uuteenkaupunkiin, heipsu♥

Mä tahdon tässä elämässä enemmän kuin elää

 

Oon viime aikoina miettinyt aika paljonkin asioita liittyen muut-

toon, uuteen kouluun ja asuntoon, jaksamiseen ja ihan yleisesti 

minuun itteeni. Miten arki lähtee käyntiin kun oon yksin? Miten o-

saan käyttää rahaa/maksaa laskuja, osaanko olla hukkaamatta a-

vaimia, löydänkö töitä, ymmärränkö enkkulaisesta opiskelusta 

yhtään mitään ja ennen kaikkea jaksanko? o____o

Easier said than done, helpommin sanottu kuin tehty. Veikkaan,

ettei alku tuukkaan olemaan helppoa. Ikäväitkut on onneks suu-

rimmilta osin jo itketty, mut niitä tulee varmasti todellisuuden

toteutuessa vielä muutama. Onneks on messengerit, puhelin ja 

Facebook. Nykyteknologia♥ Kysyin tosta opiskelusta isosiskolta,

joka siis on käyny saman koulun läpi, niin se totes että alussa

se englanniks opiskelu tosiaan oliki hankalaa. Pikkuhiljaa helpot-

taa, alkaa sisäistää asioita ja pystyy jopa esittämään kysymyk-

siä aiheeseen liittyen. Eli hillitsen itseni enkä turhaudu vaikken

heti ymmärtäiskään kaikkea, en varmasti oo ainut ekaluokka-

lainen, kuka on ihan kysymysmerkkinä siellä ^^

 

Ja apuahan tosiaan saa aina, jos vaan uskaltaa kysyä. Äiti

lupas jo tuossa autella pankkihommien kanssa, hankitaan mul-

le pankkitunnukset ja pistetään vuokranmaksu tapahtumaan

automaattisesti. Väliaikainen muuttoilmoituskin tehtiin yhessä,

samaten opintotuen hakupapereihin sain apua. Tietenkin van-

hemmilla on velvollisuus auttaa (ilmiselvyyksiä, muttakun mä 

niin tykkään olla ilmiselvä) muttei sitä kaiken keskellä välttä-

mättä hoksaa avata suutaan ja vaatia apua. Hei, emmä osaa!

Ei kaikkea voikaan osata heeei, siks meillä on äiti ja isi♥ Mun

tapauksessa tosin vaan äiti, mut kuitenkin. Auttavat kätöset

on vähintäänki puhelimen päässä siellä Turussakin oleillessa,

joten mulla ei oo mitään syytä huoleen. Onneksi.

 

Kriisejä pitää olla, että elämässä pääsee joskus eteenpäin.

Miun kriisini on hellittämässä pahinta otettaan kaiken häsmäkän 

ja härdellin jälkeen. Asioilla on tapana järjestyä ja se muutto on 

todellakin sitä mitä mä haluan ja tarvitten. Muuten tässä jämäh-

täis paikoilleen eikä koskaan saavuttais mitään. Ja sitä mä ni-

menomaan en halua, en todellakaan.

 

 

Mä oon sellanen ihminen, joka haluaa elämältään enem-

män kuin elää. Tiiättekö, vähän samaan tyyliin ku Siivet var-

paiden välissä-kirjan Ella (se oli poika, Ella oli pelkkä lempinimi)

Tosin Ella kyllä oli pahasti koukussa päihteisiin sunmuuhun ja teki 

lopussa itsemurhan, mut kuitenkin. Sellasta hetkessä elämisen tai-

toa, heittäytymistä ja oman itsensä kuuntelua haluan mun tulevai-

suudeltani. Jotain enemmän ku nine-to-five-työtä, mökkiä maaseu-

dulla ja kahta pellavapäistä lasta, jotka on hyvällä tuurilla nimet-

ty jonkun isoisoäidin serkunkaimankoiranlesken mukaan.

 

Menipä taas syvälliseks, muttei voi mitään ku näinä hiljasina 

hetkinä töissä juoksee ajatus Powelliakin kiihkeemmin :d Huo-

menillalla tosiaan Turkuun viettämään ensimmäisiä öitä omassa

kodissa, sunnuntaina kotiin ja maanantaina pysyvästi sinne.

 Tiistaista alkaa mun virallinen IB-taival. Hiukan kutittelee ma-

sunpohjassa vielä, mut kaikki menee varmana hyvin.

Se kesä siis oli viimeinen

 Edellispäivän grillipailut aka minun "läksiäiset" suju mallikkaas-

ti ja turhia herkistelemättä. Nuo oli tehny mulle sellasen valoku-

va-albumin, johon kuulemma aikoo vielä kirjottaa niiden meistä

otettujen kuvien viereen kaikennäköstä ihanaa. Tuitui.
 

Ja SITTEN se eilinen... Emman piti tulla meille vaan yöksi, aiko-

muksena viettää chilli tyttöjen ilta. Sitte yhtäkkiä nää laittaa

Annan kanssa mulle huivin silmien eteen ja kertoo, että nyt 

mennään?! Ja eiku ulos ja sateeseen kävelemään. Naureskeli

koko matkan siinä kun en ollu siellä grillaillessa edes hoksan-

nut, että tällasta tulis tapahtumaan. Kuulemma oli lipsahduksia

kuulunu yhdeltä sun toiselta sinä päivänä. Totesin vaan että

tästähän sen huomaa miten paljon teitä yleensä kuuntelen :D

Kävelymatkan jälkeen eessä oli kostea sokkoajelu skootterilla

ja pysähtyessä mulla ei ollu mitään käryä, mihin nää oli mut

vienyt. Otin huivin silmiltä ja... Siel oli minun LÄKSIÄISET :(

Päädyttiin siis Jurmon möksälle illanviettoon, porukat oli suun-

nitellu tätä kuulemma pitkään ja hankkinu yhteistoimin kaik-

ki ruuat, leffat sunmuut sinne. Meinas jääkuningattaren po-

ker face pettää kyllä, mutten onneks itkenyt. Mieli teki kyllä.

Mulla on ihania ystäviä, siitä ei oo epäilystäkään.

Tänään sitte väsyttää ja sormi on pipinä leipäveitsellä värkätyn 

verivalan vuoksi mut se on pientä kaiken rinnalla. Arvostus nous 

taas jokasta kohtaan eilisen jälkeen, ilmeisesti en ookkaan niin 

paska ystävä kuin vois ehkä olettaa. Äh, nyt ihan varmana tulee

itku kun tällain herkistelen blogiin D: Siitä on kauan, kun oon

viimeks sitäkään tehny joten tervetulluttahan se olis.

Tää kesä on ollu parhautta. Aika siirtyy eteenpäin pikku-

hiljaa ja sanoo heipat kaikille. Pirusti jäi käteen näistä kuu-

kausista ja toivon mukaa jää tulevistakin. Syksyä ootellen♥

Ekohippeily ja (suur)kaupunki

Katariina kävi tänään marjapuskissa miun kanssa ja
toi samalla läksiäislahjan: kolme lootaa vadelmia omaan
pakastimeen ja kangaskassin, johon se oli kirjannut sy-
dämen ja "Ekohippi"-tekstin :D Aww! Mulla on ihania ystäviä♥
Siitä lähtiki koko kirjottamisen idea tänään.

Laskin siis huvikseni arvion ekologisesta jalanjäljestäni kun

muutan omilleni. Tulos: 80 pistettä, 0.8 hehtaaria eli 0.4

asukkaan elintila. Jos jokaisen ihmisen jalanjälki ois samaa

luokkaa, maapalloja tarvittaisiin ainoastaan 0.4 kappaletta o.o

Vou. Okei, mulla on kämppä ehkä parhaimmalla paikalla: Itäkes-

kus sadan metrin päässä, koulu parinsadan ja Itiksessä myydään

miltei kaikkea mitä tarvitaankin. FilmTownkin on kivenheiton pääs-

sä. Ja kirpputori. Ei todellakaan mikää pöllömpi paikka asua

toi Varissuo ^^ Maineesta huolimatta.

Vastasin testissä käyväni kymmenen minuutin suihkussa joka

toinen päivä. Se riittää miulle varsin hyvin, omien (ja muiden)

havaintojen perusteella mun tukka ei siinä ajassa ehdi likasta

nähdäkään ja jo värin ylläpidonkin takia pidemmät pesuvälit on

enemmänku jees. Kymmenessä minuutissa kerkiää lämmetäki

jos ulkona on ollu pakkasasteita ja kaipaa lämmikettä.    

Opiskelijabudjetilla mulla ei myöskään oo kauheesti varaa

ostella mitään huvituksia: aikakauslehdet, mässyt sunmuut

pikkuostelut jää siis auttamatta pois. Ruokaostoksiin oon

ajatellu panostaa jopa enemmän kuin vaatteisiin ja ulkonä-

köön, believe it or not :E Musta on vaan kiva syödä hyvää ja

mieluista niiden ainaisten makaroonisörsseleiden sijaan. Okei,

ne on halpoja ja opiskelijalla on edelleenkin ne rahat vähissä -

silti mä voisin melkeen vannoa, että ravitsevammalla (ja va-

litettavasti kalliimmalla) ruualla sitä tulee syömiset jopa

halvemmaks kun ei aina tarvi olla puputtamassa jotain. Kou-
lussa saa ihan kiitettävän hyvää ruokaa, sitten syö aamulla
ja illalla sen lisäksi ni hyvin pärjäilee. Salipäivinä ehkä pitää
syyä neljästi, mut noin pääpiirteissään junou.

Muutamia tarkkaan mietittyjä jääkaapin täytteitä,

joita ajattelin pitää ns. tukirunkona koko ruokahöskälle:

 - Täysmaito kahvivieraille ja kokkailuun

- Voi ja oliiviöljy paistamiseen, voi tuppaa palamaan
pannulla turhan herkästi

- Kaurahiutaleet

- Soijarouhe, kananmunat

- Kauden vihannekset, pakastevihannekset (tässä vai-
heessa kiitän luojaa tosta pakastimesta, jonka sain)

Äiti luultavasti täyttää mun pakastinta vielä pullalla (...) mut
onneks oon ehtiny varastoimaan jo aika paljon marjojaki tuonne
vietäviksi, niistäki saa kivaa ekstraa vaikka mihin sörkättäväks ^^
Peruskauppalista ois jotain ton tapasta, alennusjauhelihaa/kerma-
juustoa/viimeinen käyttöpäivä-tarjouksia luonnollisesti kattel-
len ja poonuskorttia sievästi vilauttaen. Hyvin pärjää.

Heti ensimmäisenä pitänee kuiteskin lähtee työnhakuun Itikseen
ja/tai seurailla ahkerasti Turun Sanomien työntekijää haetaan-
palstaa (onkohan siellä ees sellanen?) Mikä tahansa työ kelpaa,
kokemusta tosin on vaan kahvila- ja pitopalveluhommista lä-
hinnä mut onhan seki jotain. Eiku hei: olenhan mie myyny vihan-
neksi ja leipää torillaki! näillä jos ei työtä irtoo ni ei millään :D