Vuoden 2012 lupaukset ja tavoitteet

Tässä suklaavieroituksen alaisena päätin ryhtyä listaamaan tänne lokiin lupaamaani listaa ensi vuoden tavoitteista. Minähän siis olen varsinainen pr0 laatimaan listoja, mutta harvemmin niitä tulee noudatettua sen päivän-kaksi pidempään (...) joko unohduksen takia tai siksi, että ns. haukkaan liian ison palan kerralla. Sitä kakkuakin riittää katsos pieni siivu, ei tartte vetää koko komeutta naamariinsa. Ja mitä unohdusten minimointiin tulee, koen parhaimmaksi julkaista tavoitteeni täällä justiinsa sen vuoksi, etten unohtaisi. Paperilaput hukkuu toistensa alle, mutta tää loki on ja pysyy. Ja te lukijoina pidätte varmasti huolta, että piiska viuhuu jos unohduksia tapahtuu?! Ha, ehkä ei tartte, onneksi.

Noh, sit kävis asiaan tämä.

 

Monet lupaa uuden vuoden kunniaksi aloittaa terveellisen elämän, mutta mulla on sellainen jo. Lupaan siis ylläpitää terveellisiä elämäntapojani jatkossakin ja sekä syödä että liikkua kehoni antamissa rajoissa niin, että vuoden 2012 lopussa voin sanoa oppineeni pysymään radalla entistä vähemmällä pähkäilyllä. Jo vain on kokeiltu VHH:t, Dukanit, syömättä olemiset, jääkaapin valonkin syömiset ja muut, mutta parhaiten toimii kohtuus ja karkkipäivä, kuten me Ellan kanssa terveystiedon esitelmässä totesimme ♥

Liikunnan saralla tavoitteet ovat konkreettisemmin mitattavia. Vuoden 2012 loppuun mennessä haluan...

- juosta kymmenen kilometriä alle tunnin (59:59:99 kelpaa mainiosti!) loppuajalla. Suorituspaikkana tälle on todennäköisesti Paavo Nurmi marathon tai Naisten kymppi. Tai molemmat.

- vetää puhtaita leukoja ainakin sen viisi, mieluiten kymmenen. Yks meni jo eilen!

- käydä selvittämässä, paljonko juoksen Cooperin testissä. 

... ja lopuksi: kehittää voimaa ja kestävyyttä ylläpitämällä sekä sali- että juoksuharrastusta vuoden loppuun ja siitä ikuisuuteen saakka. Harkinnan alla on myös jonkun uuden lajin kokeiluun ottaminen. Tankotanssi tai crossfit kiinnostaisi, mutta täällä Lännen periferiassa niihin ei (ainakaan vielä) ole mahdollisuutta.

Yleisinä tavoitteina ensi vuodelle voinen edelleen pitää jo viime vuonna lupaamaani "opettelen rakastamaan itseäni"-mantraa, sosiaalisen elämän ja yksinolon tasapainottamista ja kaikin puolin tasapainoista elämää. Tiedän, että nämä tavoitteet eivät toteudu hetkessä - edes vuosi ei varmaan riitä korjaamaan sekoilujeni aiheuttamia haavoja, jotka tuohon sosiaaliseen puoleen ja sen rajoituksiin liittyvät - mutta koen pienimmänkin edistysaskeleen olevan suuri voitto, joka vie aina eteenpäin. Kaikesta huolimatta. Muhikoon nämä nyt kaikessa rauhassa kirjoitetussa muodossa täällä, jotta muistaisin ne niin kauan kun blogini blogimaailmassa pyörii. Viekööt näiden loppuun saattaminen vaikka koko elämäni, niin luovuttajaksi en rupea!

Siinä ne. 

Voisin totta kai luvata itselleni luopuvani keinomakeutteista, viljoista, sokerista, nikotiinista, alkoholista, SUKLAASTA, nykyisestä tukkalookistani ja ties mistä, mutta kun mää vaan en oo semmone. 

Mää oon semmonen, joka uskoo että elämästä kuuluu nauttia kans.

Lapsi on tuhma, jos pukki ei tuo sille lahjoja

(Mulla on hieno hattu. Vilasta lähti mukaani hän!)

Joulu tuli ja sit se meni. Olin vissiin ollut tosi kiltti, kun sain kun sainkin pukilta kaikki toivomani asiat ja vielä vähän siihen päälle!

- 14 ilmaislippua uimahallin kuntosalille

- Catmandoon tekninen juoksukerrasto

- "jumppasetti", joka sisälsi hyppynarun ja kaksi kuminauhaa, joilla voi treenata kotona mm. hauiskääntöä ja venytellä paikkoja

- otsalamppu

- lamppu, joka kiinnitetään USB-porttiin (?) :D Ihan en tajunnut mikä sen funktio on, mutta ilmeisesti helpottaa työskentelyä tietokoneella illalla, jos huoneen valoja ei voi laittaa päälle

- uudet kuulokkeet iPodille

- pöytäkynttilä

- mariskooli Julia-konvehdeilla

- sellainen silmälappu/läpyskä, joka laitetaan yöksi silmien päälle ettei valo häiritse

- kuivashampo, hiuslakka, minisaippuoita, hiusten tehohoito, irtoripset, luomiväri, huulivoide

- huppari ja itse ostamani alusasusetti (pitäähän sitä varmistaa, ettei jää ilman paketteja...)

- pyörään kiinnitettävä äänitorvi (?!), jolla saan kuulemma herättää kaikki UV:na krapulasta kärsivät kaverit ;)

... Unohdinkohan jotain? Ai juu, suklaat! Konvehtirasia, toinen konvehtirasia, Pandan tummasuklaalevy, Fazerin piparisuklaalevy, 100% suklaalevy ja 72% appelsiini-vihreä tee suklaalevy. Ja ne Juliat. Ei pääse ainakaan aliravitsemus yllättämään, kyllä nää ihanaiset tietää mistä Anni tykkää! ♥ Suklaadieetti alkoi eilen ja jatkuu tänään, höystän sitä vielä kinkulla ettei pääse ne vähäisetkin muskelit katoamaan. Hyviä ja suklaapitoisia lomapäivien jatkoa toivotellen siis, take care!

Jouluviikon liikunnat

Ma: salilla yläkroppa 1h 10min, crosstrainer 30min, kauppareissu juosten 15min + venyttelyt

Ti: lepo

Ke: juoksulenkki 36min/5,3km

To: salilla alakroppa 40min, crosstrainer 35min + venyttelyt

Pe: juoksulenkki 30min/?km

La: lepo

Su: juoksulenkki 50min/7,9km

Teen jatkossakin lenkkitankkaukseni suklaalla, jos jalka nousee noin hyvin kuin tänään nousi! Viikon muihin liikkumisiin olen todella tyytyväinen, joka kerta on jäänyt liikunnasta hyvä mieli ja ennen suoritusta olo ei ole pakotettu, vaan pikemminkin odottava ja innokas. Voiko olla niin, että musta kasvaa vielä oikea urheilija?

Another year over, a new one just begun - vuosi 2011

(Edit: HUOMIO rakkahat! Täällä Kirsi järjesti arvonnan, jossa on tarjolla esim. suklaata... Sinne!)

Vuosi on lopuillaan, ja on aika tehdä pieni katsaus kuluneisiin kuukausiin ja miettiä, mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä, sanottua ja hankittua.

Tammikuussa olin blogiteksteistäni päätellen jo totaalisen uupunut rassukka. Rehellisesti voin kertoa, etten muista koko kuukaudesta, tai oikeastaan koko alkuvuodesta toukokuuhun saakka juuri mitään. Nyt asioita pohtineena ja ulkopuolisen silmin tarkastelleena voin vain ihmetellä, että miksen tuolloin jo tarttunut pahaan olooni ja tehnyt sille jotain. Helpommin sanottu kuin tehty vissiin. Onneksi asiat ovat nykyään paremmin.

Alkuvuoden aikana oli serkun tyttövaavin ristiäiset (soitin siellä joululauluksikin tituleeratun Taivas sylissäni -kappaleen, jota edelleen luukutan tiuhaan Spotifyn playlistiltä). Lisäksi nukuin aivan liian vähän, olin ihan törkeän huonossa hapessa (siksi en mitään muistakaan) ja itkin harva se päivä olevani joko ruma, läski, saamaton tai täysin turha ja elämää ansaitsematon paska. Hyvinä päivinä olin kaikkia noita. Jee. Isosiskon vierailut ulkomailta punkkaamaan mun luokseni pelastivat jossain määrin estämällä totaaliromahduksen. Mutta eipä siitäkään pitkän ajan voimavaroiksi riitä, jos pari viikkoa kolmannesvuodesta on seuraa ja muutoin lukittautuu neljän seinän sisälle.

Huhtikuusta jäi mieleen koulun kanssa tehty reissu Lontooseen, joka on saletisti the city of my dreaams. Instanttia rakkautta ekalla katsauksella, ne metrot ja Oxford street ja maisemat ja kivat ihmiset ja mitä vielä! Olisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi tuolta reissulta jäi mieleen Strepsils-pastillit ja eräs varsin kiltti ja sympaattinen luokkakaveri, joka noita mulle tarjosi kun neidille pukkasi kuumetta. Joku sentään välitti ♥

Toukokuussa ilmaisin ensimmäistä kertaa kiinnostukseni ryhtyä tulevaisuudessa personal traineriksi. Kiinnostus on edelleen palava ryhtyä vakituiseksi liikunta-alan opiskelijaksi - jos ei nyt ihan pt:n ammattiin vaan johonkin muuhun saman kaltaiseen - joten ilmeisesti ei ollut mikään hetkellinen hairahdus :) Samassa kuussa julkaisin myös ensimmäisen kannanottoni bikinikunnosta ja sain enemmän kommentteja kuin koskaan. Sen jälkeen lukijamäärä on lisääntynyt tappavan tasaista vauhtia ja ehdinkin jo yhdelle blogia lukevalle ystävälleni luvata, että värkkään blogiarvonnan kun satku menee rikki. Iiks!

Kesälomalla sain vihdoinkin vain olla. Ja voi että, miten se helpottikaan oloa ja selkeytti niin monia asioita... Päätin lopettaa lukion Turussa ja siirtyä kotikaupunkiini opiskelemaan, kävin läpi epämääräisen kesäromanssin, vietin tuhansia iloisia hetkiä parhaiden ystävieni kanssa ja irtaannuin ulkomaailman vaatimuksista lähes täysin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin löytäneeni sen todellisen minäni, sen elämäniloisen ja aidon Annin sen aran ja nurkkaan ahdistetun tiskirätin sijaan. Olin onnellinen.

(Kesän aikana myös laihduin noin viisi kiloa mikä on aika paljon, mutta uskoisin sillä olleen merkittävä vaikutus yleismielialaan kaiken muun ohella. Mahduin taas vanhoihin vaatteisiini ja koin näyttäväni paremmalta kuin masennuskiloilla höystetyn, edellisen ulkomuotoni kanssa.)

Uuden koulun aloitus elokuussa sujui hyvin, ja tunsin heti oloni paremmaksi - tiesin tehneeni oikein, vaikka syyllisyys vaivasi vähän väliä ja vaivaa edelleenkin kun mietin, mitä olisinkaan voinut saavuttaa kansainvälisen yo-tutkinnon jälkeen.

Syys-lokakuussa ostin piikkimaton ja opettelin kääntämään unirytmiäni normaaliksi. Arvatkaa onnistuinko... Loppupuolesta syyskuuta seurasi vielä reissu Tallinnaan urkukurssille, joka sisälsi nimestään huolimatta enemmän shoppailua ja fiilistelyä kavereiden kanssa kuin urkuja. Tallinnan tuomiokirkon urut saivat silti kokea mun Finlandian, hähä!

Ai juu, lokakuussa tein myös The Juustokakun. Watch out, kohta alkaa leipurin sormia kuumottaa...

Marraskuussa aloitin aktiivisen juoksuharrastukseni ja nopean kehittymisen myötä into kasvoi sellaisiin svääreihin, että tein päätöksen juosta kympin alle tuntiin ensi kesänä. Lupaus pitää ja treenit jatkuvat edelleen! Koulu alkoi tässä vaiheessa jo maistua vähän puulta johtuen kotona vallitsevasta stressitilasta. Sama meno jatkui aina tähän joulukuun 22. päivään saakka, jolloin viimein pääsin talvilaitumille ♥ 

Se onni liikunnasta by the way, että olisin todennäköisesti murtunut paineen alla ellen sitä harrastaisi. Turkuaikoinanihan olin melkoisen inaktiivinen ja veikkaisin tämän kotistressin olleen lähes yhtä suurta kuin IB:n koeviikkostressit (tai sitten olen vain herkistynyt stressille niin paljon, että pienetkin asiat tuntuvat nykyään todella vaikeilta käsitellä). Täytyy sanoa, että vuoden parhain teko itseni hyväksi oli alkaa liikkumaan säännöllisesti. Vaikka tulee hiki, vaikka paikat menee jumiin ja ties mitä muuta niin silti - liikunta pitää mut kiinni elämässä. Nöykändyy, niin se vain on.

Täytyy sanoa, että vuosi hujahti ohi taas edeltäjäänsä nopeammin. Kahdentoista kuukauden aikana on tapahtunut paljon: kaksi ulkomaan matkaa, koulun lopettaminen ja koulun vaihto, "kesäromanssi", säännöllisen liikunnan aloittaminen, painonpudotus ja ties mitä. Näitä on varmaan turha mainita, mutta olen myös viettänyt lukuisia ihania (ja vähemmän ihania myös, tietenkin) hetkiä ystävieni kanssa. Iso kiitos heille ♥ 

Vaikka vuoteen 2011 mahtui myös niitä huonoja kokemuksia, niin silti en pidä itseäni mitenkään epäonnistuneena. Se on vain elämää, ja elämässä tulee olla vastoinkäymisiä aina välillä. Ne kasvattavat ja tekevät vahvemmaksi. Tämän vuoden jälkeen olen taas vanhempi, viisaampi, kauniimpi ja vahvempi kuin ikinä, ja valmis ottamaan uuden vuoden avosylin vastaan :) 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulun odotusta sekä uutta, vielä edeltäjäänsäkin parempaa uutta vuotta! Rakastakaa ja tulkaa rakastetuksi. Peace! ♥

Liiku, liiku likkalapsi

Vuosi 2011 -kooste on työn alla ja valmistuu kyllä ennen vuoden loppua, nyt on vain niin paljon kaikkea muuta hässäkkää tässä että kirjoittamisen jatkamisesta ei näytä tulevan mitään. On englannin portfoliota, äidinkielen pilkkukoetta, kirjaraporttia ja toisen kirjan analyysia-mitä-lie och så vidare. Sen siitä saa, kun ei osaa aikatauluttaa näitä hommia vaan kaikki on tehtävä joko samana iltana tai ei ollenkaan, hö!

Viime viikolla tuli reippailtua seuraavasti:

Ma: circuit training 30min eli lihaskuntojumppailua himbessä

Ti: 36min juoksulenkki (5,7km), venyttely

Ke: yläkroppa salilla 50min, venyttely

To: lepo

Pe: alakroppa salilla 50min + cross training 20min, juoksu 30min (?km), venyttely

La ja su: lepo

Jos mä saisin päättää, osaisin seistä käsilläni ja vetää leukoja jo nyt. Lissee reeniä, ehkä sit menee. Tämä viikko on jo startattu samantyylisellä kombolla kuin perjantaina, paitsi että gymiä 1h 10min (yläkroppa), crossia 30min ja juoksua kaupalle ja takas 20min. jos ehtis 2-3 lenkkiä tekemään viikkoon niin ois tosi hyvä, punttia riittää kaks ja muu on plussaa. Sporttailu on ihkukivaa! ♥

Sosiaalisten suhteiden suhteen (suhteessa, suhteesta jne) oon vähän hukassa. Taas tapahtuu kaikennäköstä uutukaista ja hämmentävää enkä oikein tiedä, miten tiettyihin asioihin tulisi suhtautua tai ylipäätänsä että miten haluan suhtautua niihin. Tää on tätä olemisen sietämätöntä keveyttä... But I'm still feeling good!

Sekametelisoppa

First things first: spinning on kierolla tavalla sekä kamala että ihana laji. Hiki valuen autoon kompuroidessani vannoin ettei enää ikinä, mutta kotona päädyin selaamaan Saluksen tuntiaikatauluja seuraavaa rääkkiä varten. Hullu mieli.

Jouluun on enää viikko, mutta miks ikkunasta ei höngi pakkanen ja näy kinoksittain kolattavaa lunta? En ala! Toisaalta lumeton maa on parempi lenkkeilyn kannalta ja senkin, ettei mun tarvitse palella (normaalia enemmän) normaaleissa ulkotamineissa kun lämpömittari näyttää +4 sen miinus-jotain sijaan. Oon kyllä silti sitä mieltä, että joulu ilman lunta on kuin pullapitko ilman rusinoita eli ihan blaah. En tykkää. Pitää varmaan hankkia lumisprayta ja sumuttaa ikkunat täyteen feikkikinoksia eikä poistua talosta kohtaamaan totuutta.

Mutku mä haluun valkosen joulun! Britit vois lähettää omat lumensa tänne, ne on kuulemma sulkeneet koulujakin lumipyryn takia tossa tänään (vaiko eilen?). Ironista, että Suomessa lumisateeseen reagoidaan ilolla tai tyyliin "OK, lunta" kun britskut taas saa slaagin, jos joskus ja jouluna taivaalta tulee muuta kuin vettä.

Aiheesta toiseen pomppien, mut whatever: omat tulevaisuuden suunnitelmat alkaa olla jo niin mallillaan, että uskallan julkaista ne jo täälläkin :) Kutsumus lienee pääteltävissä näistä viimeaikaisten postausten juoksu-, spinni- ja ylipäätänsä treenipainotteisuudesta, mutta sanonpa sen vielä ääneen. Minä nimittäin päätin haluavani kouluttautua lukion jälkeen liikunnanohjaajaksi urheiluopistossa. Ja tiedättekö - pitkästä, PITKÄSTÄ aikaa olo tuntuu hyvältä ja optimistiselta kaiken suhteen, mitä tulevaisuus mulle tarjoaa. Oikeasti.

Mulla ois haaveissa repiä jostain aikaa kirjoittaa sellainen Vuosi 2011 -tiivistelmä tänne jossain vaiheessa, mutta saa nyt nähdä - jotenkin aika vain katoaa, just oli eka adventti ja kohta on jo joulu. Vuoden 2012 lupaukset/tavoitteet haluaisin kanssa ehtiä kirjoittamaan ennen vuoden vaihtumista, niissä nimittäin on vihdoin jotain sellaisia asioita, jotka voin konkreettisesti saavuttaa sen sijaan, että oppisin taas "rakastamaan itseäni", "tekemään vuodesta edellistä paremman" jne. Noi on noita kliseitä, joita oon viljellyt ihan liikaa. Ensin kirjannut ylös ja vannonut toteuttavani, mutta unohtanut jo autuaasti leskenlehtien kukkiessa. Pitää oikeesti kirjoittaa, yritän muistaa!

Loppuun vielä yks erillisen ihkutuspihkutus-kappaleen ansaitseva, ilmoittamisen arvoinen asia: joulun jälkeen pääsen Turkuun näkemään ihania ihmisiä! Onhan sitä jo odotettukin, ihan liian kauan IMO, mutta nyt pääsen. ÄÄÄ! ♥ Mulla on ihan uskomattoman kova ikävä niitä yhteisiä hetkiä, joita mä noiden kanssa jaoin viime vuoden aikana. En vaihtaisi päivääkään IB-ajastani pois, sillä ilman sitä mulla ei olisi noin ihania ystäviä. Raksrakspoks.

Itsepäisyyspäivän puuhailuja

Itsepäisyyspäivän kunniaksi meiksi kirjoittaa lokiinsa jo toisen kerran, oho! Vähän pakkoraossa tässä ollaan, sillä tänään on tapahtunut vapaapäiväksi niin paljon ettei aivokapasiteetti yksinään riitä näitä työstämään.

First of all, liikuntainspiraatio on tullut takaisin! Oh, I've missed you laav ♥ Tänään kokeilin reilun viikon tauon jälkeen juoksua jäisellä maantiellä ja hyvinhän se kulki, olis mennyt pitempäänkin jos olisin lähtenyt lenkille enkä kauppareissulle hakemaan siskolle Pringlesejä, koska sillä oli krapula. Tässä iltasella päätin vielä kaivaa g'old Jillian Michaelsin Yoga Meltdownin kakkososan tietokoneeni syövereistä ja virkistää muistiani, jotta mites se jooga taipuukaan pitkästä aikaa (Vastaus: hyvinhän se). SITTEN mä vielä tempaisin kuntopyörän selässä kolmenkymmenen minsan setin linnan juhlia katellessa. Sielloli julkkis meijän kyliltä, se pitkätukkainen arkkitehtimies. Cool!

Se siitä inspiraatiosta, kun tätä sähköjäniksen tehokkuutta on hyödynnetty tänään muuallakin. Aamukahvin jälkeen riensin ensi töikseni leipomoon, ja tulokseksi saatiin äiskän kanssa tämänmoisia otuksia (kännykkäkuvat ftw):

Pipruja poikineen, Nuuskis ja vähän hölmön näköinen Pikku Myy. Vaatteet ja koristukset on tehty marsipaanista, sokerimassasta ja kultaisista strösselipalleroista + silmät ynnä piiput ynnä muut elintarvikekynällä, jossa lukee edible eli syötävä O.O Kaikkee sitä...

Nyt tää yrittäis rauhottua, vaikka asiaa olis vielä vaikka miten ja energiaa piisais liikaakin. Huomenna meen kokeilemaan ensimmäistä kertaa spinningiä (!) ja se vähän jänskättää. Jaksankohan mää painella niin lujaa kuin siellä ois tarkotus, kun meen sinne melkein suoraan koulusta? No, sen näkeepi sit. Moi!

Suurella sydämellä

Näin Jääkärimarssin soidessa taustalla sopinee toivottaa jokaiselle suomalaiselle hyvää itsenäisyyspäivää ja muistella niitä yläasteen historian tunteja Mr. Paavolan kanssa, joilla Suomen itsenäistyminen taottiin aina alusta hamaan loppuun saakka meidän kaltaistemme räkäpääteinien päänuppeihin. Joskus toivon kehittäväni aikakoneen, jolla pääsisin näkemään tapahtumien kulun ihan itse ja oivaltamaan, ettei se rintamasotilaana oleminen ihan maailman parasta herkkua varmaan ollut. Vaan mitäpä ei mies tai nainen synnyinmaansa puolesta tekisi? 

Kiitos heille, jotka omalta osaltaan tekivät Suomen itsenäisyydestä totta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin siis - Jääkärimarssin sijaan saatte luvan kuunnella Finlandia-hymnin, joka on takuulla yksi eniten kylmiä väreitä nostattavista kappaleista ikinä.

Tunne

Joulutunnelma on viimeistään tänään saavuttanut minutkin. Vaikka lunta ei näy mailla eikä halmeilla, niin itse tehtyjen lahjojen valmistelu ja (perheelle) ostettujen paketointi, joululaulujen soittaminen pianolla tai niiden kuuntelu Jouluradiosta, kynttilät, pipareiden leipominen, kanelikahvi ja joulutorttu, joka-aamuinen suklaajoulukalenterin luukun avaus, korttiaskartelut, jouluvalot, lämpimien villasukkien jalkaan vetäminen ja peiton alle kääriytyminen saavat minut odottamaan joulua samalla lapsen innolla kuin kymmenen vuotta sitten (seitsemäntoistavuotiaana saa jo puhua kuin vanhat ihmiset ikkään, nih!). Nyt seuraa joulufiilistelyä, enjoy!

Karhunpoika sairastaa

... tai sairasti. Viime viikolla koeviikon päättyessä iski flunssa, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Mittään en oo saanut tehdä (lue: en ole saanut harrastaa liikuntaa) ja mittään ei oo myöskään tapahtunut. Paitsi kävin mä Raision Myllyssä törsäämässä rahaa itseeni alusvaatteiden ja Levi's Curve ID -farkkujen (!!) muodossa. Parit joululahjatkin ostin perheelle, mutta ei niistä sen enempää kun tiedän heidän lukevan tätä epäsäännöllisen säännöllisesti. 24. päivä saatte tietää, murut! Ootte rakkaita!

Kipeänä olo on muuten eniten hanurista ikinä. Silloin ei ihan oikeasti riitä voimat mihinkään, oli sitten miten halukas tekemään jotain tai ei. Viikon päivät olen siis vain nukkunut, syönyt, näyttänyt rumalta ja kuulostanut mieheltä. Nyt alkaa olemaan jo mitta täysi. Eilisnäpäivänä sain lekurilta antihistamiineja, jotka tekivät olon siedettäväksi tänään aamulla. Huomenna voisin jo haluta olla ilman tätä niistämistä ja liman yskimistä, pliis!

(No onneks ei ny ihan noinkaan...)

Olo on hyvällä tavalla pohdiskeleva tällä hetkellä. Oon miettinyt tulevaisuutta, mahdollisuuksiani ja kykyjäni, vertaillut erilaisia vaihtoehtoja ja punninnut motivaatiotani. Tämä kaikki on tarpeen, koska menen maanantaina ammatinvalintaohjaukseen työkkäriin. Jänskättää ja vähän pelottaa. Mitähän musta vielä tuleekaan?