Penkkienkka, hipshei!

Vastahan mä kolme viikkoa sitten tein uuden enkan ja nyt taas?! Päätin taas hyödyntää varmistajan (eli mun iki-ihanan Salijannun, joka joskus taannoin opetti mulle vedon ja kyykyn tekniikat uimahallin salilla) Totalilla ja penkkasin 45kg, kun edellinen ennätys oli 42.5kg. Ihan vauvapainoja noi toki vielä on, mutta silti. Ihanaa, kun kehitys on näin muikeeta!

Viimeistään vuoden lopussa penkkaan yli 50kg. Tämä on lupaus.

Ensi viikolla alkaa kevyt viikko, tää viikko mennään vielä lujaa. Vedossa saa tehdä vitoset jo 62.5 kilolla, penkissä 37.5 kilolla ja kyykky... niin, kyykky. Se on vähän jämähtänyt, sillä välillä tuntuu ettei saa edes viittäkymppiä ylös, kun keskivartalo pettää. Oon sit rohkeasti poikennut ohjelmasta ja tehnyt lukuisia kymppejä pienemmällä painolla ja tehnyt suurimmat kympit 40 kilolla. En tiedä, mitä tehdä että lähtis kyykkykin sujumaan. 

Viikonloppuna meillä on bailut, nimittäin ihanan ystäväni eli kemianmaisterin eli pipetin eli Julian eli Jurmon 18-vuotissynttärit! Mennään mökille saunomaan ja nauttimaan hyvästä seurasta, ruuasta ja juomasta. Toivottavasti tulee kiva ilta :) 

Tää on joku IKI-IKIvanha kuva mutta so not, vasemmalla meikäläinen
ja oikealla synttärisankari Julia♥

Nyt mä meen petiin, huomenna on äikän koe eli viimeinen koe ennen keskiviikkoon saakka yltäviä auvoisia vapaapäiviä! Kuudnait fellas!

Hippihousut ja treenikehitystä

Suurimmat stressit karistettu hartioilta. Tänään palautin kaikki kuvistyöt ja viime viikon perjantaina sen äikän portfolion. Enää koeviikon kaks koetta ja voi taas huokaista! Tai oikeestaan voisin huokaista jo nyt, sillä jotenkin mä en osaa repiä niin kauheeta stressiä psykologiasta tai äikän esseekokeesta. Ekasta tiedän aika paljon jo ennestään ja äikässä oon aina ollut hyvä kirjoittamaan aiheen vierestä.

Mut jumpat! Oi, ne jumpat ♥ Viikonloppuna nopeuspenkkiä ja ojentajia niin maan piruste, että vielä tänään tuntuu! Dippejä sain menemään ihan itte kolme kappaletta (neljäkin, mut se oli vähän dirty). Aiemmin on tullut tehtyä noita kuminauha assarina, enää ei tarvi. Tänään mä taas sain korottaa sarjapainoja penkissä. Liekö joku ihme adrenaliiniboosti ja pelko siitä, että epäonnistun varmistajan edessä (ekaa kertaa uskalsin pyytää sellasta) ajanut mut onnistumaan jokasessa vitosessa, mut niin vaan onnistuin kuitenkin! Yhessä sarjassa tuli jopa kuus toistoa. Tää nyt kulkee ihanasti!

Käytiin lauantaina Turussa hakemassa kaverille synttärilahjaa ja samalla poikettiin Myllyyn. Mutsi sponssas vaaterahaa ja sain tommoset hippipöksyt, vaan 19.90€ hooämmältä! Mä tykkään ♥ Lisäks mä ostin rintsikat, mut niistä ei oo kuvaa (naturally). Tolla kameralla on perseestä ottaa kuvia, kun siitä loppuu patterit aina 5min kuvaussession jälkeen...

Jahas, jahas. Mitä muuta? Musta tuntuu, että mulla on tälle blogille tosi vähän annettavaa tällä hetkellä, siksi päivityksetkin on luokkaa mitäkuuluu + treenit. Haluuttekste, että mä kirjoittaisin joskus jotain asiaakin? 

Kertokaa!

RESSAA!

Koeviikko alkaa ens viikolla ja mä olen tapojeni mukaisesti jättänyt äidinkielen portfolion tälle ja huomiselle päivälle, kun dedis on torstaina. Psykologian kurssiblogia oon päivittänyt hävyttömän surkeat neljä kertaa ja huomiseen hygieniapassiin en ole lukenut sanaakaan. Ei se koeviikko yksinään varmaan mitään haittais, mutkun sit on näitä kaikkia ensteks-hommia ihan riittämiin niin johan alkaa kupolia kiristää ja seinät kaatua päälle. Mut mä en luovuta!

Jumppaillut olen, tietenkin. Vaikka joidenkin mielestä sen voisi korvata noiden em. rästien tekemisellä. Ei voi.

Tekee se.

Rautojen lisäksi olen käynyt kahdesti viikossa lentopallossa hoitamassa tätä jokaisen hc-bodarin tunnusmerkkiä eli heikonlaista aerobista kuntoa. Koordinaatiokyky iskulyönneissä on surkea ja jalkojakin vois liikutella ympäri kenttää paikallaan pällittämisen sijaan, mutta hitaasti ja varmasti tässä kehitytään palloilulajienkin saralla! Tuntuu, että paikat palautuukin nopeammin treeneistä, kun harjoittaa aktiivista lepoa pelailun ja kävelyn muodossa. Venytellytkin olen useammin kuin pitkään aikaan - siitä propsit takareisille, jotka ei millään kestä kyykkyä ja vetoa samana viikkona ilman jokapäiväistä venymistä.

Miettisin tässä justiinsa, että näihin kahteen yllä mainittuun mun elämäni aika pitkälti tällä hetkellä rajoittuu: treeni ja koulu, ehkä vähän duuniakin välillä. Sosiaalisesta elämästä ja netissä roikkumisesta on ollut pakko nipistää, muuten ei kerkee eikä jaksa. Toivottavasti koeviikon jälkeen helpottaa, ei muuten jaksa... Alkaa nimittäin jo nyt olla voimat aika finaalissa. Niin paljon (rankkaa) tekemistä, niin vähän aikaa. Treenikin on rankkaa, vaikkakin ihanaa.  

Jos jollain on vinkkejä koeviikko/läksypino/pakkotehdäsitäjatätä-stressin ehkäisyyn, otan niitä kiitollisena vastaan!

Naps-naps-naamakuva.

Tällä hetkellä oon muuten treeneissäni 5x5-kauden kakkosviikolla. Kuus treeniä kovaa ja sen jälkeen kevyt, palauttava viikko. Lokakuun alussa nostan volyymia ja rupeen tahkoon enempi lihhoo kroppaan. Ajankohta ei vois enää olla tarkemmin suunniteltu, kaamosaikana kun tulee luonnollisesti syötyä enempi. Pistetään siis ne suklaat reisiin ja latseihin mahamakkaran sijaan, hehe...

Tunnustusta minulle, halleluja!

Joku pupu lahjoitti mulle tämmösen. Tui.

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

- Kiitos sinä ihana nainen ♥

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

- No mä en nyt kommentoi kenenkään blogiin näitä erikseen (syystä että varmaan jokaisella on tämä ollut jossain vaiheessa jo esillä omassa lokissaan), mutta näiden viiden ihmisen blogia on viime aikoina tullut seurattua hyvinkin tiiviisti: Sonja, Octavia, Bobby Jean, Anna ja Sara. Jokainen näistä naisista on tunnustuksensa ansainnut! Taas kerran, olisin voinut valita tähän esim. kaikki bloggaajat mun listoilta, mutta koska määrä on rajattu niin näillä mennään.

3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Homma paketissa. Piristää aina ihanasti, kun tietää jonkun lukevan näitä mun tekstejä ihan tosissaan ja jopa myöntää tykkäävänsä niistä!

"And thats who I am"

Erään maailman söpöimmän (ja tietty punteimman!) bloggaajan ansiosta päädyin toissapäivänä tutkimaan oman blogini alkupuolen postauksia ja oh my. Älkää te kattoko sinne, älkää! Oon jo valmiiksi nolona...Sitä luuli viistoistakesäsenä olevansa niin hauska ja fiksu ja kaikkee - no, en ollut. Enkä ole vieläkään ;)

Oikeestaan mun piti vain etsiä blogin aloitusposti tarkistaakseni, että oonko oikeestaan ikinä tehnyt itsestäni mitään postausta, joka hiukan antaisi lukijoille osviittaa siitä, kuka täällä punaisen pörrötukan ja hikisen magnesiumpölyn takana oikein onkaan. Postia ei löytynyt, joten teen sen nyt - ja koska tositosiTOSI monessa lukemassani blogissa on pyörineet nämä "And that's who I am"-sivuston kuvat, niin liitynpä joukkoon ja kerron itsestäni niiden avulla.

Joten olkaa hyvä, tässä minä nyt. 

Well hello there!

Nimi on siis Anni, tai oikeestaan Anni-Maria. Asun Pyhämaassa ja meillä on paljon elukoita (joista en tosin niinkään välitä pl. kissat, mutta kuuluvat äiskän bisnekseen niin siksi niitä on). Äitini on ammatiltaan leipuri-kondiittori ja sillä on kahvila täällä landella. Iskä on entinen sähkömies ja nykyään eläkkeellä. Siskoja on kaks: pienempi mua vuotta nuorempi, asuu kotona, on rakas ♥, isompi mua neljä vuotta vanhempi, asuu Enklannissa ja on myös rakas. Isoveli(puoli)kin löytyy. Tuitui.

Koska olen tällä hetkellä verbaalisesti lahjattomassa tilassa (aamu + vain yksi kuppi kahvia + tiistai) niin lakkaan lätisemästä ja annan kuvien puhua puolestaan. Alkaa NYT.

Koskaan. Ikinä. Oikeesti.

Aina.

Erityisesti kaamosaikaan. Tääkin vuoden loppu on iso henkinen
haaste, mutta mä uskon selviäväni tällä(kin) kertaa.

Ikuinen haaveilija.

♥

...eikä tää tarkoita sitä, että olisin erakko tai sairas.

Lunta, yhdessäoloa, lahjoja, KINKKUA!

Since 2009.

Been there twice. Syrän jäi matkalle.

Sillon sitä vaan oli niin huoletonna koko ajan.

Vähän joo.

Tää on niin tosi. Muutosten ajat pelottaa, koska olo ei oo
turvallinen. Täysi-ikäistymisen myötä pelko on vaan kasvanut,
koska muutosta tapahtuu jatkuvasti ja se kaikki on niin suurta.

No ne on lepposii.

Välillä on vaikeeta sanoa "ei".

Jos osaisin, lopettaisin.

Like Steve Jobs would say: "Stay hungry, stay foolish."

Aina ollut.

Helsingin Kaisaniemi 2010 ♥

Molempia heistä. Siskojen merkitys on iän myötä vaan kasvanut.

... enkä ole ylpeä siitä.

Jotain pysyvää, turvallista, elintärkeää.

Mulla on bodarin ruokahalu.

Sydämmellä, kunpi, avo auto... Argh!

Näin yleensä käy.

Aloitin muistaakseni 11-vuotiaana. Rakastan.

Taitaa olla geeneissä...

... vaikken haluaisikaan. Oon liian riippuvainen siitä, mitä
muut on musta mieltä ja teen tyhmiäkin asioita miellyttääkseni
ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä.

Olen siis persu. Perussuomalainen.

Joskus syön salaa jääkaapista naudan jauhelihaa raakana, koska
muun perheen mielestä se on ällöä. Eikä oo!

Tossahan noita jo on ihan riittämiin. Tuskin ketään enää haluaa tietää musta lisää ;D

Pumpulipää ja kevyt viikko

Niin vain saatiin viimeinenkin kova jumppa tehtyä maanantaina ja siitä eteenpäin olen mennyt (tai no, yrittänyt mennä) kevyemmällä tyylillä eteenpäin. Ensimmäinen kokovartalojumppa tiistaina olikin kevyt - painot oli paljon pienemmät kuin millä normaalisti tekisin ja toistot siinä 8-10 paikkeilla, sarjoja kolme. Tein mm. kapeaa penkkiä, vinopenkkiä, jullea, ylätaljaa, reisikoukistusta ja toki kyykkyä. Loppuun kevyt pyöräily, taljavatsoja ja venyttelyä. Jumpan jälkeen olin nukahtaa rattiin, oli vissiin aika lepposaa :D

Eilen eli keskiviikkona kävin pelaamassa lentopalloa puolisentoista tuntia. Ei se kevyttä ollut, muttei kovin rankkaakaan. Aikuisten kanssa pelatessa saa jo pienen hienkin päälle, kun taas alamittaisten pelistä harvoin tulee ainakaan täälläpäin yhtään mitään.

Tänään yritän enkun prelin jälkeen ehtiä vielä pienelle jumpalle ja venyttelysessiolle. Perjantaina tiedossa jotain pientä, lauantaina ehkä jotain vähän enemmän ja raskaampaa (= jos hyvin käy, niin tekniikkaoppia voimanostajatuttavan kanssa) ja sunnuntaina joko totaalilepo tai taas lentopalloa. Seuraavalla viikolla pääsee taas namuttelemaan painojen kanssa, oi ♥

Siinä se. Muuta ei tarvita.

 

Pikapäivitys

Taidan olla vieläkin vähän kipeä. Viime viikonloppuna mut passitettiin pois töistä, etten vaan tartuttaisi muita yskimällä niitä päin... Ei tässä kunnossa olisi ollut fiksua tehdä kovempia jumppia, mutta minkäs sitä itselleen voi. Tänään vielä jumpat ja sen jälkeen kevennys, jolloin teen... niin mitä? Mitä kevyellä viikolla tehdään?! En oo koskaan pitänyt semmosia, kun ei oo ollut tarvis. Tää uusi jumppaohjelma on sen verran kovaa kamaa isompiin rautoihin tottumattomalle hermostolle, että nyt tarvis vaikkei pää sitä myönnäkään. 

Niihin treeneihin siis! Viime viikolla pääsin viimein testailemaan ihan pienesti maksimiykkösiä, ja hymyilin kuin pieni hiiri tajutessani, että kolmen pääliikkeen kehitys on ollut huikeena enemmän kuin olisin osannut odottaa :) Vielä tässä on pitkä matka voimanostokilpailuihin aina seuran löytämisen ja lisenssien lisäksi, mutta oikealla tiellä ollaan ja loppuun asti mennään. Tää intohimo on jotain, mitä mulla ei ole koskaan aiemmin ollut. 

Asetin tavoitteeksi rikkoa 200kg tulosrajan v. 2013 toukokuuhun ja synttäreihini mennessä. Ei puutu kuin vajaat 30 kiloa, joten pystyn siihen. Tää on sitä itsensä psyykkausta, mäoonparasmäoonparas jne ;) Mut nyt takas opiskelujen pariin, sen jälkeen sinne jumpalle. Heips!