Enkelinluinen tyttö

Eksyin lukemaan Seiskan TV-ohjelmistoa ja törmäsin kiinnostavaan keskusteluohjelmaan nimeltä Seitsemäs taivas. Ei sillä, että muuten olisin kiinnostunut kuuntelemaan pelkkää hölöhölöä tunnin verran, vaan käsiteltävä aihe sattuu tällä kertaa olemaan varsin lähellä omaa sydäntäni: "Voiko viha sairastuttaa ihmisen? Miksi ruumiista on tullut roskakori, johon sullotaan viha, häpeä ja paha mieli? Maarit Tastulan vieraana tanssikoreografi Hanna Brotherus." Teemana on siis itsetunto ja kehonkuva. Hanna Brotherus mm. toteaa keskustelussa, että suomalaisilla on erittäin huono suhde omaan kehoonsa, ja tottahan se on. Ko. ohjelmassa puhutaan myös hieman syömishäiriöistä, jotka ovat joko syntyneet kehonkuvan häiriöstä tai synnyttäneet sen. Omaa kokemusta aiheesta on enemmän kuin riittävästi... Nimimerkillä "edelleen lihava ja huono ihminen". Just.

Itse ajattelin ainakin vilkaista kyseistä ohjelmaa. Katsokaa tekin, mikäli aihe yhtään kiinnostaa!

Kuumehouruista lätinää

Örps. Mulla on 87 lukijaa O_O Ja se tarkoittaa lyhyellä matikalla sitä, että satanen on enää kolmentoista umpihullun blogistanistin (köh?) päässä. Jos hulluja piisaa riittävästi, niin järjestän sadannen lukijan kunniaksi jonkinlaisen arvonnan. Lupaan!

Liikunnat on tauolla, koska koeviikko. Ei vaan veny pieni ihminen ihan kaikkeen, vaikka miten haluais ja tuntis huonoa omaatuntoa. Viikonlopulle suunnittelin kyllä pitkän kaavan lenkkiä, mutta eilen ja tänään olen pienesti lämpöillyt ja kurkkuuni on tungettu siili. Kirjaimellisesti! Nieleminen sattuu ja saan vähän väliä yskänkohtauksia, jotka irrottavat jotain ällöä tuolta henkitorvesta. Okei, eiköhän ollut tarpeeksi havainnollistava selitys, joten jättänen tämän tähän... Muihin aiheisiin, please!

Olen ollut ilman suklaata ennätykselliset kaksi päivää. Sen sijaan syön noita ^, joita terveellisiksikin väitetään. Suurin osa valitettavasti maistuu pahvilta - tai sitten mulla on vaan huono makuaisti. Tai härskiintynyt pussi.

Joulufiilis alkaa puskea päälle, tänään lauloin rakkaimpani eli pianon avustuksella kauneimpia joululauluja uunituoreesta vihkosesta. Saanpahan säestää niitä kirkossakin, ja vielä oikein uruilla jos tahdon! On se vaan ihanaa, kun on näitä pappissuhteita. Pääsee ilmaisemaan ittiään oikein Herran huoneessa. Vaudevou. Joulufiilistelyyn kuuluu musiikin lisäksi myös lahjojen suunnittelu. Aion tehdä lahjat aika pitkälti itse, joten jos multa odottaa jotain hirmuisen kalliita designkoruja tai -kledjuja niin not a chance. Materialismi tappaa, ja itse tekemällä saa lahjoista paljon persoonallisempia kuin tusinamuumimukiin survottu pehmolelu tai suklaapatukka tulee ikinä olemaan. Ei sillä, kyllä mä sellaisen Taika-mukin voisin silti haluta, ja sinisenä kiitos...

Tänään tein koeviikon kolmannen kokeen, biologian. Viikonlopun ja enää kahden suoritettavan kokeen kunniaksi palkitsin itseni käymällä kahvilassa lukemassa lehtiä ja shoppailemalla kaksi hupparia + kaksi korua yhteishintaan 12€. A very well deserved reward, indeed! Ei se ittensä iloiseksi tekeminen näköjään kummia summia tai panostuksia vaadi, vaikka oishan se kampaaja-aikakin tosi kiva (eli kalliimpi) hemmottelumuoto. Ehkä sit seuraavien kahden kokeen jälkeen? Haluunhaluunhaluun!

Hei mummo!

Talvi tulee. Ensimmäinen pakkaslenkki tuli tehtyä eilen, 4,6 kilometriä ja 31.45min ynnä muut speksit 8,7km/h ja 6.54min/km. Tosta kilometrivauhdista olisi tarkoitus nipistää kesään mennessä rapiat 54 sekuntia, jotta onnistuisin kirmaamaan kymppikilsan alle tuntiin. Treeniä lissöö! Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että startannut viikko on kevyempi kuin pari aikaisempaa, sillä pohkeet ovat (köh, ahkerasta venyttelystä huolimatta) melkoisen juntturassa... No, ehkä sitä sitten jaksaa paremmin jos malttaa levätäkin välillä.

Olen harkinnut suklaalakkoakin tässä parin viime päivän aikana. Kaamosajan pakkasineen tunkiessa luihin ja ytimiin suklaankulutukseni on nimittäin noussut aiemmasta "muutaman kerran viikossa pala tai kaksi"-tavasta "joka päivä ja vähintään yksi patukka/puoli levyä"-kaaokseen. Laadustakin olen ruvennut pihtaamaan, suklaa kuin suklaa menee alas. Mokoma pimeys, sun vika!  En ala.Tänään olin jo hilkulla ryhtyä totaalilakkoon vähäksi aikaa, vaan kappas - tulen kaupasta ulos kolmentoista eri makuisen suklaapatukan kanssa. Nyt on kaapit täynnä Kismettiä, Bountya, Kinder Buenoa ja ties mitä. Hyvin menee.

No, josko se ei nyt maata kaataisi (korkeintaan pelastaa syysmasennukselta), kun en sentään tolkuttomasti ämppää muuta makeaa sen lisäksi. Ja jos hyviä puolia yritetään etsiä, niin ainakaan en pääse laihtumaan enempää.

Loisen blogissa oli kirjoitus joululahjatoiveista, ja sen luettuani rupesin miettimään omiani. Olen aika vakuuttunut teoriasta, joka väittää lahjojen tarpeen pienenevän iän karttuessa. Siis mähän en halua (tai tarvitse) juuri mitään, kun nyt tarkemmin mietin. Ennen sitä selasi kaikki lelukuvastot ja kirjakauppojen mainokset sun muut ja viimeistelty lahjalista oli pitkä kuin Kekkosen edustuskausi Suomen tasavallan päämiehenä. Tällä hetkellä toivon vain seuraavia asioita...

- Lämmin ja hengittävä juoksukerrasto

- Kahvimukitermos (oikeinkirjoitus ftw)

- Alusvaatteita, koska en ikinä jaksa ostaa niitä itse...

-Suk... Köh, sukkia! Eli suklaata.

- Mahdollisesti salikortti tai jokin muu mahdollisuus liikunnan harrastamiseen

- Elokuvalippuja, niitä en oo koskaan saanut!

Olikohan muuta? Ei ainakaan mitään elintärkeää, luulen. Mulla on tällä hetkellä suurinpiirtein kaikki mitä tarvitsen, ja ainakin nuo kolme viimeistä kohtaa ovat sellaisia kivoja pikku detaljeja, jotka eivät ole välttämättömiä mutta mahdottoman kivoja noin muuten vain. 

... Ai täh, mulla alkaa koeviikko ylihuomenna? Englannin kokeellako? Okei, mä häivyn...

Urheilija ei tervettä päivää näe

Näin mulle sanottiin eilen. Luulen, että sanonta pitää paikkansa...

Lentopallokin rakastaa mua. Suudellaanko, rakkaani? (Ps. Nää on sit mustelmia, jotka sain tiistain palloilussa hihalyöntejä "tehdessäni". Mua siis ei ole tartuttu väkivalloin ranteesta, raahattu roskiksen taakse ja... Niin). Varpaista mun on ehkä turha ottaa kuvaa, mutta nekin kohtasi damagea pallonnostoyrityksen myötä taipuessaan semipahasti alaspäin. Ei se lyönti näyttänyt tulevan niin kovaa! Eikä mulla tietenkään ole kenkiä, mitä mä niillä! En yhtään mitään. Wannabet ja snobit ne kengillä kor... *köh* Förlåt mig!

Juoksentelut jatkuvat suloisen epätasaiseen tahtiin, maksimimatka tällä hetkellä juostuna on 5,7km. Tavoitteellisesti tuskin on vielä järkeä alkaa treenaamaan jos aion vasta kesällä olla siinä alle tunti/10km vauhdissa eli karkeasti <6min/km-tahdissa. Nyt vaan painan menemään mustia jäitä vältellen vaaleanpunaisen otsalamppuni kera täällä hevonpeessä niin että naapuritkin kuulee, kuka siellä menee. Niin notta havuja, saatana!

Eilen yöllä surffailin unettomuuttani H&M-saitilla enkä voinut vastustaa klikkailua...

Hehe. Söpö kollaasi. Mut toi vasemmanpuoleinen mekko on söps! (Ja oikealla on bikinit, ei rintsikat). Lisäksi tilasin yhden basic-neuleen, jossa on taskut. Jotenkin olen mieltynyt kultaan ja yleensäkin luonnonläheisyyteen näissä vaatteissani tällä hetkellä...

Aivomömmöä lattialla

Heip. Tulin justiinsa saunasta. Sitä ennen tein 5,7 kilometrin juoksulenkin ja pohdin oman maailmani ylösalaisin. (Uskokaa pois, se on mahdollista). Mielipaha ennen lenkkiä on verrattavissa tämänhetkiseen mielipahaan, eli lenkki itse ei auttanut yhtään mihinkään, mutta asioiden perinpohjaiseen mylläämiseen tuollainen noinkin lyhyt aika kuin 40 minuuttia oli varsin tehokas.

Tiedän olevani niitä ihmisiä, jotka innostuessaan panostavat kaikkensa innostuksen aikaansaamaan asiaan ja unohtavat kaiken muun. Innostuksen kohteesta riippuen vaihe kestää joko kauan tai vähän aikaa, minimissään ehkä tunnin. (Hox! Koulutehtävät hyvänä esimerkkinä). Noin kaksi viikkoa sitten innostuin juoksemaan, sen jälkeen asetin tavoitteeni ensi kesän kymppiin ja vitoseen - juoksumatkoihin siis - ja aloin suunnitella juoksuohjelmia ja juosta tavoitteellisesti noin kolme kertaa viikossa. Ja olen edelleen täysillä mukana. Kaksi viikkoa on ehkä lyhyt aika, mutta se on huomattavasti pidempi kuin kouluun ikinä uhraamani kokonaisaika, siis oikeesti! Tai no, ehkä kokonaisaikana ala-asteelta lukioon olen panostanut kouluun enemmän, mutta lukion toisena vuonna kaksi viikkoa ei vielä ole tullut lähellekään täyttymystä.

Mikä tässä sitten on ongelma? Miksi mulla on paha mieli? Noh, katsokaas. Kun innostun jostain, satun autuaasti unohtamaan kaiken muun ympäriltäni ja keskityn vain siihen, mikä sillä hetkellä aidosti kiinnostaa. Tällä hetkellä juoksu on ykkönen. Ongelmana tässä on se, että tajusin tänään laiminlyöneeni ystävyyssuhteitani (ja koulua, mutta se on toissijainen asia tähän verrattuna) KOKO tämän hemmetin kaksiviikkoisen ajan. Olen jäänyt (itseasiassa viimeksi tänään) pois riennoista lenkkeilyn vuoksi ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin näin on tapahtunut jo monta kertaa. En ole lähtenyt viettämään iltaa, katsomaan elokuvia, en ole lähtenyt tekemään pitkävetoa kaupan pihalle erään paikallisen miehen vakio-ostosten suhteen. Mä vaan juoksen, juoksen lisää ja poden endorfiinihumalaa yksin huoneessani. Fak jeah.

En tahallani innostu asioista enkä tahallani unohda muuta maailmaa panostaessani johonkin, en todellakaan. Se tulee automaattisesti. Silti mulla on todella paha mieli. Tekisi mieli raivota itseni mössöksi muovimatolle, koska olen niin paska ystävä. Rehellisesti. 

Tunnistan tästä omistautuvasta minästä vanhan minäni, sen syömishäiriöisen osan. Ei siinä mielessä, että haluaisin tällä lenkkeilyllä tavoitella parempaa kroppaa tai laihdutusta, en todellakaan. Vaan siinä mielessä, että noina aikoina karkotin pari todellista ystävää (lähes) pysyvästi elämästäni, koska en osannut muuta kuin laihduttaa. Tällä hetkellä en osaa tehdä enää muuta kuin juosta. Tasapaino sosiaalisen elämän ja muiden asioiden välillä tuntuu olevan vaikea asia työstää. Aina joku menee yli ja toinen jää paitsioon, ja kun sen huomaa saattaa Puuha-Pete ja työkalupakki saapua paikalle liian myöhään.

Ehkä olen tiennyt tämän jo kauan, mutta nyt se vasta iskeytyi tajuntaani täysillä: olen ollut huono ystävä. En ansaitsisi teistä ketään, mutta silti mulla (toivon mukaan) on vielä mahdollisuus korjata tilanne, kun tajusin asian jo nyt. Ymmärrättehän, että mä ihan aidosti kadun?

Anteeksi.

Koruarvontajupinaa

Ihana Pepper alias Pippuri järjesti ihanan koruarvonnan blogissaan. Tsek it aut ja osallistukaa tekin! Palkintokorun voi antaa vaikka joululahjaksi ystävälle, tyttöystävälle (poikaystävälle en suosittele, mutta kokeilla saa), äidille tai siskolle. Siispä kurkatkaahan!

Keskiviikosta asti jatkunut flunssa ei hellitä näköjään sit lainkaan. Eilen elättelin toivoa maailman seitsemännestä ihmeestä ja lähdin räkäisyyttä uhmaten juoksulenkille. Tänään ei sitten olekaan enää niin hyvä olo... Mutta jos mä HALUAN olla terve, niin miks mä en VOI olla terve?! Niin saatana. Mä haluun, kuulitteks.

Jurppii tällainen tekemättömyys ja kokovartalokooma. Haluan uudestaan lenkille, kaiken uhalla! Juoksusta on tullut mulle uusi suosikkilaji ja mikä ihmeellisintä, en ole tapojeni mukaisesti kyllästynyt vielä tämän parin-muutaman-neljän kokeilun jälkeen. Suunnittelen jo kaiken maailman häppeninkejä kesälle, joissa voin juosta. Tavoitteellistan treeniä, teen erilaisia lenkkejä, suunnittelen treeniohjelmia ja fiilistelen liikunnan tuomia endorfiiniryöppyjä jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan.

... Ja siksi mua vituttaa NÄIN PALJON olla toimintakyvytön. Argh!

Se random leijonajoukkuekin hävis kaiken lisäksi. Nii.

Kiitos!

Näin flunssan kourissa koin hyvällä tavalla järkyttävän yllätyksen, kun Facebook-seinälleni napsahti tällainen linkki. Top 10-blogi? Kuten oheisesta linkistäkin voinee lukea, perusteluina valinnalle lohkesi tämänmoinen teksti: 

"Perinteisempi blogi, jossa kirjoittaja kirjoittaa hauskalla ja elävällä tyylillä elämästään. Peittelemätön ja rohkea. Kevyen läpänheiton lisäksi myös vaikeampia aiheita, kuten anoreksiasta toipuminen ja ulkonäköpaineet."  Hmm, nojuu. Okei. 

Niinpä! En tiedä kuka tämän teki ja miksi ihmeessä, mutta otsikon mukaisin sanoin ylistän tätä salaperäistä vinkkaajaa ja ojennan omin kätösin väsätyn virtuaaliruusukkeen, joka valitettavasti pikselöityi matkallaan vastaanottajalle, että se siitä ilosta... Joka tapauksessa ja anygays, KIITOS♥

Mä oon kännissä, missä sää oot?

Juoksin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni 5,2 kilometriä aikaan 35 minuuttia, maksimisyke huiteli parhaimmillaan lukemissa 197 ja nopeus oli luokkaa 9 km/h.

And I'm feeling GOOD!

Päivän speksit

Tänään taitaa olla yksi niistä päivistä, jolloin ilon aiheet kumoavat alkuviikon veetutukset ihan 100-0.

- Hyvin kulkenut salitreeni ja sen jälkeinen endorfiinimyrsky. Nam.

- TET-apulainen ja ystäväni Kirsi pesi mun reuhkani ilmaiseksi! Nyt tuoksun ihan parturille (♥) ja samalla säästyin vaivalta shampoon rämpläämisen suhteen.

- Pandan Suklaamix Nuts -suklaanamut. (Joista oikeastaan vaan kaksi laatua oli oikeesti hyviä, mutta silti.)

Valtavan hyvä fiilis läpi koko päivän saattoi johtua myös uuden ihmiskokeen alaisuuteen joutuneesta maca-jauheesta, jonka sotkin aamupalarahkan joukkoon omenasoseen, kaakaonibsien, gojimarjojen ja kanelin kera. Väittävät nimittäin, että tuo energisoi. Placeboa tai ei, mutta tuntuu toimivan :)

Blogin suhteen lievää epämotivoitumista ilmassa, mutta koska a) tiedän tarvitsevani tätä ja b) en osaa olla kirjoittamatta, niin otin vastaan blogihaasteen täältä.

Haaste: Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Tahtoisin perustaa bändin. Ihan oikean sellaisen, joka ihan treenais ja suhtautuisi intohimoisesti koko touhuun. Sellasia tarpeeks inspiroituneita kavereita mulla ei kuitenkaan taida olla, vaikka noita muita ihania onkin useita.

2. Jos saisin muuttaa yhden asian yläasteajoistani, en olisi ikinä edes harkinnut alkavani laihduttamaan.

3. Aion juosta kympin ensi kesänä.

4. Suosikkiaineitani koulussa ovat tällä hetkellä itsehoidon kurssi (liikunta) ja matematiikka. Se lyhyt, siis.

5. Haluaisin päästä eroon tupakasta - pysyvästi. (Joo kyllä, minä poltan tupakkaa. Vuoden polttamisen jälkeen tuskin voi sanoa olevansa pahasti koukussa, mutta mulla ainakin on melko paha sosiaalinen riippuvuus ko. sauhutteluun jo nyt. Säälittävää.)

 

6. Maailman kauneimpia asioita ovat mm. ruska, tähtitaivas, toisiaan käsistä pitävä vanha pariskunta, kissanpennut ja hiljaisuus.

7. Rakastan joogaa♥ Tällasen tuleejamenee-onjasamallaeiole-tyypin on hyvä välillä pysähtyä ja vain kuunnella ittiään. Iso kiitos itsehoidon kurssille ja opettajalle, joka teki mun elämästä vähän helpompaa omalla tavallaan tutustuttaessaan meidät hathajoogan saloihin.

8. Joskus mun tekisi mieli karata vuorille.