Vuoden 2012 lupaukset ja tavoitteet

Tässä suklaavieroituksen alaisena päätin ryhtyä listaamaan tänne lokiin lupaamaani listaa ensi vuoden tavoitteista. Minähän siis olen varsinainen pr0 laatimaan listoja, mutta harvemmin niitä tulee noudatettua sen päivän-kaksi pidempään (...) joko unohduksen takia tai siksi, että ns. haukkaan liian ison palan kerralla. Sitä kakkuakin riittää katsos pieni siivu, ei tartte vetää koko komeutta naamariinsa. Ja mitä unohdusten minimointiin tulee, koen parhaimmaksi julkaista tavoitteeni täällä justiinsa sen vuoksi, etten unohtaisi. Paperilaput hukkuu toistensa alle, mutta tää loki on ja pysyy. Ja te lukijoina pidätte varmasti huolta, että piiska viuhuu jos unohduksia tapahtuu?! Ha, ehkä ei tartte, onneksi.

Noh, sit kävis asiaan tämä.

 

Monet lupaa uuden vuoden kunniaksi aloittaa terveellisen elämän, mutta mulla on sellainen jo. Lupaan siis ylläpitää terveellisiä elämäntapojani jatkossakin ja sekä syödä että liikkua kehoni antamissa rajoissa niin, että vuoden 2012 lopussa voin sanoa oppineeni pysymään radalla entistä vähemmällä pähkäilyllä. Jo vain on kokeiltu VHH:t, Dukanit, syömättä olemiset, jääkaapin valonkin syömiset ja muut, mutta parhaiten toimii kohtuus ja karkkipäivä, kuten me Ellan kanssa terveystiedon esitelmässä totesimme ♥

Liikunnan saralla tavoitteet ovat konkreettisemmin mitattavia. Vuoden 2012 loppuun mennessä haluan...

- juosta kymmenen kilometriä alle tunnin (59:59:99 kelpaa mainiosti!) loppuajalla. Suorituspaikkana tälle on todennäköisesti Paavo Nurmi marathon tai Naisten kymppi. Tai molemmat.

- vetää puhtaita leukoja ainakin sen viisi, mieluiten kymmenen. Yks meni jo eilen!

- käydä selvittämässä, paljonko juoksen Cooperin testissä. 

... ja lopuksi: kehittää voimaa ja kestävyyttä ylläpitämällä sekä sali- että juoksuharrastusta vuoden loppuun ja siitä ikuisuuteen saakka. Harkinnan alla on myös jonkun uuden lajin kokeiluun ottaminen. Tankotanssi tai crossfit kiinnostaisi, mutta täällä Lännen periferiassa niihin ei (ainakaan vielä) ole mahdollisuutta.

Yleisinä tavoitteina ensi vuodelle voinen edelleen pitää jo viime vuonna lupaamaani "opettelen rakastamaan itseäni"-mantraa, sosiaalisen elämän ja yksinolon tasapainottamista ja kaikin puolin tasapainoista elämää. Tiedän, että nämä tavoitteet eivät toteudu hetkessä - edes vuosi ei varmaan riitä korjaamaan sekoilujeni aiheuttamia haavoja, jotka tuohon sosiaaliseen puoleen ja sen rajoituksiin liittyvät - mutta koen pienimmänkin edistysaskeleen olevan suuri voitto, joka vie aina eteenpäin. Kaikesta huolimatta. Muhikoon nämä nyt kaikessa rauhassa kirjoitetussa muodossa täällä, jotta muistaisin ne niin kauan kun blogini blogimaailmassa pyörii. Viekööt näiden loppuun saattaminen vaikka koko elämäni, niin luovuttajaksi en rupea!

Siinä ne. 

Voisin totta kai luvata itselleni luopuvani keinomakeutteista, viljoista, sokerista, nikotiinista, alkoholista, SUKLAASTA, nykyisestä tukkalookistani ja ties mistä, mutta kun mää vaan en oo semmone. 

Mää oon semmonen, joka uskoo että elämästä kuuluu nauttia kans.

Lapsi on tuhma, jos pukki ei tuo sille lahjoja

(Mulla on hieno hattu. Vilasta lähti mukaani hän!)

Joulu tuli ja sit se meni. Olin vissiin ollut tosi kiltti, kun sain kun sainkin pukilta kaikki toivomani asiat ja vielä vähän siihen päälle!

- 14 ilmaislippua uimahallin kuntosalille

- Catmandoon tekninen juoksukerrasto

- "jumppasetti", joka sisälsi hyppynarun ja kaksi kuminauhaa, joilla voi treenata kotona mm. hauiskääntöä ja venytellä paikkoja

- otsalamppu

- lamppu, joka kiinnitetään USB-porttiin (?) :D Ihan en tajunnut mikä sen funktio on, mutta ilmeisesti helpottaa työskentelyä tietokoneella illalla, jos huoneen valoja ei voi laittaa päälle

- uudet kuulokkeet iPodille

- pöytäkynttilä

- mariskooli Julia-konvehdeilla

- sellainen silmälappu/läpyskä, joka laitetaan yöksi silmien päälle ettei valo häiritse

- kuivashampo, hiuslakka, minisaippuoita, hiusten tehohoito, irtoripset, luomiväri, huulivoide

- huppari ja itse ostamani alusasusetti (pitäähän sitä varmistaa, ettei jää ilman paketteja...)

- pyörään kiinnitettävä äänitorvi (?!), jolla saan kuulemma herättää kaikki UV:na krapulasta kärsivät kaverit ;)

... Unohdinkohan jotain? Ai juu, suklaat! Konvehtirasia, toinen konvehtirasia, Pandan tummasuklaalevy, Fazerin piparisuklaalevy, 100% suklaalevy ja 72% appelsiini-vihreä tee suklaalevy. Ja ne Juliat. Ei pääse ainakaan aliravitsemus yllättämään, kyllä nää ihanaiset tietää mistä Anni tykkää! ♥ Suklaadieetti alkoi eilen ja jatkuu tänään, höystän sitä vielä kinkulla ettei pääse ne vähäisetkin muskelit katoamaan. Hyviä ja suklaapitoisia lomapäivien jatkoa toivotellen siis, take care!

Jouluviikon liikunnat

Ma: salilla yläkroppa 1h 10min, crosstrainer 30min, kauppareissu juosten 15min + venyttelyt

Ti: lepo

Ke: juoksulenkki 36min/5,3km

To: salilla alakroppa 40min, crosstrainer 35min + venyttelyt

Pe: juoksulenkki 30min/?km

La: lepo

Su: juoksulenkki 50min/7,9km

Teen jatkossakin lenkkitankkaukseni suklaalla, jos jalka nousee noin hyvin kuin tänään nousi! Viikon muihin liikkumisiin olen todella tyytyväinen, joka kerta on jäänyt liikunnasta hyvä mieli ja ennen suoritusta olo ei ole pakotettu, vaan pikemminkin odottava ja innokas. Voiko olla niin, että musta kasvaa vielä oikea urheilija?

Another year over, a new one just begun - vuosi 2011

(Edit: HUOMIO rakkahat! Täällä Kirsi järjesti arvonnan, jossa on tarjolla esim. suklaata... Sinne!)

Vuosi on lopuillaan, ja on aika tehdä pieni katsaus kuluneisiin kuukausiin ja miettiä, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä, sanottua ja hankittua.

Tammikuussa olin blogiteksteistäni päätellen jo totaalisen uupunut rassukka. Rehellisesti voin kertoa, etten muista koko kuukaudesta, tai oikeastaan koko alkuvuodesta toukokuuhun saakka juuri mitään. Nyt asioita pohtineena ja ulkopuolisen silmin tarkastelleena voin vain ihmetellä, että miksen tuolloin jo tarttunut pahaan olooni ja tehnyt sille jotain. Helpommin sanottu kuin tehty vissiin. Onneksi asiat ovat nykyään paremmin.

Alkuvuoden aikana oli serkun tyttövaavin ristiäiset (soitin siellä joululauluksikin tituleeratun Taivas sylissäni -kappaleen, jota edelleen luukutan tiuhaan Spotifyn playlistiltä). Lisäksi nukuin aivan liian vähän, olin ihan törkeän huonossa hapessa (siksi en mitään muistakaan) ja itkin harva se päivä olevani joko ruma, läski, saamaton tai täysin turha ja elämää ansaitsematon paska. Hyvinä päivinä olin kaikkia noita. Jee. Isosiskon vierailut ulkomailta punkkaamaan mun luokseni pelastivat jossain määrin estämällä totaaliromahduksen. Mutta eipä siitäkään pitkän ajan voimavaroiksi riitä, jos pari viikkoa kolmannesvuodesta on seuraa ja muutoin lukittautuu neljän seinän sisälle.

Huhtikuusta jäi mieleen koulun kanssa tehty reissu Lontooseen, joka on saletisti the city of my dreaams. Instanttia rakkautta ekalla katsauksella, ne metrot ja Oxford street ja maisemat ja kivat ihmiset ja mitä vielä! Olisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi tuolta reissulta jäi mieleen Strepsils-pastillit ja eräs varsin kiltti ja sympaattinen luokkakaveri, joka noita mulle tarjosi kun neidille pukkasi kuumetta. Joku sentään välitti ♥

Toukokuussa ilmaisin ensimmäistä kertaa kiinnostukseni ryhtyä tulevaisuudessa personal traineriksi. Kiinnostus on edelleen palava ryhtyä vakituiseksi liikunta-alan opiskelijaksi - jos ei nyt ihan pt:n ammattiin vaan johonkin muuhun saman kaltaiseen - joten ilmeisesti ei ollut mikään hetkellinen hairahdus :) Samassa kuussa julkaisin myös ensimmäisen kannanottoni bikinikunnosta ja sain enemmän kommentteja kuin koskaan. Sen jälkeen lukijamäärä on lisääntynyt tappavan tasaista vauhtia ja ehdinkin jo yhdelle blogia lukevalle ystävälleni luvata, että värkkään blogiarvonnan kun satku menee rikki. Iiks!

Kesälomalla sain vihdoinkin vain olla. Ja voi että, miten se helpottikaan oloa ja selkeytti niin monia asioita... Päätin lopettaa lukion Turussa ja siirtyä kotikaupunkiini opiskelemaan, kävin läpi epämääräisen kesäromanssin, vietin tuhansia iloisia hetkiä parhaiden ystävieni kanssa ja irtaannuin ulkomaailman vaatimuksista lähes täysin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin löytäneeni sen todellisen minäni, sen elämäniloisen ja aidon Annin sen aran ja nurkkaan ahdistetun tiskirätin sijaan. Olin onnellinen.

(Kesän aikana myös laihduin noin viisi kiloa mikä on aika paljon, mutta uskoisin sillä olleen merkittävä vaikutus yleismielialaan kaiken muun ohella. Mahduin taas vanhoihin vaatteisiini ja koin näyttäväni paremmalta kuin masennuskiloilla höystetyn, edellisen ulkomuotoni kanssa.)

Uuden koulun aloitus elokuussa sujui hyvin, ja tunsin heti oloni paremmaksi - tiesin tehneeni oikein, vaikka syyllisyys vaivasi vähän väliä ja vaivaa edelleenkin kun mietin, mitä olisinkaan voinut saavuttaa kansainvälisen yo-tutkinnon jälkeen.

Syys-lokakuussa ostin piikkimaton ja opettelin kääntämään unirytmiäni normaaliksi. Arvatkaa onnistuinko... Loppupuolesta syyskuuta seurasi vielä reissu Tallinnaan urkukurssille, joka sisälsi nimestään huolimatta enemmän shoppailua ja fiilistelyä kavereiden kanssa kuin urkuja. Tallinnan tuomiokirkon urut saivat silti kokea mun Finlandian, hähä!

Ai juu, lokakuussa tein myös The Juustokakun. Watch out, kohta alkaa leipurin sormia kuumottaa...

Marraskuussa aloitin aktiivisen juoksuharrastukseni ja nopean kehittymisen myötä into kasvoi sellaisiin svääreihin, että tein päätöksen juosta kympin alle tuntiin ensi kesänä. Lupaus pitää ja treenit jatkuvat edelleen! Koulu alkoi tässä vaiheessa jo maistua vähän puulta johtuen kotona vallitsevasta stressitilasta. Sama meno jatkui aina tähän joulukuun 22. päivään saakka, jolloin viimein pääsin talvilaitumille ♥ 

Se onni liikunnasta by the way, että olisin todennäköisesti murtunut paineen alla ellen sitä harrastaisi. Turkuaikoinanihan olin melkoisen inaktiivinen ja veikkaisin tämän kotistressin olleen lähes yhtä suurta kuin IB:n koeviikkostressit (tai sitten olen vain herkistynyt stressille niin paljon, että pienetkin asiat tuntuvat nykyään todella vaikeilta käsitellä). Täytyy sanoa, että vuoden parhain teko itseni hyväksi oli alkaa liikkumaan säännöllisesti. Vaikka tulee hiki, vaikka paikat menee jumiin ja ties mitä muuta niin silti - liikunta pitää mut kiinni elämässä. Nöykändyy, niin se vain on.

Täytyy sanoa, että vuosi hujahti ohi taas edeltäjäänsä nopeammin. Kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut paljon: kaksi ulkomaan matkaa, koulun lopettaminen ja koulun vaihto, "kesäromanssi", säännöllisen liikunnan aloittaminen, painonpudotus ja ties mitä. Näitä on varmaan turha mainita, mutta olen myös viettänyt lukuisia ihania (ja vähemmän ihania myös, tietenkin) hetkiä ystävieni kanssa. Iso kiitos heille ♥ 

Vaikka vuoteen 2011 mahtui myös niitä huonoja kokemuksia, niin silti en pidä itseäni mitenkään epäonnistuneena. Se on vain elämää, ja elämässä tulee olla vastoinkäymisiä aina välillä. Ne kasvattavat ja tekevät vahvemmaksi. Tämän vuoden jälkeen olen taas vanhempi, viisaampi, kauniimpi ja vahvempi kuin ikinä, ja valmis ottamaan uuden vuoden avosylin vastaan :) 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulun odotusta sekä uutta, vielä edeltäjäänsäkin parempaa uutta vuotta! Rakastakaa ja tulkaa rakastetuksi. Peace! ♥

Liiku, liiku likkalapsi

Vuosi 2011 -kooste on työn alla ja valmistuu kyllä ennen vuoden loppua, nyt on vain niin paljon kaikkea muuta hässäkkää tässä että kirjoittamisen jatkamisesta ei näytä tulevan mitään. On englannin portfoliota, äidinkielen pilkkukoetta, kirjaraporttia ja toisen kirjan analyysia-mitä-lie och så vidare. Sen siitä saa, kun ei osaa aikatauluttaa näitä hommia vaan kaikki on tehtävä joko samana iltana tai ei ollenkaan, hö!

Viime viikolla tuli reippailtua seuraavasti:

Ma: circuit training 30min eli lihaskuntojumppailua himbessä

Ti: 36min juoksulenkki (5,7km), venyttely

Ke: yläkroppa salilla 50min, venyttely

To: lepo

Pe: alakroppa salilla 50min + cross training 20min, juoksu 30min (?km), venyttely

La ja su: lepo

Jos mä saisin päättää, osaisin seistä käsilläni ja vetää leukoja jo nyt. Lissee reeniä, ehkä sit menee. Tämä viikko on jo startattu samantyylisellä kombolla kuin perjantaina, paitsi että gymiä 1h 10min (yläkroppa), crossia 30min ja juoksua kaupalle ja takas 20min. jos ehtis 2-3 lenkkiä tekemään viikkoon niin ois tosi hyvä, punttia riittää kaks ja muu on plussaa. Sporttailu on ihkukivaa! ♥

Sosiaalisten suhteiden suhteen (suhteessa, suhteesta jne) oon vähän hukassa. Taas tapahtuu kaikennäköstä uutukaista ja hämmentävää enkä oikein tiedä, miten tiettyihin asioihin tulisi suhtautua tai ylipäätänsä että miten haluan suhtautua niihin. Tää on tätä olemisen sietämätöntä keveyttä... But I'm still feeling good!